3. Laituri 9 ¾ ja junamatka

Lähdimme koko porukka, mummo, vaarit ja isät ja äiti, sekä isotätini ja pikkuserkkuni kohti King’s Crossin juna-asemaa ja laituria 9 ¾. Kotitonttumme otti huolehtiakseen kaikkien matkatavarat ja saattoi meidät juna-asemalle. Otimme kukin omat tavaramme ja työnsimme ne kärryissä jästien sekaan ja oikealle laiturille, josta pääsisimme portista sisään laiturille 9 ¾. Menimme kukin vuorollamme portista sisään ja meitä kohtasi näky kiireisestä laiturista, jolla kaikki jättivät jäähyväisiä perheilleen ja pakkautuivat junaan, joka jo päästi savua ja höyryä ilmaan. Melu ja vilinä tartutti minuunkin pienen jännityksen vatsanpohjalle, kun käännyin halaamaan saattamaan tulleita sukulaisiani. Halasin erityisen tiukasti Auraa, joka jäisi nyt ensimmäistä kertaa yksin vanhempieni kanssa ja kuiskasin hänen korvaansa kirjoittavani hänelle joka viikko.

- Hei hei kaikille, huikkasin vielä olkani yli ja kiipesin junan vaunuun.

Enkä yhtään liian myöhään sillä Dolia Fevre astelee portista sisään perheineen. Äitini ja muu perhe tervehtivät Doliaa kunnioittavasti nyökäten ja antaen tilaa. Huomaan kuinka sinihiuksinen tyttö lähtee lähestymään junaa. Löysimme Dottin ja Mattonin kanssa tyhjän hytin vaunusta ja asetuimme istumaan, nostin Viljan matkahäkistä syliini istumaan ja laitoin sille hihnan kiinni valjaisiin. Kuulemme koputuksen ovelta ja sisään kurkistaa punahiuksinen kääpiö tyttö ja kysyy, onko tilaa vielä kolmelle. Vastaan Sallylle, joka on Viistokujan puotimme vastaavan lapsenlapsi, että mahtuu toki.

Sally huikkaa käytävän puolelle, että täällä on tilaa ja käy viereeni istumaan ja rapsuttaa Viljaa korvan takaa. Sisään astelee kaksi tyttöä ja kehotamme heitä istumaan. Sally esittelee meidät huolettomasti kahdelle kaverilleen Alexanalle ja Alinalle.

- Hei olen Helle McGroom ja tässä on pikkuserkkuni Dotti ja Matton Finsky, esittelen meidät paremmin.

Lähes minun pituiseni tyttö, jolla on ruskeat silmät ja vaalean ruskeat hiukset, esittäytyy hymyssä suin Alexana Vornovaksi ja toteaa Sallyn olevan oma huoleton itsensä. Tunnen hänestä huokuvan tyynen rauhallisuuden rauhoittavan ikiliikkujaksikin väitettyä Sallya, mikä on harvinaista. Viljakin huomaa Alexanan kummallisen rauhallisen energian ja rupeaa tuijottamaan häntä uteliaasti.

- Hei olen Alina Vornocan, olen Venäjältä ja olen Alexanan serkku tosin vähän unohtuneenpaa sukuhaaraa. Ihan vaan sen takia, ettemme muuttaneet muun suvun mukana Venäjän suurruhtinaskunnan hajotessa, vaan jäimme Neuvostoliitoon ja asumme yhä Venäjällä Siperiassa. Muu suku vaihtoi maahan muuttaessaan nimensä Vornovaksi, mikä oli helpompi lausua ja ei kuulostanut niin venäjäläiseltä, esittäytyy Alina ja lysähtää istumaan penkille Dollyn viereen.

- Ovatko nuo värjätyt vai luonnollisen väriset hiukset, Alina kysyy kaksosilta, joiden hiukset loistavat purppuraisina kiharapilvinä.

Matten röhähtää nauramaan ja veljelleen kimpaantunut Dotti, tökkää veljeään kylkeen ja mulkaisee kehottaen ryhdistäytymään.

- Kyllä hiuksemme on peritty äidiltämme Mallin Fiskyltä, joka on Haagin vanhaa noitasukua, jossa on aina ollut purppura hiuksisia noitia ja velhoja, Dotti kertoo ja mulkaisee vielä kerran veljeään, joka vieläkin hytkyy pidäteltyä naurua.

Kuulemme junan vislauksen ja tunnemme kuinka höyryveturi alkaa puuskuttaen ja puhkuen vetämään vanujaan kohti Sleeping Beatyä. Katsahdan Dottia, sillä hän on joutunut puhumaan äidistään, joka on kuollut vasta muutama kuukausi sitten tapaturmaisesti jäätyään auton yliajamaksi. Mitään ei ollut tehtävissä, sillä olimme ainoastaan hänen kanssaan liikkeellä ja kukaan meistä lapsista ei osaa taikoa. Ainoa mitä pystyimme tekemään, oli itkeä ja soittaa 911 hätänumeroon. Dottia kuitenkin alkaa vilkkaasti juttelemaan uusien tuttavuuksien kanssa ja Matton saa itsensä koottua vihdoin pienen hysteria kohtauksensa jäljiltä.

Matka kulki monien maisemien läpi, kun juttelimme ja vertailimme mielipiteitämme parhaista harrastus mahdollisuuksista Sleepin Beatyssä . Rupesin tulemaan nälkäiseksi, joten otan eväslaatikkoni esille repustani ja totean siitä riittävän, vaikka puolelle junaa tai ainakin vaunua, sillä Matton on aivan mahdoton syömään. Joten päätin tarjota kaikille Kupun pakkaamia eväitä. Kupu oli laittanut useampia lautasia ja laseja, sekä ylimääräisiä rasioita mukaan aivan kuin arvaten että kuitenkin jaan evääni muiden kanssa. Joten rupesin nostelemaan pöydälle korpusleipiä, suklaasammakoita ja noidannuolia omissa rasioissaan, sekä purppuralimonadia ja Kupun mukaan piilottamaa lakritsatankopussia.