Hagrid on meitä vastassa yhdessä professori McGarmiwan kanssa. Kaikki hiljenevät kunnioituksesta professoria kohtaan ja McGarmiwa esittäytyy
- Olen Professori Minerva McGarmiwa, olen koulun vararehtori ja muodonmuutosten opettaja. Toivotan teidät tervetulleiksi Sleeping Beautyyn. Portaiden alatasanteella seisovat Grem ja Miellan, 7 luokkalaiset, jotka toimivat tänään apuna. Portaiden juurella seisova valtava parrakas mies on riistanvartija ja taikaolentojen hoidon opettaja Hagrid. Oppilaat, joilla on lemmikki mukana luovuttavat lemmikkinsä Hagridille ja vastaavat tarvittaessa kysymyksiin. Muut seuratkaa minua. Miellan jää odottamaan ja tuo sitten loput sisälle.
Professori lähtee johtamaan oppilaita sisälle Sleeping Beautyyn. Jään kourallisen oppilaita ja Miellan kanssa pihalle. Annan Viljan Hagridille, jonka takin rintataskuun Vilja heti kiipesi. Siirryn Miellan luokse jo, muiden luovuttaessa lemmikit Hagridille. Näen sinitukkaisen tytön antavan lemmikkinsä Hagridille, Vilja näyttää kiinnostuvan tulokkaasta. Kaikkien luovutettua lemmikit Hagridille Miella johdattaa meidät halliin, jossa muut jo odottavat järjestäytyneenä parijonoihin, joiden perään mekin menemme.
Tunnen valtavan tunnekuohujen myrskyn hyökyvän minua vastaan, kun jokainen hermoilee ja odottaa kävelyä Suureen-saliin. Jännityksen pystyy haistamaan ja maistamaan ilmasta. Sitaisen hiukseni löysälle nutturalle vihreän samettinauhan ja Kultaisen soljen avulla. Suoristan kaulukset ja varmistan, että kaapuni on moitteettomassa kunnossa ja keskityn hengittämään ja vaimentamaan ympäröivää tunnehälyä ulkopuolellani.
Alexana, joka seisoo vieressäni, iskee silmää ja vinkkaa Sallyn suuntaan, joka yrittää kesyttää hapsottavia kutrejaan siinä oikein onnistumatta. Kaksoset seisovat edessämme jonossa sotilaallisen suorissa ryhdeissään ja leiskuvan purppuraisine hiuksineen.
Huomaan Mattonin hiusten leiskuvan normaalia enemmän, tiedän että häneenkin vaikuttaa jännitys, mikä salissa leijuu. Olemme perineet Wellis-vaarilta tunneseulana olon, eli aistimme tai tunnemme muiden tunteet aivan, kuin ne olisivat omiamme. Ja voimme kertoa kosketuksen tai katsekontaktin avulla mitä toinen ihminen tuntee ja onko hänellä piilotettuja tunteita tai traumoja. Wellis-vaari on harjoittanut meitä molempia sulkemaan ja vaimentamaan ympäristön vaikutusta omaan itseemme, eli kykenemme eristämään omat tunteemme eroon muiden tunteista ja pysymme järjissämme.
Suuren-salin tummat tammiovet avautuvat ja katseeni kiinnittyi kattoon, joka väreilee revontulten lailla tupien värejä, sekä kynttiläkruunuihin joissa sadat kynttilät palavat näyttäen tähdiltä. Tunnen nopean nykäyksen hihassani ja huomaan parijonon lähtevän liikkeelle. Kävelemme Suureen-saliin keskikäytävälle ja pysähdymme odottamaan Lajitteluhatun päähän laittoa.
Etukorokkeella, missä opettajat istuvat, on monia tiukkoja ja jopa kyllästyneitä ilmeitä. Kalkaroksen katse on nihkeä ja hyvin tyly, kun tämä katsoo pistävillä silmillään edessäni seisovia kaksosia.
'Muistin erään tarinan, joka on kulkenut suvussamme. Kaksosten äiti, Mallin Haag, oli ollut nuorena lyhyessä suhteessa Kalkaroksen kanssa, mutta oli yhtäkkiä kihlautunut ja mennyt naimisiin Dogor Fiskyn kanssa. Niskakarvani nousivat pystyyn, kun Kalkaroksen katse siirtyi minuun ja näin selkeää kylmyyttä ja katkeruutta huokuvan tuosta olennosta, jota velhoksikin kutsutaan. Mestarillinen naamio tosiaan, hymähdin mielessäni'
Kiinnitän katseeni oikealle opettajien korokkeen eteen, missä tummalla tammipylväällä on punaisella samettityynyllä, ruskea nahkainen hattu, joka liikehtii hiukan kuin arvioiden katsojiaan. Korokkeen eteen keskikäytävän päähän tuodaan kotitonttujen toimesta tammista jakkaraa.
Vaskinen kello kilahtaa ja koko Suuri-sali hiljenee. Keskellä opettajia korkeammalla korokkeella istuva harmaaseen kaapuun pukeutunut vanha mies nousee ylös ketterän sulavasti ja alkaa puhua.
- Rakkaat Sleeping Beautylaiset, jotka tänään tänne ensimmäistä kertaa olette sisälle astuneet ja aloitatte Ensimmäisen luokan Tervetuloa Sleeping Beautyyn. Olen rehtori Albus Dumbledore. On aika aloittaa lajittelu.
Seuraan kuinka Lajitteluhattu tekee päätöksiään ja lumoudun riemun kiljahduksista ja paikallaan jännittyneinä vuoroaan odottavien reaktioista. Keskityn hengittämiseen, ettei ympärillä olevat tunteet kuormita liikaa sietokykyäni.
Tulee Dottin vuoro ja hattu ei ehdi koskea Dottin hiuksia, kun se jo antaa tuvaksi Rohkelikko. Seuraavaksi jakkaralle istuu Matton, joka päätyy Luihuisiin. Käännän katseeni kohti Kalkarosta, joka jos on mahdollista, on valkoisempi kuin Dolores-mummon talon kalkitut ulkoseinät. Seuraan kuinka Matton kävelee kohti Luihuisten pöytää Kalkaroksen tuijottaessa tämän selkää. Mattonin sotilaallinen ryhti on suorempi kuin koskaan ennen, näen niskan hiusten nousevan pystyyn.
- Helle McGroom, kuuluu seuraavana minun nimeni.
Puhallan ulos ilmaa keuhkoista ja kävelen kohti jakkaraa ja Lajitteluhattua. Käyn istumaan jakkaralle ja huomaan tuskin yhtään painoa pääni päällä, kun kuulen yläpuoleltani muminaa:
- Tämäpä mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista…Voisi luulla sinun olevan Rohkelikko, mutta ei se sovi kuitenkaan. Luihuinen pitäisi sinun lahjastasi varmasti pieni tunneseula, mutta Korpinkynsi sinusta tulee.
Nousen ylös ja kiirehdin Korpinkynsien pöytään, kuulen askeleeni kivisellä lattialla kovana kaikuna hiljaisuudessa, jonka rikkoo Korpinkynsien taputus ja vislaukset. Tunnen niskassani monien tuijotuksen. Huokaan helpotuksesta kun seuraavan nimi kuuluu.
Pakko kommentoida nyt heti alkuun, ihanaa, kun muut oppilaat ovat aktiivisesti kommentoineet muiden tarinoihin korjausehdotuksia, etenkin tällaisinä kiireisinä aikoina, kun en itse kerkeä tarkistamaan tarinoita aktiivisesti. Mahtavaa aktiivisuutta!
- Tarina oli jännittävä, kun seurattiin lajittelua.
- Tunneseula oli todella nerokkaasti keksitty ja sen avulla Hellen ja muiden oppilaiden tuntemuksia pääsi tarkastelemaan lähempää.
- Kaksosia ja Kalkarosta yhdistävä menneisyystarina oli mielenkiintoinen ja mielelläni lukisin lisää tästä menneisyyspätkästä!
- Tarina oli hyvin rauhallinen ja odotan innolla, miten tarina tästä jatkuu!
Saat tarinasta 13 tupapistettä, 5 kaljuunaa, 7 sirppiä ja 7 sulmua!
Nonnis nyt olen yrittänyt korjata kaikki kirjoitus ja aikamuoto virheet, jos vielä löydätte jostain laittakaa kommentiin suora lainaus niin tarkistan ja korjaan, koska omat taidot ei löydä enempää.
Hienoa lukea vaihteen vuoksi erilainen lajittelutarina.
Pidän paljon Hellen näkökulmasta, ja mietteistä, jotka tulevat usein esiin tarinan tapahtumien lomasta. Myös tunneseulana oleminen tuo lajittelun tunnelman esiin erityisellä tavalla ja Hellen (sekä kaikkien muiden) tunteet tulevat esille selkeästi ja ymmärrettävästi. Hyvin keksitty!
Rakastan tarinoissasi henkilöiden nimiä, enkä oikein pysty käsittämään, mistä olet niitä löytänyt. Miellan, Dotti, Matton, Helle: kaikki täyttä kultaa.<3 Jos olisin jossain toisessa tarinaroolipelissä, lainaisin varmasti näitä.
Kuten Anastasia jo mainitsi, aikamuodon yhtenäistämiseen kannattaa jatkossa kiinnittää huomiota ja päättää, haluaako tapahtumista kertoa preesenssissä vai imperfektissä. Se selkeyttisi varmasti tapahtumien kulkua.
Hieno tarina! Hellen kyky on kekseliäs, ja odotan, tuleeko se vaikuttamaan tarinoihin jotenkin. Kalkaroksen katse on hyvä alustus suvussa kulkevalle tarinalle. Se yllättääkin hyvin, ja on hyvä kohta selittämään Kalkaroksen käytöstä. Kaksoset ovat mielenkiintoisia hahmoja, kun paljastui, että he menivätkin eri tupiin. Lajitteluhatun mietintä Hellen kohdalla on kivaa luettavaa, ja hieman jännitinkin, mihin tupaan hän päätyy, sillä itse olin jo unohtanut sen. Tarinassa vaihteli mennyt ja nykyinen aikamuoto, joten siihen kannattaa kiinnittää huomiota. :)
Tosi kiva tarina! Helle on kiva hahmo mun mielestä. Tarina oli tosi rauhallinen ja oli hienoa seurata lajittelua Hellen näkökulmasta. Tuo kaksosia koskeva tarina on hyvin kiehtova ja haluan ehdottomasti tietää lisää. Anteeksi, kun en osaa kunnolla kirjoittaa palautetta, mutta olen edistynyt, sentään kirjoitin jotain. Ja mä lopetan kaiken maailman selittämisen. Mutta siis tosi hyvä tarina!