Lucaksen isästä Thanista oli tosiaan tullut taikaministeri. Siitä kerrottiin Päivän profeetassa viikon päästä käynnistämme Viistokujalla. Ensiksi en vaivannut mieltäni, sillä kunnes syyskuun ensimmäinen koitti. Essie ja Noah aloittaisivat viimeisen vuotensa ja minä ja Lilith toiseksi viimeisen.
Sarah vei meidät laiturille 9 3/4, jonka jälkeen hänen piti kiiruhtaa jonnekin mistä minulla ei ollut mitään tietoa. Vaikka Sarah opetti Tylypahkassa, hän ei koskaan tullut pikajunalla. Noah katosi nopeasti junasta tupruavaan utuiseen savuun. Essiekin lähti tervehtimään kavereitaan ja Lilith meni etsimään omaa ystäväänsä junasta.
”El, tule jo, että saadaan hyvät paikat!” Roxy huusi. Kiiruhdin heidän luokse ja törmäsin matkalla viiteen ihmiseen.
Junassa oli nyt jo aika täyttä, mutta onnistuimme löytämään tyhjän vaunuosaston aivan junan perältä. Suljin vaunuosaston oven sellaisella voimalla, että siitä kuului kova pamaus.
”Minkäköhän laisia muutoksia Than tekee?” kysyin.
”No, ainakin hän lisää tunteja”, Roxy sanoi muistellen Säilä & Imupaperin tapahtumia.
”Niin, mutta missä välissä meillä on sitten vapaa-aikaa?” Sadie kysyi onnettomana.
”Ehkä se on juuri tarkoituskin, että meillä ei olisi”, sanoin.
”Hei, El katso Päivän profeettaa”, Roxy sanoi yhtäkkiä ja ojensi lehden. Etusivulla komeili suurilla kirjaimilla teksti:
Velhomaailma hunningolla: valkoisiin pukeutuneet hyökkäilleet moniin velhokyliin.
”Niin, miten se minuun liittyy?” kysyin ymmälläni.
”Lue alaotsikko”, Roxy sanoi ja osoitti sauvallaan alaotsikkoa:
Uskotaan liittyvän Mark ja Winona Hughesin katoamiseen: läheisiä yritetään saada kiinni
”Sehän tarkoittaa...” sanoin haparoiden.
”He yrittävät saada kaikki heidän kanssaan läheisissä väleissä olleita kertomaan olemattomat tietonsa”, Roxy sanoi. ”Mutta eihän kukaan tiedä oikein mitään heidän katoamisestaan.”
”Mutta minä en tuntenut heitä melkein ollenkaan”, sanoin. Se oli totta, sillä olin vasta viikon ikäinen heidän kadotessaan.
”Joo, mutta hei, sinä olet heidän tyttärensä. Eivät he välitä siitä, vaikka et edes muistaisi heidän nimeään. Ne vain haluavat näyttää, että tekevät jotain, vaikka siitä ei olisikaan mitään hyötyä”, Sadie sanoi aivan kuin se olisi ollut itsestään selvyys.
”Minua huolestuttaa tämä. Tai siis ensin katoaa rehtori ja sitten tämä”, Roxy sanoi. ”Aivan kuin eläisimme toisessa velhosodassa.”
”Ehkä kaikki selviää. Ehkä rehtori jäi eläkkeelle ja hyökkäykset loppuvat”, Sadie sanoi, mutta huomasin ettei hän uskonut omiin sanoihinsa.
Vaunuosaston ovi aukeni ja sisään astui punasteleva Dirk Jones. Hän oli puuskupuh ja samalla vuosikurssilla meidän kanssa.
”Tuota, Sadie minulla olisi vähän asiaa. Siis kahdenkeskeistä", Dirk sanoi ja punastui vieläkin enemmän. Sadie nousi seisomaan ja Dirk ja hän sulkivat perässään vaunuosaston oven. Katsoin Roxya ja purakahdimme molemmat nauruun. Varmaan koko koulu tiesi, että Dirk oli ihastunut Sadieen, vaikka Sadie ei itse sitä myöntänytkään.
”Kunhan eivät ala suutelemaan kesken tuntien niin voivat minun puolesta alkaa seurustelemaan”, Roxy sanoi ja piti vatsastaan kiinni.
Noin vartin päästä Sadie tuli takaisin. Katsoimme häntä odottavasti.
”Hän pyysi minua tyttöystäväkseen”, Sadie sanoi ikionnellisena posket helottaen.
”Suostuitko sinä?” Roxy ja minä kysyimme yhteen aikaan. Sadie nyökkäsi hitaasti ja Roxy tipahti penkiltä. Roxy hihitti lattialla ja hänen kissansa Mimosa alkoi nuolla hänen kasvojaan.
”Ei se nyt noin ihmeellistä ole”, Sadie sanoi vaivaantuneena, mutta hymyili hänkin.
Yhtäkkiä kuului kova tömäys, joka sai Roxyn lopettamaan nauramisen. Vaunuosaston oven lukko kilahti kiinni ja olimme loukussa sisällä. Myös muissa osastoissa oli sama ongelma, sillä kaikkialta kuului takomista.
”Väistykää”, sanoin ja nostin taikasauvani. ”Paiskaos!” Vaunuosaston oven ikkuna räjähti tuhansiksi lasinsiruiksi.
”Kaikki kunnossa?” Sadie kysyi. Hän oli saanut ikävän haavan poskeensa lasin sirusta. Nyökkäsimme Roxyn kanssa, jonka jälkeen kiipesimme aukosta junan käytävälle. Tylypahkan pikajuna ei ollut koskaan ollut niin hiljainen, aivan kuin itse aika olisi pysähtynyt.
”Sauvat esiin”, sanoin, mutta huomasin sen olevan turhaa, sillä Roxy ja Sadie olivat ottaneet jo sauvansa esiin.
”Lumos”, sanoin hiljaa ja ja sauvan päähän ilmestyi pieni valopallo. Kuljimme eteenpäin tyhjällä käytävällä, kunnes valot sammuivat emmekä nähneet enää mitään.
Valot syttyivät vasta, kun Sadie kiljaisi. Hän huohotti raskaasti ja oli polvillaan maassa.
”Minä tunsin jotain. Se oli kylmä ja niljakas”, Sadie sanoi järkyttyneenä. Ympäriltämme alkoi kuulua lukkojen avautumista ja oppilaat pinkoivat käytävälle jutellen kiivastii äskettäisestä. Joku väitti, että se oli ankeuttaja, mutta hänen kaverinsa huomautti, että silloin ilma olisi muuttunut kylmäksi ja he olisivat tunteneet onnettomuutta ja ilottomuutta. Kukaan ei enää halunnut palata sisälle vaunuosastoihin vaan, kun pikajuna pääsi määränpäähänsä jotkut melkein hyppäsivät ulos junasta. Niin teimme myös minä, Roxy ja Sadie.
Tarinassa riitti toimintaa ja jännityssä kerrassaan.
Lehden otsikot olivat hienosti keksitty ja siihen ujutettiin mysteerin omaisesti Elizan menneisyyttä.
Pieni romanttinen kohtaus Sadien ja Dirkin välillä oli ihastuttava, sekä Roxyn reaktio siihen oli hupaisa.
Ovien paiskautuminen lukkoon ja kaverusten karkaaminen vaunuosastosta oli jännittävä! Kuvasit hyvin jännittynyttä tunnelmaa ja lukijana teki mieli vain lukea ja saada tietää enemmän.
Vuoropuhelu oli luontevaa ja toi esille paljon tärkeitä juttuja!
Parannusehdotuksia:
Elizan tunteita, ajatuksia ja liikkeitä olisi voinut kuvata enemmän silloin, kun vaunuosaston ovet menivät lukkoon. Myös se, miten muut oppilaat reagoivat tapahtuneeseen (tuliko valvojaoppilas rauhoittelemaan säikähtäneitä oppilaita, kuuluttiko veturinkuljettaja jotain informoivaa) olisi ollut mainio lisä tarinaan ja se olisi selkeyttänyt paljon tarinan loppua. Tarina loppui kuitenkin hyvin jännittävään kohtaan ja odotan innolla seuraavaa tarinaa!
Saat tästä tarinasta 13 tupapistettä, 6 kaljuunaa, 3 sirppiä ja 8 sulmua!