Jälleen eräänä elokuisena iltana Vincent istui huoneessaan tuijottaen hajamielisenä taikasauvaansa. Hän oli tehnyt niin joka ilta sen jälkeen, kun oli saanut Gaialta taikasauvan. Kunpa hän vain osaisi käyttää sitä, hän mietti ja puristi sitä tiukasti kädessään. Hän heilautti sitä päättäväisesti ja toivoi että tapahtuisi… jotain. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Vincent katsoi puupalasta turhautuneena ja tunki sen laatikkoonsa, heittäen sen sitten huoneen nurkkaan, jossa oli läjä hänen vaatteitaan.
- Typerä sauva, Vincent mutisi itsekseen. Hän pystyi kuulemaan päässään Gaian kannustavan äänen (joka tosin siinä hetkessä tuntui ärsyttävältä) - “sinun täytyy vain oppia käyttämään sitä”. Niinpä tietysti, Vincent tuhahti. Ujo hymynkare pääsi hänen huulilleen kun hän mietti huomista. Silloin hän pääsisi vihdoin Tylypahkaan. Ajatus oli alkanut tuntua päivä päivältä houkuttelevammalta, koska hän halusi oppia käyttämään niitä voimia, joita hänessä ja tuossa vielä varsin hyödyttömässä sauvassa piili. Ajatus Tylypahkasta tai taikasauvasta ei tuntunut enää niin kauhelta, kuin muutama päivä sitten.
Myös ajatukset Gaiaa kohtaan olivat hieman pehmenneet, kun päivät olivat vierineet. Viimeksi eilen hän oli saanut Gaialta paljon tärkeää tietoa liittyen hänen tuleviin vuosiinsa Tylypahkassa, ja sitä ennen parina edellisenä päivänä. Heidän juttutuokioidensa lomassa Vincent oli yrittänyt udella tietoa sauvansa alkuperästä ja hänen vanhempiensa jättämästä perinnöstä, mutta Gaia oli hyvin taidokas siirtämään aiheen johonkin toiseen, eikä lisätietoa juuri herunut.
- Minähän sanoin jo, että en tiedä enempää sauvastasi, kuin perinnöstäsikään, hän huokaisi syvään. Hänen äänensä oli tiukka ja kuulosti siltä, että asia oli loppuun käsitelty.
- Selvä, Vincent sanoi, vaikka hänestä tuntuikin siltä, ettei hänelle edelleenkään kerrottu kaikkea. Hänestä tuntui kuitenkin siltä, ettei jankuttaminen auttanut, joten hän päätti jättää asian siihen. Huoneeseen laskeutui hetkellinen hiljaisuus, kunnes Vincentin katse osui jälleen tuttuun pitkulaiseen laatikkoon huoneen nurkassa.
- Aion pitää ainakin sauvan, siitä on varmasti hyötyä, vaikka se ei vielä teekään mitään, hän sanoi hieman pettyneenä.
- Sinun täytyy vain… Gaia aloitti, mutta Vincent tiesi jo, mitä hän oli sanomassa.
- Tiedän, hän sanoi nopeasti ja mietti ankarasti.
- Siitä perinnöstä… hän sanoi katsoen Gaiaa mahdollisimman vetoava ilme kasvoillaan. - Haluaisin nähdä sen.
Vincent ei osannut tulkita Gaian reaktiota. Järkytys oli aivan liian vahva ilmaisu, mutta silti hän oli näkevinään Gaian yleensä niin ystävällisissä silmissä aavistuksen pelkoa.
- Aivan, hän sanoi ja hymyili, Vincent ei ollut varma oliko hymy aito vai ei. - Totta kai. Varmasti pääset Irvetaan, mutta en pysty järjestämään sitä enää ennen lähtöäsi Tylypahkaan. Muistathan, lähtö on jo parin päivän päästä, Gaia muistutti.
- Tiedän, Vincent sanoi. Huoneeseen laskeutui taas hiljaisuus.
- Haluatko vielä kysyä jotain… ööm… vaikkapa koulunkäynnistä? Gaia kysyi.
- Hmm… No, eiköhän se käy selväksi, sitten kun vihdoin pääsen sinne kouluun, Vincent sanoi. Gaia oli jo kertonut hieman tuvista ja muutenkin kouluun liittyivistä käytännöistä, sen verran mitä hän oli perheensä kautta kuullut.
Huoneeseen oli laskeutunut aavistuksen verran kiusallinen ilmapiiri, jollaista ei Vincentin ja Gaian välillä yleensä ollut. Vincent ei pitänyt siitä alkuunkaan, niinpä hän päätti että he olivat jutelleet tarpeeksi. Gaia nousi ylös tuolilta lähteäkseen, mutta kääntyi vielä Vincentin puoleen.
- Muuten, voisimme huomenna pitää sinulle pienimuotoiset jäähyväiset, Gaia ehdotti. Vincent ei juurikaan pitänyt juhlista, mutta hän ei tyrmännyt ajatusta heti. Ehkä se ei olisi niin kauheaa, kuluisi kuitenkin pitkä aika ennen kuin hän näkisi Gaian kouluunlähtönsä jälkeen, puhumattakaan muista perhekodin henkilöistä. Huomion keskipisteenä oleminen ei liiemmin houkuttanut, mutta ei hän viitsinyt kieltääkään jäähyväisten järjestämistä.
- Okei, Vincent sai sanottua jokseenkin kireästi ja viesti katseellaan, että Gaia voisi jo häipyä. Hän halusi olla hetken rauhassa.
- Hienoa, nähdään sitten, Gaia sanoi hymyillen tällä kertaa varmasti oikeasti. Hän lähti huoneesta pitkä punainen hiuspehko hulmuten.
Tänään Vincent oli jo ehtinyt unohtaa koko asian - ilta oli yhtä hiljainen kuin ennenkin, eikä Gaiasta näkynyt jälkeäkään. Joka tapauksessa hänen oli pakko mennä syömään iltapalaa, joten Vincent laahusti keittiöön lattiaa tuijottaen. Juhlat, hänelle? Mitä hän oli oikein ajatellut? Ei Gaia voinut joka päivä olla hänen kanssaan, miksi pitäisikään. Loppujen lopuksi hän oli vain yksi perhekodin työntekijöistä - ei hänen äitinsä.
- Ai, näkeehän sinuakin, sanoi Andrea Hope - myös yksi perhekodin aikuisista. Hetken Vincent halusi kysyä häneltä Gaiasta, mutta piti sanat suussaan. Hieman etäänpänä, olohuoneessa, hän näki Oscarin sen näköisenä että hän varmasti mietti, miten voisi seuraavaksi ärsyttää Vincentiä.
- Joo, Vincent sanoi ja tunki leipää suuhunsa.
- Onko jokin vialla? Andrea kysyi ja tuijotti häntä lämpimän ruskeilla silmillään.
- Äh, Vincent tuhahti. - Lähden vaan huomenna sinne kouluun, ei sen kummempaa.
- Vihdoinkin, kuului olohuoneesta, mutta Vincent vain pyöräytti silmiään.
- Herranjestas, huomenna jo? Andrea sanoi yllättyneenä. Hän kohensi niskaan valunutta tummaa nutturaansa, selvästi miettien, mitä tehdä.
- Meidän täytyy järjestää sinulle jäähyväiset, Andrea sanoi ja alkoi kaivella kaappeja. - Ei tässä tosin enää mitään suunnitella kerkeä, mutta eivätköhän ne jotenkin järjesty.
Vincent toivoi saman tien, ettei olisi sanonut mitään. Turha oli kuitenkaan enää perääntyä, joten hän söi leipänsä loppuun ja jäi pöytään odottamaan. Luultavasti Oscar keksisi tästäkin jotain pilkattavaa, mutta hän ei jaksanut välittää. Ei hänen tarvitsisi kestää enää montaa tuntia ennen nukkumaanmenoa ja huomisaamua, jolloin hän pääsisi vihdoin lähtemään. Vincent ei voinut olla miettimättä, missä Gaia oli, vaikka todennäköiseltä tuntuikin että hän oli vain saanut jonkin kiireisen työtehtävän, jonka takia hän oli varmaan unohtanut Vincentin jäähyväiset. Varmasti Gaia tulisi hakemaan häntä huomenna, ja he matkaisivat yhdessä juna-asemalle, josta kouluun vievä juna lähtisi.
Tykkään koko ajan enemmän Gaiasta!! Toivottavasti hän pysyy vielä jotenkin mukana tarinoissa, vaikka Vincent kohta lähteekin jo Tylypahkaan. Jotenkin saat tosi hyvin ilmennettyä sen, että Gaia välittää Vincentistä ja on ystävällinen, mutta että hänellä kuitenkin on salaisuuksia, jotka kutkuttavat lukijankin mielenkiintoa, eikä hän aina sano aivan mitä tarkoittaa - tai jättää paljon sanomatta. Alku oli ihan mahtava, sekin toi hyvin esiin Vincentin ristiriitaista suhdetta taikuuteen ja kouluunlähtöön. Tässä ei ollut paljoa kuvailua, mutta sitä ei edes huomannut, kun tarina kulki niin sulavasti omalla tyylilläsi eteenpäin. Odotus kohti jäähyväisiä nousi, joten odotan innolla ensi tarinaa! Oscarkin mainittiin vielä tässä, joten mietityttää, mahtaako hänellä olla jäähyväisissä vielä jokin iso rooli :D mahtavaa!!