Kirje Tylypahkaan

(jos joku ei ole perillä hahmoista,

Sapphire = perheen äiti

Adrian = isä

Chatwin, Aiken & Bowen = veljet

KÄYTÄN TARINOISSA MYÖS BRAVEN KEKSIMIÄ PROFESSOREJA)

Leanne Spencer - Luku 1 - Kirje Tylypahkaan

Päivämäärä: 3.8 - Klo. 10.47

Heräsin aamuaurinkoon ja vilkaisin kelloa.

[ 10.47? ] Ajattelin. Olin tosiaan nukkunut kauan. Ehkä yöllinen lukuhetki, joka oli kestänyt ainakin yli puolenyön oli saanut minut nukkumaan pitkään. En aluksi olisi halunnut nousta ollenkaan, vaan jatkaa nukkumista. Oli aika varmaa, että makasin sängyssä hereillä ainakin kuusi minuuttia, ennen kuin päätin että nousen. Nousin sängylläni istumaan ja hieroin silmistäni unihiekan. Kampesin itseni seisomaan, ja menin vessaan aikeissa pestä hampaat. Sitten kuitenkin katsoin itseäni peilistä, ja totesin näyttäväni kauhealta. Tartuin harjaan ja aloin selvittämään takkuja hiuksistani. Mulkaisin harjaa kun se jäi ilkeästi hiuksiini kiinni. Hiukset olivat kyllä kunnon ongelma, sanoin itsekseen. kun minä aloittaisin ensimmäisen vuoden Tylypahkassa. Olin todella innoissani Tylypahkaan menosta, Chatwin ja Bowen lähettivät taikakoulusta kirjeitä, joita pöllöt olivat tuoneet aina satunnaisesti. Sitten oli kiva aina pimeinä- ja valoisina iltoina sitten lukea. Miten veljekset olivat oppineet uusia loitsuja, taikoja, ja hassutelleet oleskeluhuoneessa yhdessä kavereidensa kanssa. Milloinkohan kirjeet saapuisivat? Veikkasin, että olin hieman venyttänyt hampaiden pesua, sillä miettiessäni, pohtiessani oli kulunut ainakin 4 minuuttia. Purskautin hammastahnan ja pesin hampaita itsekseen, kunnes kuulin koputuksen. Avasin vessan oven ja näin pikkuveljeni, Aikenin. Hän tapitti minua pikkuisilla silmillään. Viime kuussa oli ollut Aikenin syntymäpäivät, ja hän oli täyttänyt 7, ja hän aloittaisi jästikoulun silloin, kun minä, menisin Chatwinin, ja Bowenin kanssa Tylypahkaan.

“Anne?” Kysyi Aiken, joka rakasti keksimäänsä lempinimeä. Oikeastaan säälin Chatwiniä, joka oli saanut Aikenilta lempinimeksi Winnie, sillä pikkuveli ei osannut sanoa H:ta ja C:tä peräkkäin. No, kouluunhan hän sen takia menee.

“Niin, Aiken”, kysyin veljeltäni, kiinnostusta vailla.

“Kirjeet saapuivat!” Huudahti Aiken, kuin tietäen minun juuri ajatelleen sitä kirjettä ja kouluun lähtöä. Kiiruhdin alakertaan Aiken kintereilläni. Bowen oli jo ehtinyt avata omansa, mutta Chatwin oli vielä tutkimassa omaansa.

“Hei Bea tuu avaa kirjees”, sanoi Chatwin, joka oli ainoa perheenjäsen joka kutsui minua Beaksi. Bea nimitys tuli toisesta nimestäni Beatrice.

“Okei”, tokaisin ja tartuin kirjeeseen jonka Chatwin ojensi minulle. Paperi oli paksua mutta samalla se tuntui käsissä hauraalta ja vanhalta. Katsoin Chatwiniin joka kertoi saaneensa vain tarvikelistan. Kirjekuoren sisältä paljastui pergamentti jossa oli tekstiä. Lukaisin pitkän kirjeen pariin kertaan, ja sitten sulloin sen takaisin kirjekuoreen.

Kirjeessä luki seuraavanlaisesti:

Tylypahkan noitien ja velhojen koulu

Arvon neiti Leanne Beatrice Spencer,

Meillä on ilo ilmoittaa, että teille on varattu opiskelupaikka Tylypahkan noitien ja velhojen koulusta. Ohessa on lista tarvitsemistanne kouluvälineistä.

Lukuvuosi alkaa syyskuun ensimmäisenä pidettävillä alkajaispidoilla ja opetus alkaa siitä seuraavana maanantaina.

Ystävällisin terveisin,

Professori Walker

Kääntöpuolella luki:

Tarvikelista ensimmäisen luokan oppilaille

Koulupuku

Kolme tavallista työkaapua (mustaa)

Yksi tavallinen suippohattu (musta) päiväkäyttöön

Yhdet suojakäsineet (lohikäärmeennahkaa tai vastaavaa)

Yksi talviviitta (musta, hopeakiinnikkeet)

Oppikirjat

Oppilailla tulee olla seuraavat oppikirjat:

Miranda Kanahaukka: Loitsujen käsikirja 1

Bathilda Bagshot: Historian taikakaudet

Adalbert Jaaritellen: Taikojen perusteet

Emeric Kytkin: Muodonmuutokset aloittelijoille

Phyllida Itiö: Tuhat taikayrttiä ja -sientä

Arsenius Mittalasis: Taikaliemet ja -juomat

Lisko Skamander: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

Quentin Tytina: Pimeyden voimat. Itsesuojeluopas

Muut tarvikkeet

1 taikasauva

1 noidankattila (tinaa, vakiokoko 2)

1 lasi- tai kristallipullosarja

1 kaukoputki

1 messinkinen punnussarja

Oppilaat voivat tuoda myös pöllön TAI kissan TAI rupikonnan TAI mahdollisesti muun matelijan tai eläimen.

(kirjoitin VAIN kirjeen alun itse. Tarvikelista oli joltain nettisivulta.)

“No, mitä sitten? Lähdetäänkö Viistokujalle?” Kysyin.

“Äiti sanoi et me lähetään joskus kahentoista aikaa”, tokaisi Chatwin, joka parhaillaan availi vanhoja suklaita, ja sitten pisteli niitä suuhunsa.

“Saanko mäki?” Anelin veljeltä, joka katsoi minua arvioivasti, ja sanoi “joo saat”, Chatwin. Hän tarttui suklaanpalaan ja haukkasi siitä pikkaisen ennen kuin veli antoi sen minulle.

“Oikeestiiiii”, sanoin ja vilkaisin Chatwiniä kuin tämä olisi muuttunut pallokalaksi.

“Ota tai jätä”, ojensi Chatwin suklaata minulle. Katsoin tätä pitkään, murhaavalla ilmeellä, ja käännyin. Kävelin portaat hieman ärsyyntyneenä ylös, ja vaihdoin vaatteet. Valitsin vaaleahkot farkut, valkoisen paidan, ja nappasin ponnari laittaakseni tukkani kiinni alaponnarille. Tartuin hiuksiini, ja sujautin ponnarin tukkaani. Rasva hiuspehkossa ällötti minua, ja päätin heti Viistokujan kauppareissun jälkeen käydä suihkussa.

[Menen tekemään itselleni jotain aamupalaa], ajattelin nälän näännyttämänä. Nappasin banaanin ja irvistin. Vihasin banaaneja, ne olivat löllöjä. Avasin banaanin ja viskasin kuoret täysinäiseen roskikseen. Sidoin roskapussin kaksi päätä, ja kävin viemässä pussin isoon säiliöön.

“Hei Anne! Me lähetään sittenkin jo nyt”, sanoi Bowen ovensuusta, jonka pöllö, nimeltään Moon lennähti veljen olkapäälle. Moon oli kaunis lehtopöllö, jonka siivet olivat valtavat.

“Okei”, huokaisin ja seurasin Bowenia sisälle.

“Lapset, matkustamme Viistokujalle hormipulverin avulla. Siitä lähtien, kun tämä on Annen ensimmäinen kerta, kun hän käyttää hormipulveria, hän saa luvan astua takkaan Bowenin ja Adrianin jälkeen”, sanoi Sapphire. “Ja Aiken on hoidossa mummilla”; lisäsi hän vielä.

“Tee samanlaisesti ku me”, tokaisi Chatwin vailla huolen häivää, vaikka minulla kiemurteli ainakin kaksi käärmettä mahassa.

“Okei”, sanoin tyynesti. Yllätyin oikein itsekin että ääneni ei värähtänytkään. Ensimmäisenä Bowen astui takkaan ja otti kangaspussista kimmeltävää pulveria, ainakin kourallisen. Isoveli astui takkaan ja huudahti, “Viistokuja”. Hän oli paiskannut pulverin maahan ja siitä kohosi vihreitä liekkejä. Bowen oli kadonnut limen vihreisiin liekkeihin. Adrian meni seuraavaksi, ja joutui kumartumaan mahtuakseen takkaan kokonaan ja kunnolla. “Viistokuja”, sanoi hän ja katosi. Nyt oli minun vuoroni, ja otin hieman jauhon näköistä, ja tuntuista hormipulveria käsiini. Jauho kimalsi käsissäni. Astuin takkaan varmana siitä että epäonnistuisin. Vedin syvää henkeä, suljin silmät, ja sanoin selvästi “Viistokuja”. en nähnyt mitään, mutta tunsin kylmän tuntuisten liekkien nuolevan ihoani, ihan kuin se polttaisi nahkani. Mutta ihme kyllä, en tuntenut mitään, ja ilmestyin yhtäkkiä toiseen takkaan. Se näytti vieraalta kun avasin silmäni, mutta näin silti Adrianin ja Bowenin edessäni.

“Tule pois takan edestä Anne”, sanoi Bowen, “Chatwin tarvitsee omaa tilaa ilmestyäkseen” vitsaili Bowen.

Naurahdin ja otin askeleen eteenpäin. Pian Chatwin kompuroikin ulos takasta,tuhkan ja noen peitossa. Äiti tämä perässä. Sapphire katsoi Chatwiniä hieman huvittuneesti, kunnes sanoi. “Minä menen hakemaan rahaa Irvetasta. Te voitte jäädä vaikka syömään jätskit Qaino Vahvahqon, jäätelöbaariin, tai juomaan kermakaljat Vuotavassa noidankattilassa, sillä tiedän että ainakaan Anne ei ole syönyt aamupalaa”, sanoi äiti.

“Totta”, sanoin ja mahani ilmoitti olevansa samaa mieltä.

“No, mennään sitten!” Sanoi Chatwin. Adrien naurahti Chatwinin innokkuudelle, ja kysyi “Mutta koittakaa nyt sitä ennen päättää, että minne menemme! No, haluatteko kermakaljaa vai jäätelöä?” Minä halusin jäätelöä, kuten Chatwin ja Adrien. Bowen kuitenkin olisi halunnut kermakaljaa, mutta hävisi äänestyksen. Kaikki astuivat sisään jäätelöbaariin. Tiskin takana seisoi vanha selvästi hyvän elämän elänyt vanha mies.

“No, mitäs teille?” Kysyi hän.

“Minä haluaisin jäätelöpallon kupissa, makuna siirappi, kiitos”, sanoin nopeasti vilkaistuani listaa.

“Sepä oli nopeasti tehty tilaus”, huomautti Herra Vahvahqo, “haluaisitko kenties katsella listaa paremmin?”

“Ei kiitos”, vastasin. Ja jäin odottamaan että muut tilaisivat omat annoksensa jäätelöä. Menin varaamaan pöydän jossa oli neljä tuolia.

Kului minuutti tai pari, kun muut olivat päättäneet. Adrien oli napannut mukaansa siirappipallon, siinä oli koristeena pähkinöitä. Joka oli tottakai omani, ja mansikkajäätelön, jossa oli mansikkakastiketta. Chatwin oli taas valinnut banaanijäätelöä kaksi palloa, siinä oli vaahtokarkkeja ja banaania paloiteltuna. Yökkäsin mielessäni, ja ajattelin, [Mikä jäätelön pilaus, banaanijäätelöä!], Bowen taas oli ottanut kinuskijäätelöä jota koristi vohveli ja kinuskikastike.

Lusikka joka oli asteltu jäätelöön, oli suorastaan väkivalloin törkätty jäätelöön. Kohautin harteitani ja rupesin syömään jäätelöä. Olin jo melkein syönyt omani, kun äiti ilmestyi jo jäätelöbaariin.

“Tässä rahat, minä voin mennä Annen kan--”, sanoi nainen ojentaen minulle, Chatwinille ja Bowenille pusseja joissa kilisi rahaa, kunnes hänet pysäytettiin. “Minä menen”, sanoi Adrien. Sapphire katsoi ensin miestään yllättyneenä, mutta sitten nyökkäsi. Olin nyt syönyt jäätelön ja nousin lähteäkseni. Adrien seurasi, ja lähdimme jäätelöbaarista jossa soi ärsyttävän pirteä musiikki.

”No Leanne, mennäänkö ostamaan sinulle sauva?” Kysyi isä, Adrian.

”Jooo!” Sanoin innoissani.

Astuimme sisään Ollivandersille, pieni liike oli kotoisa ja pieni. Parrakas mies seisoi liikkeen etuosassa pyyhkimässä pölyjä. Huiska liikkui tämän sauvan mukaisesti.

”Tulitte sauvaa ostamaan?” Kysyi vanhahko velho, joka käänsi katseensa pölyisistä hyllyistä.

”Kyllä tulimme”, vastasin sauvantekijälle.Herra Ollivander asteli käytävälle,

”No tässä sinulle ensimmäinen kokelas. Kirsikkaa, 12,5 tuumaa, lohikäärmeen sydänjuurta, suhtkoht taipuisa. Heilauta sitä”, sanoi Ollivander.

Otin sauvan ja katselin sen kauniita kaiverruksia. Sitten heilautin sauvaa, ja vanha Ollivander valitti, “Ei, ei, ei ja ei”

“Seuraava. Pähkinäpensasta, 11 tuumaa, feenikslinnun pyrstösulka, taipumaton.” Sanoi hän.

Otin sauvan käteeni, ja nyt heilautin sitä viivyttelemättä. Nyt kuului ”hm.. seuraava. Tummaa akaasiaa, 11,8 tuumaa, lohikäärmeen sydänjuurta, taipuisa.”

“Lähellä jo”

“Seuraava, 13 tuumaa, pyökki, ydin lohikäärmeen sydänjuuri, melko joustava”,

Otin taas uuden sauvan ja heilautin sitä tunne oli uskomaton, ja tiesin tämän olevan sauvani. “Se oli siinä. Nyt tytöllä on sauva”, ilmoitti Ollivander ja siirtyi seuraavan ykkösluokkalaisen pariin.

“Kiitos herra Ollivander, me ostamme sen”, sanoi isä, ja antoi pari kaljuunaa, ja sirppiä Ollivanderille.

Lähdimme liikkeestä, ja katsoin sauvaa. Siinä oli kauniita kuvioita, jotka muistuttivat omasta mielestäni tähtikuvioilta. Viistokujan kadut olivat täynnä suippohattuisia valhoja sekä noitia. Se oli hassu näky.

“Sitten ostamaan kirjat!” Sanoin. Se oli kieltämättä yksi lempiosuuksistani. “Miranda Kanahaukka, Bathilda Bagshot, historian taikakaudet”, luettelin kirjojen ja kirjoittajien nimiä loputtomiin, samalla kun Adrien otti kirjoja hyllyltä. Kun olimme saanut kasaan kaikki koulukirjat, isän päälaki tuskin näkyi kirjojen takaa. Kävimme ostamassa minulle matka-arkun, sillä perheellä ei ollut kolmatta. Matkustusliike oli täynnä talviviittoja, ja matkakaapuja. Siellä täällä oli matka-arkkuja esillä. Ihastelin yhtä valkoista talviviittaa, mutta sain siitä katseeni irti. Nyt oli jo ostettu matka-arkku, oppikirjat ja sauva. Enää oli jäljellä taikajuomatarvikkeet, ja koulupuku.

Aika lensi kuin pöllö viemässä kirjettä. Nyt enää uupui pöllön-naksut, joita Bowen oli unohtanut ostaa. Suuntasimme eläinliikkeeseen, ja olin varma että siellä haisi pöllön kakka. Adrien jäi puhumaan myyjän kanssa jotain, ja tylsistyin nopeasti. Päätin käydä tutkimassa kauppaa paremmin. Etuosassa pöllöt raakkuivat, ja kävelin nopeasti ohi. Sitten vastaan tuli mateliat, lisko, sammakot ja muut. Kissat oltiin tungettu vasemmalle, mutta kauppa jatkui vielä. Aivan perällä, oli kanit ja jonkinlaiset koiraeläimet. Koirat tulivat heti haistelemaan kämmentäni, minkä häkistä pääsivät. Mutta yksi, sillä oli kuonokoppa. Se näytti niin säälittävältä, enkä halunnut jättää sitä tänne. Siirryin sen luo, ja se avasi silmänsä. Sillä oli kauniit, tummansiniset silmät, jotka avautuivat kun koira havahtui unestaan.

“Ei hätää, minä autan sinua”, kuiskasin niin hiljaa kuin pystyin. En ollut varma ymmärsikö tämä sanaakaan, mutta susi näytti rauhoittuvan.

Hölkkäsin liikkeen läpi takaisin Adrianin luo, ja sanoin “Löysin lemmikin. Kai me voidaan ostaa se?” Kysyin toiveikkaasti.

“Minkälaisen?” Kysyi isä ja sanoin, “koiran”, mies kurtisti kulmia, mutta suostui. Kävin vapauttamassa koiran, se oli pentu, mutta pennuksi todella suuri. Nostin sen syliini, mutten uskaltanut vielä ottaa kuonokoppaa pois. En kuunnellut, kun Adrien maksoi, mutta hän sanoi minulle, “mennään”, ja nappasi pöllön-naksut mukaansa.

• Fear