-Herätys Angelina! Hyvää joulua! Hannah toivotti.
Nousin istumaan. Huomasin heti sänkyni jalkopäässä valtavan kasan paketteja.
-Huomenta, Hyvää joulua, sanoin ja hymyilin parhaalle ystävälleni.
Hei avaa päällimmäinen. Se on mun, Hannah toivotti.
Otin käteeni paketin, joka oli kääritty pakettiin ja päälle kirjoitettu:
Hyvää joulua Ang!
Minä inhosin tuota lempinimeä!
Avasin paketin. Paketissa oli suklaasammakoita.
-Ihanaa! Kiitos! Sanoin Hannahille, joka tiesi, että minä rakastan suklaasammakoita.
-Odotas, minulla on sinullekin, sanoin.
Pengoin kaappiani ja käsiini osui paketti.
-Ole hyvä.
Hannah alkoi avaamaan pakettia jännittyneenä.
-Kiitos Ang! Hannah sanoi kädessään päiväkirja, jonka olin ostanut jästirahoillani.
-Isä vähän tuunasi sitä. Vain sinä saat sen auki, kerroin.
-No hyvä. Nyt Jack ei ainakaan voi lukea sitä, Hannah naurahti lämpimästi.
Jack on Hannahin isoveli, joka ei päässyt Tylypahkaan.
Avasin sängylläni olevan toisen paketin. Paketissa oli uudet, kieltämättä upeat villasukat. Keneltä muultakaan, kuin mummolta.
-Ei ole totta! Hannah kiljaisi.
Katsoin hänen käteensä. Siinä oli kirje.
-Öö... Kirje? kysyin epäileväisenä.
-Ei vaan, äiti on ostanut minulle hiiren! Hannah iloitsi.
-Sinun pitää sitten lähettää siitä kuva, sanoin.
-No varmasti, Hannah sanoi.
Minun paketeistani ei tullut mitään erikoisen hienoa. Hienoin lahja oli luuta, jonka Ralf setäni oli hommannut.
-Hei, nyt me voidaan pelata huispausta, muistutin. Meillä on nimittäin vanha Puhtolakaisu 2000.
-Joo, Hannah vastasi.
Mutta huomasin, että hän oli silti kateellinen minun Terälento 2005: selle.
Kun tulimme alakertaan, äiti ja isä rutistivat minua ja sanoivat:
-Hyvää joulua kulta.
-Hyvää joulua! Hannahkin toivotti.
Vanhempamme hymyilivät meille.
Mutta isän katse oli kummallinen.
-Mitä nyt? kysyin.
-No sitä vain, että yhtä joululahjaa et ole vielä saanut. Mutta haemme sen Viistokujalta, isä kertoi.
-Kissa! kiljaisin innoissani.
-Mihin me kissaa tarvitsemme, kun meillä on jo yksi semmoinen? äiti naurahti.
Minä muutuin ihan hyvin vuoksi kissaksi.
Äiti, isä ja Hannah nauroivat minun tempuilleni. Minä kävelin kahdella jalalla ja tein kuperkeikkoja.
-Syökää, niin lähdetään, isä sanoi.
Kissa. Nyt olisi leikkikaveri kaikkina aikoina.
Kirjoitettu 1.5.2020
Celeste
Tarinaa oli tosi mukavaa lukea, kun siitä välittyi hienosti jouluinen tunnelma. Kuvailua olisi voinut olla enemmän. Esimerkiksi Hannahin ilmeestä, kun hän sai päiväkirjan tai vanhempien ulkonäöistä olisi voinut myös kirjoittaa ja saada siten tarinaan lisää pituutta. Kiva tarina! Saat tästä 4 tuparia, 5 kaljuunaa ja 7 sulmua.