Tämän päiväiset oppitunnit ovat vielä kaukaisuudessa. Henrik ilmoitti eilen iltapalalla että harjoittelemme tänään kahdesti, eli normaalilla iltapäivä ajallamme ja aamulla ennen aamupalaa. Heräsin siis jo paljon ennen muita ja vedin vaatteet niskaan. Villapaita lentokaavun alle oli hyvä valinta, sillä jo käytävällä tuntui viileältä. Vahtimestari Voro pysäytti minut hallissa, juuri kun olin menossa ulos.
"Seis ei ensiluokkalaiset saa poistua tähän aikaan rakennuksesta. Ilmoitan sinusta professori Kalkkarokselle, mikä on nimesi tyttö", epäsiisti vanha ja pahalle haiseva mies ärähteli. Hän kannatteli iki vanhaa lyhtyä käsissään, kun taas minä kuljin taikasauvan valon avulla. Valois-loitsu oli ensimmäisiä taika, mitä Lipetit opetti tunneillaan ja kuinka sauvan valoa säädellään.
"Minä ole", aloitin mutten ehtinyt edes esitellä itseäni. "Secilia olisit odottanut tuvan eteisessä. Vahtimestari tässä on professori Kalkkaroksen allekirjoittama lupa. Olemme Luihuisen huispausjoukkue ja harjoittelemme uuden etsijämme vuoksi entistäkin ahkerammin", Henrik sanoi ojentaen pergamentin Vorolle. Alisson asettui viereeni ja olemuksellaan sai minut ryhdistäytymään.
Kohtaus vahtimestarin kanssa päättyi siihen, mutta kun ylväs joukkue astui ulos ison pääoven keskellä olevasta pienestä kulkuovesta, jota käytetään yöaikaan tai ison oven ollessa muusta syystä kiinni, muuttui joukkueen yleisilme. Kaksosten ja Oliverin ryhdit vajosivat, Demin ja Alisson avasivat takkuiset hiuksensa ja haroivat niitä auki sormin.
Kuunnellessamme Henrikin ohjeita huispausareenan tornissa letitimme tytöt toistemme hiukset tai minulla oli jo siistit letit, jotka Jane palmikoi illalla. Henrik halusi että harjoittelemme ryhmässä lentämistä, mikä on tärkeä osa myös peliä, mutta hän painotti ensivaikutelman antamista. Tornista ulos syöksytään parijonossa limittäin ja auramuoto on saavutettava oikeastaan heti. Eli kun kaikki lähtee samaan aikaan sen tulisi onnistua ilman törmäilyjä.
Harjoittelimme liikkeelle lähtöä pariin kertaan, kunnes se meni perää pitävän Oliverin mielestä loistavasti. Paikalla ei ollut katsojia, joilta voisi kysyä, sillä kaikki muut vielä nukkuivat ja makuuhuoneiden ikkunat olivat vielä pimeinä.
"Secilia,tehdään timantti muodostelma, jossa sinä lennät keskellä sillä muodostelmalla pystytään suojaamaan sinua, mikäli ole saavuttamassa sieppiä", Henrik huusi ohjeita. Hän jäi pois ja muut asettuivat timantin tapaiseen muodostelmaan hieman eri korkeuksille. Henrik laski ryhmyt irti, joita kaksoset löivät tiuhaan tahtiin ja myös jahtaajat osallistuivat pyytäen välillä mailaa, mikäli ryhmy lähestyi. Nuo viisi lentäjää olivat taitavia ja pyörittivät kuviota ahkerasti, juuri kun näin sen. Sieppi lensi aivan edestämme "Oikealle", huusin.
"Secilia ei sinun tarvitse huutaa he seuraavat kyllä sinua ja parempi onkin etten huuda. Vastustaja ei tiedä oletko löytänyt sirpin vai et", Henrik korjasi virheeni, jonka olin tehnyt innostuksissani. Harjoitus siepit ovat hieman hitaampia, koska niiden lumoukset ovat vanhempia, joten kohteen kiinni saaminen tuntui melko vaivattomalta. Muutama nopea kallistus ja syöksy, niin sain siepin kouraani.
"Hei tuntuuko teistä vai onko täällä jotenkin todella kylmä ilma", kysyin vilunvärein. Huomasin että hengitys alkoi höyrytä, vaikkei se ollut aikaisemmin höyrynnyt ja olimme jo kohta harjoitelleet tunnin.
"Ankeuttajia, kaikki heti koululle", Henrik karjaisi. Kaikki ampaisivat liikkeelle luudillaan ja lensivät vinhaa vauhtia metsän läpi. Riistanvartijan mökki oli pimeänä sieltä olisimme apua varmasti saaneet tai en edes tiennyt mitä ankeuttajat tekevät, olin vain kuullut mummon sanovan niitä hylkiöiksi jotka eivät kelpaa enään ministeriön työhön. Painauduin luutaani vasten ja kiidätytin luutaani parhaani mukaan ylös koululle. Siellä oli jo valoja, joten olettaisin oppilaiden ja opettajien olevan valveilla. Ankeuttaja lähestyi Alissonia, jonka takana lensin kiemurrellen. Huutamisesta ei olisi apua, enkä voisi loitsia, sillä voisin osua Alissoniin. Keksin kuitenkin valois-loitsun avulla lähettää punaisia valopalloja taivaalle. Valopalloja syöksyi sauvastani parikymmentä ja ne saivat ankeuttajat hämilleen, joten ammuin niitä hieman hujan hajan. Lähestyimme jo koulun pihaa, kunnes musta harsomaiseen kaapuun verhottu soikea pää ilmestyi oikealle puolelleni. Se avasi suunsa ja harso kuin imeytyi olennon kitaan.
"Äää", huusin tuskissani, se tuntui kuin koko sieluni revittäisiin kappaleiksi. Kaikki on kylmää ja kovaa, eikä missään ole mitään iloa. Mietin jo miksi oikein lähdin SB:hen kouluun, miksen hakenut vaikka Beauxbatons taikakouluun Ranskaan. Menetin otteeni luudasta ja putosin hurjasta vauhdista maahan. Kierin muutaman kierroksen kovalla sorapihalla, kunnes törmäsin muuriin. Näin ankeuttajan lähestyvän minua jälleen, enkä voinut kuin tuijottaa sen ammottavaa suuta.
"Odotum suojelius", kuulin etäisen huudon ja sinertävä läpikuultava saukko laukkasi olennon ja minun väliin ja ikään kuin räjähti loistamaan säteitä. Käänsin päätäni ja näin Henrikin sekä Olliverin pitelevän sauvojaa minua piinannutta olentoa kohti. "Demin mene, vie Secilia sisään", Henrik jatkoi karjumistaan. Ehdin vielä huomata Alissonin ja kaksoset alempana pitelemässä muita ankeuttajia kauempana, ennen kuin Demin nappasi vyötäröltäni kiinni ja kiskaisi peräänsä. Juoksin horjuen tytön perässä sisään ja juuri kun kaaduimme ovesta sisään, syöksyi rehtori ja professoreja ulos huutaen suojelius loitsuja.
Ulkoa kuului rätinää ja pauketta, mutta silmäni eivät tahtoneet enään pysyä auki. Tunsin kylmyyttä joka puolella enkä ollut varma missä olin. En tiennyt enään kuka olin ja mitä oli tapahtunut. Tunsin ravistelua ja kuulin etäistä puhetta ja anelua, mutta en jaksanut enään. Annoin pimeydelle periksi ja päätin vain levätä.
Ankeuttajien saapuminen ja niiden takaa-ajo tuntui hyvin jännittävältä ja tuntui, kuin olisi ollut itse mukana katsomassa tapahtumaa. Vahtimestarin kanssa tapahtunut välikohtaus oli hyvin sijoitettu tarinaan. Aamuiset huispausharjoitukset tuntuivat menevän ihan hyvin (ennen kuin ankeuttajat saapuivat) ja Secilia vaikutti hyvin innokkaalta, kun oli vielä huudahtanut joukkuelaisilleen nähdessään siepin. Henrik piti hyvän huolen siitä, että Luihuinen antaisi itsestään parhaimman ensivaikutelman, pidin siitä! Tarina oli kokonaisuudessaan hyvä ja hieman jännittäväkin. Pari yhdyssanavirhettä oli, ikivanha ja harjoitussieppi kirjoitetaan yhteen. Saat tästä tarinasta yhteensä 15 tupapistettä, 7 kaljuunaa, 5 sirppiä ja 3 sulmua.