Huokaisin syvään ja rapsutin Fiinua korvan takaa. Fretti asettui kaulalleni rentoon matkustusasentoon eli kiertäen niskani takaa toiselle hartialle, johon kävi makaamaan etutassut solisluuni päällä. Poikkeukselliset hiukseni saivat huomiota, kuten myös tuo valkoinen karvapötkö hartiallani, mutta muut oppilaat väistivät viimeistään nähdessään Fiinun tulipunaiset silmät. Asetuin istumaan tyhjään hyttiin, sillä en halunnut tuppautua kenenkään seuraan. Ikkunan takana näin perheeni seisomassa syrjemmässä muiden tyylikkäästi pukeutuneiden kanssa. Joidenkin vanhemmat koputtivat vielä ikkunoita ja lennätti suukkoja, mutta minun perheeltäni hymy oli riittävä, johan ne suukot vaihdettiin. Dolian ilme oli halveksuva noitia ja velhoja kohtaan jotka juoksivat vilkuttaen junan perässä.
"Varsin lämpimät hyvästit, kiitos vain mummo", mumisin ja raaputin Fiinun korvaa.
"Onko Dolia Fevre sinun mummosi", punatukkainen tyttö kysyi. En ollut huomannut hyttini täyttymistä sillä aikaan kun tuijotin mummoani ja odotin tämän edes nostavan kätensä. Käännyin hitaasti kysyjän suuntaan ja katsoin vuorotellen kaikkia hytissä istuvia.
"Onhan se minun rakasta sukkia kutova Dolia-mummini", vastasin ensin ivallisen maireasti, mutta sorruin nauramaan muiden kauhistuneille kasvoille.
"Ihan tosi olen Secilia Fevre ja kyllä se hapannaama, jolla varmasti on teitäkin peloteltu on oikeasti mummoni, isäni Deimos Fevren äiti. Eikä oikeasti ole niin hapan, kotioloissa on joskus jopa rakki riemukas vaikkei sukkia kyllä osaa kutoa edes taian avulla", jatkoin epäuskoisille pelokkaille kasvoille. Lopulta pienen sukututkimuksen ja rupattelun jälkeen muutkin rentoutuivat ja esittäytyivät.
"Olen Clara Petterson. Minun vanhempani ovat molemmat jästejä ja he ovat ylpeitä pääsystäni Tylypahkaan. En tiedä tästä maailmasta paljoa, mutta olen erittäin nopea oppimaan ja kiinnostun helposti kaikesta", punatukkainen pisamanaamainen tyttö nurkasta vastasi. Hänellä oli yllään punainen skotti ruutuinen puolihame ja valkoinen kauluspaita. Punaiset hiukset oli kiedottu kahdelle villille nutturalle pään laelle.
"Minä olen Noa Wind. Vanhempani muuttivat Thaimaasta kolme vuotta sitten, jolloin iso veljeni Kim Wind aloitti Sleeping Beautyssa opinnot. Hän on nyt neljännellä luokalla ja luihuisissa. Hän aikoo hakea tänä vuonna huispausjoukkueeseen. Minusta tulee isona huispausjoukkueen kapteeni", hentorakenteinen poika julisti ylpeänä. Fiinu ei niin välittänyt tuosta mustiin suoriin housuihin ja mustaan kauluspaitaan puetusta hieman snobimaisesta ilmestyksestä. Mutta ei tuo paha ihminen voi olla sillä olen kuullut joidenkin välttelevän jästisyntyisten tai kuraveristen tapaamista ja tuossa se nyt istui aivan jästien lapsen vieressä ja rupatteli tämän kanssa mukavia.
"Minä olen Jane Griwing, äitini on töissä samalla osastolla mummosi kanssa. Oikeastaan hän taitaa olla jonkinlainen avustaja mummollesi", ruskeat suorat hiukset, valkoinen kauluspaita ja siisti musta vekkihame tekivät hyvän vaikutuksen. Ne olivat laadukkaista materiaaleista ja melkolailla saman kaltaiset kuin minulla oli.
"Aahaa onko äitisi etunimi Nolan", tiedustelin tytöltä, joka nyökkäsi vastaukseksi. Vaihdoimme muutamia sanoja vielä ennen kuin tuli kuulutus saavumme 30min kuluttua Tylypahkaan. Ihmettelimme kaikki miksei makeiskärry ollut vielä kulkenut ohitsemme ja se saapui juuri ja ehdimme ostaa jokamaunrakeita sekä suklaasammakot. Ostin myös Claralle, jolla ei ollut käypää valuuttaa vielä.
"Nyt vaihdetaan kaavut, niin olemme valmiina kun saavumme. Noa sinä poistut siksi aikaa vaunusta ja saat Fiinun kaveriksi niin ei ole tylsää", ilmoitin yksimielisen päätöksemme kun muut tytöt arastelivat.
"No jaa mikäpäs siinä, vaikkei pinkki oikein sovi silmieni väriin", melkein musta silmäinen poika naurahti katsoen epäröiden Fiinua tai sen valjaita.
Kirjoitettu 30.4.2020 (Celeste poisti ylimääräiset välit tekstistä)
Celeste
Mukava seurata tapahtumia matkasta Tylypahkaan. Tosiaan sanoinkin jo chatissa, että Wix välillä temppuilee kappalejakojen kanssa, joten ei sen puoleen hätää. Dolian halveksuva ilme junaa seuraavia vanhempia kohtaan tuntui hauskalta yksityiskohdalta, tai se, kun muut lapset tuntuivat tuntevan mummon pelottelujen kautta. Uusista tuttavuuksista hytissä sai jonkinlaiset vaikutelmat, Noa vaikutti hieman ristiriitaiselta kun oli kuulemma vältellyt jästisyntyisiä mutta jutteli silti Claran kanssa. Oli Secilialta tosi ystävällistä, kun hän osti Claralle herkkuja makeiskärrystä, kun hänellä ei ollut vielä oikeaa valuuttaa. Tästä piristävästä ja mukavasta tarinasta saat 5 tuparia sekä 4 kaljuunaa ja 8 sulmua.