Kurpitsajuhlan jälkeen koitti kylmä marraskuu ja koulu alkoi valmistautua jo seuraavaan juhlaan, jouluun. Vaikka jouluun oli vielä alle kaksi kuukautta, käytävillä saattoi huomata mistelinoksia ja joulupalloja. Opettajat alkoivat vähentää läksymäärää, kun joku rohkelikko oli antanut kuukiven tutkimuksen sijaan esseen, siitä, että opettajat ovat unohtaneet, että joulu on tulossa eikä kokeet. Silver oli hyvin kiitollinen siitä, sillä hän oli alkanut viettää kaiken vapaa-aikansa kirjastossa etsimässä lisää tietoa tästä kaikesta. Samoin hän oli myös tiistaina koulun jälkeen, kunnes kuului taas kutsu tulla Suureen saliin. Silver toivoi, ettei olisi tapahtunut uutta hyökkäystä, mutta rehtorin äänessä oli kuulunut taas samanlainen vakavuus kuin viime kerralla.
Silver tuli viimeisten joukossa Suureen saliin ja istahti Korpinkynnen pöytään siihen missä oli vielä tilaa.
”On tapahtunut uusi murha. Louis Brown 7-luokkalainen puuskupuh löytyi kuolleena pihamaalta ja johtokunta puhuu nyt jo koulun sulkemisesta”, Nox puhui tavallista hiljaisemmalla äänellä. Nyt Silver huomasi, että Puuskupuhin pöydän oppilailla on surullinen ilme ja jotkut näyttivät jopa itkeneen. Silverin mieleen kaivautui kylmä ajatus tyhjästä ja suljetusta Tylypahkasta ja hän värisi jo kun ajattelikin sitä.
”Jokaisella oppilaalla on lupa lähteä Tylypahkasta ja joululoma alkaa tavallista aiemmin eli jo joulukuun alussa. Vielä pidämme kuitenkin siitä kiinni, että Tylypahkaankin saa jäädä jouluksi”, Nox jatkoi. Suuressa salissa ei ollut koskaan ollut niin hiljaista ja tuntui, että aika olisi pysähtynyt. Mutta toisaalta se oli totta, koska Silverin kello pysähtyi juuri silloin. Rehtori näytti merkin kädellään, että oli lupa poistua ja tällä kertaa kuului hiukan hiljempaa muminaa kuin Marcus Stevartin kuoleman jälkeen, sillä Louis Brown oli ollut huomattavasti suositumpi.
Silver suuntasi takaisin kirjastoon, sillä nyt tuntui entistä tärkeämmältä löytää lisää tietoa. Silver ajatteli, että ehkä löytyisi jotain Tylypahkan historiikista ja siirtyi hyllylle missä niitä oli. Hän avasi kirjan ja alkoi selaamaan sivuja, mutta melkein kaikki kertoivat vain Tylypahkan perustajista, kunnes eräällä sivulla luki seuraava teksti:
Tylypahkassa on nähty jo kauan sitten musta hahmo, jonka henkilöllisyyttä tai kirjaimellisesti mitään muutakaan ei tiedetä. Hahmon uskotaan liittyvän jotenkin Wintergreenin sukuun, sillä ennustuksessa mainittiin...
Sen jälkeen joku oli tuhrannut niin, ettei tekstistä saanut enää selvää. Mutta Silverin mielessä pyöri ennustus, Noxkin oli maininnut siitä, mutta Silver ei siltikään käsittänyt yhtään mitään. Tylypahkan historiikkeja oli monta hyllyssä ja Silver otti kaikki, sillä halusi tietää, mitä ennustuksessa oli mainittu, mutta kaikki muutkin kirjat oli tuhrittu siltä kohdin. Silveriä ärsytti niin paljon, että hän paiskasi kirjan menemään.
//En tiedä, mutta mun tarinat ilmeisesti lyhenee nyt aika paljon ja asiat menee nopeemmin, mutta toivottavasti ei haittaa
Asia ei haittaa yhtään, kunhan etenet omassa tahdissa äläkä ota liikaa stressiä kirjoittamisesta :) Tarinan alku oli rauhallisen tuntuinen, kun Silver vain etsiskeli tietoa kirjastossa. Rohkelikon oppilaan essee opettajien unohduksesta oli hauska ja ilkikurinen. Rehtorin uusi kutsu ja kertoma uudesta hyökkäyksestä sai taas karvoja pystyyn. Mitenköhän tässäkin tulee käymään? Koulun sulkeminen vaikuttaa jo siltä, että Nox ei keksi enää tilanteelle mitään tehtävää. Silver meni nokkelasti etsimään lisää tietoa ja turhautuminen tuntui ihan täällä lukijassa asti, kun ennustukseen liittyvät kohdat olivat töhritty. Hieno tarina, odotan innolla jatkoa! Saat tästä 8 tupapistettä, 3 kaljuunaa, 7 sirppiä ja 9 sulmua.