//Tarinassa on kohtaus, joka saattaa aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa
Aamu alkoi sarastaa ja Silver näki vaaleahiuksisen tytön huutavan ovella. Hän oli kaikesta päätellen myös ensiluokkalainen.
”Nouskaa jo, jos haluatte aamiaista!” tyttö huusi ja Silver muisti hämärästi hänen nimekseen Maxine Myers. Silver kömpi vaivalloisesti ylös sängystä. Hänen ei ollut aiemmin tarvinnut herätä näin aikaisin.
”Ylös jo!” Maxine hoputti muita ja kumartui huutamaan Elviralle, joka oli laittanut vain tyynyn päänsä päälle.
”Äh, älä viitsi olla tylsä”, punahiuksinen kiharapäinen tyttö sanoi, mutta nousi, kun Maxine hoputti häntäkin. Maxine vilkaisi häntä rumasti.
”No, myöhästy sitten tunnilta, ei minun vikani”, Maxine sanoi terävästi ja hänen silmänsä vilkkuivat ilkeästi. Niine hyvineen hän lähti sanomatta enää mitään. Punatukkainen tyttö kirosi hiljaa ja hiljeni vasta, kun tajusi muiden kuulleen hänet.
”Hei, olen Lizzie Fira”, tyttö sanoi Silverille ja Elviralle. Hänen sukunimensä ainakin kuvasti häntä hyvin. Lizziekin lähti aamupalalle sen jälkeen eikä makuuhuoneessa ollut enää kuin Silver ja Elvira.
”Lähdetäänkö mekin?” Elvira kysyi. Silver nyökkäsi ja he kirjaimellisesti juoksivat portaat alas.
Aamupalan jälkeen heillä olisi loitsutunti. Valkohiuksinen professori Samantha Snow aloitti tunnin eräänlaisella omituisella kyselyllä.
”Mikä teidän mielestänne on kauneinta minussa?” professori Snow kysyi ja ilmeisesti yritti poseerata varsin näyttävästi. Silver kuuli kuinka pari penkkiriviä taaempana istunut Lizzie nauroi melko kovaäänisesti, mutta Snow ei ollut huomaavinaan. Maxine vilkaisi häntä ja Silver oli varma, että Maxine näytti Lizzielle kieltä. Monet muutkin oppilaat silti vaihtoivat katseita eikä kukaan vastannut Snown kysymykseen.
”Antaa olla, osaisiko kukaan teistä selittää poistujo-kirouksen käyttötarkoitusta?” Snow kysyi kyllästyttyään odottamiseen. Maxine nosti kätensä ylös ja Snow antoi hänelle puheenvuoron.
”Poistujo-kirouksella poistetaan asioita”, Maxine sanoi nopeasti.
”Joo, ja sinä voisit poistaa, sillä tyhmän pääsi”, Lizzie sanoi ja se kuului varmasti ainakin Pohjoistorniin saakka. Maxine ei näyttänyt merkkiäkään loukkaantumisesta vaan nosti sauvansa ja lausui kuuluvasti:
”Poistujo!” Lizzien housut poistuivat hetkessä ja tyttö punehtui niin, että tietämätön olisi voinut luulla häntä tomaatiksi.
”Sytyjo!” Lizzie huusi ja kohotti sauvansa. Vaikka loitsu oli toimiva, se vain osui väärään kohteeseen. Silverin ja Elviran pulpetti roihahti liekkeihin ja tunnin lopuksi Silverin naama oli aivan tuhkan peittämä.
Silver meni loitsutunnin jälkeen vessaan pesemään kasvonsa poistujo-kirouksen jäljiltä. Hän kuuli takaataan askeleita ja luuli jonkun muun tulevan vessaan, se ei kuitenkaan ollut sitä mitä hän ajatteli sen olevan. Silver kääntyi katsomaan kuka oli tullut vessaan. Se oli jotain niin karmivaa, että sitä saattoi kuvailla vain yhdellä sanalla: kuolema. Silverin takana ollut peili räjähti kappaleiksi ja sirpaleet nousivat ilmaan. Ne eivät tippuneet, kuten niiden olisi luullut tippuvan, jokin piti niitä ilmassa. Silver kohtasi mustan hahmon silmät tai olisi kohdannut jos ne olisivat olleet olemassa. Sirpaleet olivat nousseet nyt Silverin silmien korkeudelle ja ne alkoivat pyöriä vimmatusti tytön ympärillä. Silver tunsi hätäännyksen nousevan.
”Oletko koskaan kuullut, ettei tyttöjen kuulu mennä yksin vessaan?” musta hahmo kysyi vertahyytävällä äänellä ja joka olisi pysäyttänyt rohkeimmankin miehen tai naisen. Sirpaleet pyörivät nyt niin kovaa, että se näkyi pelkkänä viivana. Hahmo nauroi kolkkoa naurua ja lasinsirpaleet iskivät Silveriä otsaan. Hänestä tuntui, että maailma katoaisi, että nyt kaikki päättyisi. Otsan viiltävä kipu ja veri, joka norui pitkin kasvoja, ei ollut omiaan luomaan lisää rohkeutta.
”Taidat olla järeämpää tavaraa kuin siskosi?” hahmo kysyi. Silverin valtasi suurempi pakokauhu kuin koskaan aiemmin.
”Mitä olet tehnyt Edwinalle?” Silver kysyi ja yritti pysyä seisaalla, vaikka maa tuntui katoavan alta. Vessa ja musta hahmo olivat enää pelkkää savuhöyryä vailla minkäänlaista merkitystä mitä seuraavaksi tapahtuisi. Silver kuolisi, se olisi varmaa. Miten hän voisi selviytyä? Tuo hahmo oli napannut hänen siskonsa, se jos jokin valoi Silveriin sitä vähäistä uhkarohkeutta.
”Voi, jos joskus tapaat hänet, et varmasti tunnista häntä enää”, musta hahmo sanoi nyt hiljaisella, mutta niin unohtumattoman karmivalla äänellä, että Silverin viimeinenkin rohkeuden pisara kuihtui. Vihdoin hänen jalkansa pettivät ja hän kaatui kontalleen maahan. Enää ei kestäisi kauan ja kipu loppuisi, se olisi ohi. Hänen mielensä sammui lopullisesti, kun hänen päänsä iskeytyi vessan kivilattiaan, viimeinen asia, jonka hän muisti oli jonkun huuto.
Kyselit kirjoittettuasi chatissa, että täytyy ilmoittaa jos yöunet ovat hävinneet tämän tarinan myötä ja on nyt pakko sanoa, että tässä oli hyvät ainekset siihen. Kauhun kuvailukin on omalla tavalla taito, joten pisteet siitä! Tarina oli mukaansa tempaava ja Samantha Snown aika itsekeskeinen kysymys oli ilkikurinen ja hauska lisäys. Maxinen ja Lizzien välinen kina saavutti kyllä uuden tason kun Maxine poistatti Lizzien housut. Ihan pahaa teki Lizzienkin puuolesta. Tarinan lopussa tämä musta hahmo, joka nähtävästi oli siepannut aiemmin Edwinan, kuulosti karmivalta. Lausahdus "Oletko koskaan kuullut, ettei tyttöjen kuulu mennä yksin vessaan?" oli hyvä, myös pelkoa lisäävä ja jäi hyvin mieleen. Sirpaleiden nostattaminen tuntui vaaralliselta ja Silverinkin ajatukset tapahtuman aikana tulivat hyvin esille. Ihan karvoja nostattava! Saat tästä tarinasta 12 tuparia, 8 kaljuunaa ja 11 sirppiä.