Haluaisin mainita, että lajitteluhatun laulu ei ole tämän tarinan pääasia, enkä ole siitä kovin ylpeä. Mutta jos joku tykkää, niin kiva! Ja juoni vähän pilaantuu sillä, että Kate on merkitty puuskupuhiksi, mutta en anna sen häiritä (itsevarmuus) //
Kihisen jännityksestä. Ja niin varmaan kaikki muutkin ensiluokkaiset.
Koulun vararehtori, Minerva McGarmiwa oli ohjeistanut meidät tänne. Totta puhuen tämä huone on aivan liian pieni, ja olemme täällä kuin sillit purkissa.
Onneksi McGarmiwa tulee tänne, ja lähdemme kohti suurta salia.
Asetumme jonoon kasvot kohti repaleista lajitteluhattua, jota kaikki tuijottavat. Kohta sen suu aukeaa, ja se aloittaa perinteisen laulunsa:
Mihin tupaan kuuluisin,
ajattelet ehkä.
Siispä kerron sulle sen,
viipymättä.
Ehkä olet rohkea, ja urhoollinen?
Rohkelikko sulle on siis tupa oikea.
Ehkä vahvuutesi on älykkyys,
näin jos on, niin korpinkynsi
on sun koti uus
Kenties on niin,
että Puuskupuhiin kuulut.
silloi ahkera oot,
ja luotettavakin.
Tai sitten olet Luihuinen,
ja oveluus on
merkki sun.
Mut arka ei sun tarvii olla,
tule vain tänne istumaan!
Sitten kerron tupasi,
ja sillä sipuli!
Hatulle taputetaan. Sen jälkeen koulun rehtori - Albus Dumbledore - aloittaa puheensa: - Minun on ilo toivottaa kaikki, niin uudet kuin vanhemmatkin oppilaat tervetulleeksi tälle lukuvuodelle Tylypahkan noitien ja velhojen kouluun. Seuraavaksi alkaa lempiosani koko lukuvuoden alkamis pidoista...Lajittelu! Rehtori palaa tuolilleen, ja professori McGarmiwa nousee ja avaa pitkän permanenttikäärön.
- Jenny Barder!
Ensimmäinen lajiteltava käy puiselle jakkaralle istumaan. Hattu miettii hetken, kunnes… -ROHKELIKKO!
Yhden pöydän oppilaat taputtavat hurjasti, ja Jenny siirtyy heidän joukkoonsa.
Tämä jatkuu hetken. Välillä hattu huusi Luihuinen, välillä Puuskupuh tai Rohkelikko. Joskus hattu taas kuulutti koko salille jonkun oppilaan olevan Korpinkynsi. Ja sitten McGarmiwa lausuu: - Darius Honey. Darius astelee jakkaran luo. Kohta hatun suu avautuu, ja sieltä kuuluu: - PUUSKUPUH! Hurjia taputuksia Puuskupuhin pöydästä.
- Dora Honey.
Mitään ei tapahdu.
Dora seisoo minun vieressäni. Hänen kätensä tärisevät.
Yritän lohduttaa häntä sanomalla, että kaikki menee hyvin. Lopulta hän kulkee (varovin askelin) kohti jakkaraa.
Dora laittaa hatun päähänsä, ja pian se huutaa - PUUSKUPUH! Puuskupuhien pöydästä kuuluu aplodeja. Dariuskin taputtaa kaksoissiskolleen.
Jono lyhenee lyhenemistään. Sitten McGarmiwa lausuu: - Kate Ross.
Räpäytän silmiäni. Miksi minulla on sellainen olo, että kaikki ei ole niin kuin pitäisi? Tuosta kummasta olostani huolimatta kävelen jakkaralle, ja nostan hatun päähäni. Välittömästi se huutaa: - LUIHUINEN!
Täh? Minäkö Luihuinen? Näin ajattelen kävellessäni kohti Luihuisen pöytää. Katson Doraa harmillisena siitä, että emme päässeet samaan tupaan. Doran ilme kertoo, että hän on hyvin hämmästynyt hatun valinnasta.
Juuri, kun olen istumassa tuolilleni, viereisen pöydän alta nousee pienikokoinen toisluokkalainen poika. Hän katsoo ympärilleen, ja huutaa (hän ei vielä osaa “melutus”- loitsua): Hei! Kuunnelkaa minua! Suurin osa oppilaista kuulee tämän, ja katsoo poikaa hämillään. Professori Dumbledore pyytää poikaa tulemaan koko salin eteen, ja kertomaan asiansa.
- Öm… Oliko sinun nimesi Kate?, poika kysyy viitaten minuun.
- Kyllä, minä vastaan. Kiinnostun entistä enemmän. Liittyykö tämä jotenkin minuun?
- Kate sinä et ole Luihuinen, sanoo poika itsevarmasti.
Enkö? Jostain syystä minulla on sellainen olo, että hän puhuu totta.
Poika jatkaa: - Minä olen ainoa joka sen muistaa, mutta kun McGarmiwa…
- Professori McGarmiwa, professori McGarmiwa muistuttaa.
- Anteeksi. Tarkoitan, että kun Professori McGarmiwa sanoin Katen nimen, Voro käveli ovista sisään, ja vaihtoi lajitteluhatun toiseen. Minä piilouduin pöydän alle heti, kun Voro tuli, koska… No, sillä ei ole väliä. Mutta kuitenkin Voro taikoi teidät “unhoitus”-loitsulla, ja lähti.
Ennen kuin pulina ehtii vallata koko salia, professori Dumbledore sanoo: - Hiljaisuus. Kaikki omiin makuusaleihinsa. Mark Williams (poika, joka puhui), sinä jäät tänne. Kate, sinä menet Luihuisen makuusaliin, kuuluit siihen tupaan tai et. Lajittelemattomat ensiluokkaiset menevät Rohkelikon makuusaleihin, siellä on eniten tilaa. Opettajat minun luokseni. Heti!
Kaikki toimivat välittömästi, mutta ennenkuin ehdin ovesta ulos muiden Luihuisten perässä, kuulen sanoja opettajakokouksesta. Kuulemani sanat olivat sellaisia kuin “monijuomaliemi” “totuusseerumi” ja “toimikaa”.
Kun tulemme Luihuisen tuvan ovelle valvojaoppilas lausuu tunnussanan (kurpitsapiiras) ja ohjaa meidät makuusaleihin.
Makuusalissa vaihdan yöpuvun päälleni, ja kipuan sänkyyn.
Ensin kuljettaja loukkaantuu, ja sitten tämä. Liittyvätkö ne jotenkin toisiinsa? Ja sitten se poika. Puhuuko hän totta?
Vautsi kuinka jännittävä tarina! :D tavallinen lajittelu saikin ihan uusia piirteitä, ja lisäksi jännitys nousi heti huippuunsa. Vastasit myös hyvin joihinkin kysymyksiin mitä heti heräsi, esimerkiksi että miksi Voro tekisi jotakin sellaista - opettajien kuullut sanat kuten monijuomaliemi jättivät epäilemään, että kaiken takana olikin joku muu. ja kukahan on tuo poika, joka paljasti kaiken? pidin kohdasta, jossa McGarmiwa korjasi hänen lauseeseensa professori-lisäyksen :d mahtavaa!
Poikkeuksellisia tapahtumia kesken lajittelun, hyvin mielenkiintoista.
Pidän alun jännittävän tunnelman kuvaamisesta ja "sillit purkissa" vertauksesta.
Katen ajatuksia ja kuvailua on mukava lukea ja niitä olisi voinut sisällyttää enemmänkin itse tapahtumien joukkoon.
Jännittävät tapahtumat tuntuvat saavan koko salin väen tolaltaan, mutta silti ihmettelen hieman Dumbledoren ratkaisua keskeyttää lajittelu.
Mitenköhän lajittelemattomille oppilaille käy? Ja mitenköhän Kate pääsee oikeaan tupaansa?
Toivottavasti seuraavasta osasta löytyy lisää tietoa.
Tässä vielä muutama juttu, jota kannattaa jatkoa varten miettiä:
Kun kirjoitat alussa: "Koulun vararehtori, Minerva McGarmiwa oli ohjeistanut meidät tänne", käytät pluskvamperfektiä, vaikka preesenssissä kirjoitettaessa pitäisi käyttää perfektiä: "Koulun vararehtori, Minerva McGarmiwa on ohjeistanut meidät tänne."
Sitten vielä, vuorosanat kannattaa selkeyden vuoksi aloittaa uudelta riviltä, mikä on tässä tarinassa paikoitellen jäänyt tekemättä.
Vau, lajitteluhatun laulu oli tosi hyvin keksitty ja tarinassa oli jännittävä juoni! Tarina eteni hyvin ja jännitys säilyi läpi tarinan, mutta välillä tuntui että tarina eteni ehkä vähän liiankin nopeasti eli kuvailua olisi voinut olla enemmän. Mutta siis, hyvä tarina ja loppu oli todella jännittävä! Juuri sopiva tapa lopettaa luku Katen mietintöihin. En malta odottaa, miten tilanne tästä jatkuu!
Ai niin, ja tuossa kohdassa missä kerroit McGarmiwan avaavan permanenttikäärön, tarkoitit varmaan pergamenttikääröä? Ei todellakaan mikään suuri virhe, mutta ajattelin vain huomauttaa. :)
Hieno tarina! Lajitteluhatun laulu oli oikein hyvä, eikä sen tarvitsekaan olla pääasia. Kun hattu sanoi Katen menevän Luihuiseen, tarina muuttui vähän jännittäväksi. Kun Mark alkoi puhua, kaikki tuntui selventyvän. Professori McGarmiwan huomautus selityksen väliin oli hauska yksityiskohta. Tuli mieleen, että kaikissa kohdissa, joissa käytit sulkeita, niitä eikä niiden asiaa olisi välttämättä tarvittu. Esimerkiksi kohdassa, jossa Mark alkoi puhua, sitä ei olisi tarvinnut kertoa, että hän ei osaa melutus -loitsua. :)