Heidät oli junalta saateltu veneillä järven ylitse ja sisälle linnaan, jossa heidät otti vastaan mies, joka esittäytyi Rex Adamsoniksi. Tylypahkan vararehtori, kuten Viccy nimen perusteella tiesi. Tuo johdatteli uudet ekaluokkalaiset sivuhuoneeseen odottelemaan. Aivan pian. Aivan pian heidät lajiteltaisiin. Aivan pian Viccy tuottaisi pettymyksen isälleen, veljelleen ja varmaankin puolelle velhomaailmasta. Hän tiesi, että Päivän Profeetassa tulisi seuraavana aamuna olemaan iso juttu hänen lajittelustaan. Jopa Christopher oli saanut aikoinaan jutun omasta lajittelustaan, vaikka oli päätynyt täysin odotetusti Luihuiseen. Millainen meteli siitä mediassa nousisikaan, kun Morenon lapsesta ei tulisikaan Luihuista.
Hetken odottelun jälkeen professori Adamson palasi huoneeseen ja lähti johdattelemaan jännittyneitä ensimmäisen vuoden aloittavia toisesta ovesta Suureen Saliin. Viccy puristi nopeasti Emman kättä ennen kuin he astuivat ovesta. Ehkä hakeakseen itse henkistä tukea. Ehkä sitä jakaakseen. Ei hän ollut täysin varma, kumpaa. Ehkä molempia.
Vuosituhansia ja sukupolvia,
Niin pitkään kuin voin muistaa
On minut tuotu esiin vuosittain
Ensimmäisenä syyskuun iltana
Uudet ekaluokkalaiset laittavat päähänsä
Ja minä kerron mihin he kuuluvat
Mutta ensiksi antakaa minun
Laululla itseäni viihdyttää.
Laulu, nähkäämme, on nimittäin enemmän
Kuin vanha, tylsä perinne vain
Se auttaa myöskin
Täyttämään minulle määrätyn tehtävän,
Ensisijaisesti lajittelen ensiluokkalaiset, mutta
Tunnen tarvetta
Antaa apuani koko koululle
Joten isommat, ottakaa oppia!
Joka vuosi yritän selventää
Valaista ja opastaa teitä
Jokaisen tuvan historiasta,
Luonteesta ja hyveestä
Mielikuvat neljästä tuvasta
Usein ovat vääristyneet
Joten tässä minä olen, Lajitteluhattu,
Ja minä teidät lajittelen!
Korpinkynsien tarina menee niin,
Aivoja vain, ei muuta lain
Rohkelikolle taas menoa ja meininkiä,
Kaikki järki ikkunasta ulos heitettynä
Luihuisista olen kuullut sanottavan,
Eniten merkitsee veri vain
Ja Puuskupuh yleensä vaikuttaa,
Kuin nimi pelkkää kuraa ois.
Myönnettäköön, joka väite sisältää
Palasen totuutta
Mutta lähinnä ilkeilyä, typeryyttä
Kiihkeilyä ja julmuutta on
Nämä väärinkäsitykset satuttavat meitä jokaista
Joten antakaahan, kun selitän teille
Askel askeleelta kerron
Kuinka lajittelun hoidan mä.
ENSIMMÄINEN mitä katselen
Ei ole aivosi tai sydämesi
Ei veresi, ei ihosi, ei vasen isovarpaasu
Ei, sieltä aloita en
Mikä ensimmäisenä minua kiinnostaa
Ei olen synkin, salaisin kaipuusi
Ei taitosi tai kykysi
- se on, ketä sinä eniten kunnioitat.
Tuvat nimittäin, eivät ole olemassa
Sinulle motivaation etsintään
Ne eivät ole kertomassa kuka olet
Vaan ovat tukemassa haaveitasi
Joten pidä kaikkea; nokkeluutta tai rehkimistä,
Vauhtia tai valtaa, kaikkea yhtä arvossa
Korpinkynttä ja Rohkelikkoa,
Puuskupuhia ja Luihuista,
Jokaista yhdessä ja erikseen
TOINEN asia, johon katson
Vieläkään ei sydän tai aivot
Toisaalta kaikki nuo tulevat mukaan kuvioon
Tietty fakta säilyy:
Yksitoistavuotiaana, yleensä
Evät ole kehittyneen näiden kaltaiset asiat
Tulevat he kasvamaan sen tuvan mukaiseksi,
Johon heidät lähetän.
Esimerkiksi ota lapsi, joka
Vielä saattaa pelkuri olla
Mutta laita hänet Rohkelikkoon
Ja hänestä tulee voimakas
Tai laita lapsi, joka alussa
On kaikissa opinnoissaan muita jäljessä
Korpinkynteen, hän opiskelee ankarasti
Pysyäkseen ystäviensä tahdissa.
Laiska lapsi Luihuisessa
Voi oppia kunnianhimoa
Lapsi ilman ystäviä saattaa löytää lämmön
Puuskupuhissa suopeana
Hyvin vähän laitan painoarvoa
Yksitoistavuotiaan teoille
Ei se ole tupa, johon lapsi parhaiten sopii
- On se tupa, jota lapsi eniten tarvitsee.
Joudun myöntämään, se on
Vähemmän tiedettä, enimmäkseen taidetta
Ja kaikki lempiruoasta kengänkokoon
Näyttelee osaansa
Mutta ennen kuin kaikki koululla kuulevat
Tupaa minun äänelläni huudettavan
Annan minä pojalle tai tytölle, jos niin tahtovat
Mahdollisuuden valita.
Ja siten, Lajitteluhattuna, minä kerron
En koskaan vielä erehtynyt ole
Se on aina paljon enemmän sinä kuin minä
Joka sanoo, minne kuulutkaan
Olen täällä auttamassa, ohjaamassa,
Tökkäämässä jos se on tarpeen
Ja jos olet tyytyväinen päätökseeni
Tiedän onnistuneeni
Mutta ei tämä niin hankalaa ole
Tämä on todellisuus:
Tupa, johon laitan lapsen
Ei ole tuo lapsi kokonaisuudessaan
Monelle, suurimmalle osalle, ehkä kaikille teistä
Huolimatta että rakastatte tupaanne eniten
Olisitte vastaavan rakkauden löytäneet
Mistä tahansa muustakin.
Muiden tupien puutteet, jotka näet
Heijastuvat omaasikin
Ja hyveet, jotka omalla tuvallasi on
Tunnetaan muissakin
Jakaantuneet tuvat satuttavat koulua
Joten antakaa minun olla tunteellinen:
Erot välillänne ovat
Vain keksittyjä.
En tällä tarkoita sanoa, että lajittelu paha olisi
Mutta on enemmän, paljon enemmän
Tylypahkaa kuin pelkkä tupa, johon kuulut
Mutta se on tarpeeksi minusta nyt
Varoitukseni ovat kerrottu
Ja täällä ekaluokkalaisia, jotka tarvitsee lajitella
Joten lajittelu alkakoon!
Laulu päättyi ja Viccy huomasi, kuinka kaikista tupapöydistä kuului hämmentyneen oloista supatusta. Vaikutti siltä, että laulu oli poikkeuksellinen. Viccy sen sijaan oli kiinnittänyt huomiota laulun sanoihin. Hattu oli juuri tainnut kertoa, että oppilailla oli mahdollisuus vaikuttaa tuon päätökseen.
Aivan mahtava laulu!! 10 pistettä, pakko sanoo 😍😂
Lajitteluhatun laulu oli jopa koskettava kun se sanomassaan kertoi, ettei kaikki tuvan oppilaat ole tupansa stereotyyppien mukaisia. Hattu tuntui edistävän tasa-arvoa ─ korpinkynnet ovat enemmän kuin viisaus, rohkelikot ovat enemmän kuin "järki ikkunasta ulos heitettyjä", luihuisille tärkeintä ei ole veri ja puuskupuhit eivät ole kuraa, kuten heitä joskus kuvataan. Laulu toimi jopa hyvänä kannanottona tällä hetkellä maailmalla puhuttavaan tasa-arvoon. Tarinan lopussa pohdintaa siitä, että lajitteluhatun laulu oli erikoinen muihin vuosiin verrattuna jäi mietityttämään. Mikäköhän oli syynä sille, että laulu oli tänä vuonna erilainen? Mahtava tarina ja laulu! Saat tästä tarinasta 14 tupapistettä, 6 kaljuunaa, 8 sirppiä ja 4 sulmua.