Se ei kerta kaikkiaan ollut mahdollista, ei kerta kaikki kaikkiaan voinut olla! Mutta silti se oli. Silver oli nukkunut kuten tavallisesti Korpinkynnen makuusalissa, kun Korpinkynnen tuvanjohtaja tuli hakemaan taas häntä. Tällä kertaa professori Swittillä oli kauhistuneempi katse kuin viime kerralla ja hän oli kalvennut niin paljon, että häntä olisi voinut luulla kuolleeksi, jollei hän olisi puhunut ja kävellyt. Silver ja Switt olivat kävelleet pitkin Tylypahkan kolkkoja käytäviä, käytäviä, jotka tuntuivat nyt niin paljon synkemmiltä kuin silloin, kun oppilaat nauroivat ja juttelivat siellä. Silver ei tienyt miinne he olivat menossa, mutta jokaisella askeleella hän aavisti, että jotain pahaa oli tulossa. Mutta mikä voisi olla pahemaa kuin mitä nyt jo oli tapahtunut?
Silver ja Switt pysähtyivät rehtorin kanslian eteen ja professori sanoi selkeällä, mutta tärisevällä äänellä:
”Spagetti.” Silveristä oli hyvin outoa, että tunnussana oli spagetti, mutta ei jäänyt sen enempää sitä miettimään. Jälleen kerran kansliassa oli hänen sisaruksensa, mutta tällä kertaa jokaisen kasvoilla oli liidunvalkea väri.
”Mitä on tapahtunut?” Silver kysyi nopeasti.
”Teidän isänne on kadonnut. Hän katosi itse asiassa jo viikko takaperin”, Nox sanoi. Silveristä tuntui kuin hänen niskaansa olisi kaadettu jääkylmää vettä, kuin hän olisi pudonnut mustaan kuiluun, jolla ei ollut loppua. Tämä oli se mikä ei ollut mahdollista. Miten isä pystyi katoamaan? Ei siinä ollut järkeä! Missään ei ollut järkeä! Isä oli aina ollut niin vahva ja aina paikalla, vaikka koskaan ei sitä oikeasti ollut. Nyt Silver ymmärsi miksi kaikki muut olivat niin kalpeita.
Kyynel vierähti Silverin silmästä. Tuntui kuin viimeinen toivon ripe olisi kadonnut niin kuin isäkin. Oliko isä kenties samassa paikassa Edwinan kanssa? Oliko isä edes elossa?
”Oliko se taas se?” Elowyn kysyi heiveröisellä äänellä. Jos Silver ei olisi tiennyt mitä tiesi, ei hänellä olisi ollut aavistustakaan mistä sisko puhui.
”Kyllä, uskon niin. Sen takia minulla on myös syytä uskoa, että hän valitsee tälläkin hetkellä seuraavaa uhriaan”, Nox sanoi. ”Hän yrittää selvittää kuka teistä on ennustuksen tarkoittama. Tähän mennessä hän on siis kaapannut Edwinan ja isänne, melkein tappanut Silverin ja uskottavasti yrittänyt myös kaapata Guineveren, mutta tästä tuskin saamme koskaan varmuutta, sillä Guinevere pääsi pakoon.”
”Kenen luulet hänen nyt uskovan ketä voisi olla ennustuksen tarkoittama?” Alanna kysyi tyyntä tavoittelevalla äänellä.
”Luultavasti hän luulee, että Guinevere tai Silver on ennustuksen tarkoittama, sillä kumpikin on selvinnyt hänen kohtaamisestaan ilman vakavampia vammoja”, rehtori kertoi ja hän vilkaisi Silverin otsassa yhä olevaa sidettä.
”Mutta, äitinne osallistuu etsintäpartioihin ettekä voi mennä siis jouluksi kotiin. Guinevere ja Belinda majoittuvat myös Tylypahkaan, mutta Alfie menee isoäitinne luokse”, rehtori sanoi ja juuri silloin kanslian ovi avautui ja äiti tuli sisään mukanaan Belinda. Silver ei ollut koskaan nähnyt äitiä yhtä suunniltaan, mutta ei ruvennut pohtimaan sitä.
”Minne he majoittuvat?” Laverna kysyi, kun äiti oli lähtenyt pois sanomatta sanaakaan.
”Korpinkynnen ensiluokkalaisten makuusaliin, koska siellä on tällä hetkellä vähiten oppilaita”, Nox kertoi. Guinevere ja Belinda nukkuisivat siis samassa paikassa kuin Silver.
Ja mysteeri syvenee jälleen! Pidän paljon kerronnastasi ja siitä, kuinka otat hyvin huomioon muiden henkilöiden ulkonäöt ja reagoinnit, mitkä ovat myös hyvin erillasia ja persoonallisia. Isän katoaminen tuntuu oikeastikin oudolta mutta rehtorin veikkaus siitä, että kaappaaja yrittää löytää ennustukseen kuuluvaa, tuntui ihan osuvalta ajatukselta. Guineveren ja Belindan majoittaminen Tylypahkaan kuulosti ihan hyvältä ajatukselta kun äiti oli osallistunut etsintäpartioihin. Innolla odotan, mitä seuraavaksi tapahtuu! Saat tästä tarinasta 10 tupapistettä, 5 kaljuunaa, 6 sirppiä sekä 3 sulmua.