Yllättäviä muutoksia tapahtui joululomalla. Professori Snow ei ollut vieläkään löytynyt, joten hänen tilalleen oli hankittu sijainen. Korpinkynteen tuli myös uusi oppilas, Michael Swift. Michael oli ensiluokkalainen ruskea hiuksinen poika, joka oli ensimmäisenä päivänään räjäyttänyt sontapommin loitsukäytävällä. Vaikka koulussa oli vähemmän oppilaita kuin koskaan (Lavernan mukaan), koulu tuntui oudon eloisalta. Edwinan löytyminen oli saanut Elowynen niin hyvälle tuulelle, että sisko oli jaksanut opettaa Guineverelle lentämistä. Benedict vietti enemmän aikaa perheen kanssa ja oli kerrankin jättänyt kirjan makuusaliin. Päällimmäisenä Silverin mielessä oli silti sillä hetkellä Edwinan oudot sanat. Hän oli päättänyt ottaa tänään asian puheeksi Belindan kanssa, sillä joululoma olisi pian ohi ja muut oppilaat palaisivat kouluun sekä Guinevere ja Belinda kotiin.
Silver oli pyytänyt Belindan kanssaan kirjastoon eikä aikaillut kysymyksillään.
”Tiedätkö sinä jotain tästä jutusta?” Silver kysyi, vaikkakin omasta mielestään hiukan epäselvästi.
”Minä tiedän vain sen, että jos haluaa voittaa sen mikä se nyt ikinä onkaan, täytyy löytää sen heikkoudet. Tiedän myös sen, että se asuu keskellä pimeää, mutta oleskelee nyt Kielletyssä metsässä”, Belinda sanoi nopeasti ja läimäytti käden suulleen. ”Miten minä tiesin tuon?”
”En minä tiedä, mutta nyt ei ole aikaa selvittää sitä. Meidän pitää mennä Kiellettyyn metsään!” Silver sanoi ja tarttui tiukasti Belindan kädestä. Ei ihme, että Edwina oli löydetty täältä jos (Kuolemaksi sitä Nox kai oli kutsunut), asui Kielletyssä metsässä tällä hetkellä.
Silver ja Belinda juoksivat nopeammin kuin koskaan kohti Kiellettyä metsää. Nyt olisi totuuksien aika. Kielletty metsä oli hyvin ymmärrettävästi kielletty, sillä eivät Belinda ja Silver olleet kauaa ehtineet kulkea, kun törmäsivät kentaureihin. Silver ei ollut koskaan nähnyt mitään sen laista. Belinda alkoi nykiä hänen hihaansa, mutta Silver keskittyi nyt vain kentaureihin.
”Muista Solar, emme satuta varsoja”, sanoi yksi kentaureista.
”Muistan kyllä, mutta haluan tietää mitä he tekevät täällä nyt, kun mars on tuossa asennossa”, Solariksi kutsuttu kentauri sanoi. Silver ei ehtinyt vastata, kun Belinda nyki nyt jo kovempaa hänen hihaansa. Silver katsoi Belindaa, joka osoitti syvemmälle metsään. Eteen oli ilmaantunut holvikaari ja Belinda asteli siitä läpi nyt määrä tietoisesti saatuaan Silverin huomion. Silverin ei auttanut muu kuin lähteä siskon perään, vaikka tiesi kentaurien loukkaantuvan siitä.
Holvikaaren toisella puolella ei ollutkaan enää metsää vain tyhjä aukio. Ilma tuntui pysähtyneen ja jostain kaukaa kuului kellon tikitys. Läheltä kuului voihkintaa ja Silver tunnisti sen isänsä ääneksi.
”Kuka se on? KUKA!” kuului vertahyytävä ääni. Ääni jota Silver ei enää koskaan olisi halunnut kuulla. Belinda kuitenkin asteli ääntä kohti ja Silver huomasi hänen hiustensa alkavan muuttuvat sinisiksi vielä enemmän. Belinda tuntui tietävän mitä teki, vaikka Silver ei ollut enää tunnistaa pikkusiskoaan. Silver seurasi epävarmempana Belindaa, sillä Belinda tuntui olevan kuin muissa maailmoissa.
Tyhjää aukiota seurasi toinen tyhjä aukio, mutta edellistä pienempi. Sen keskellä olivat isä ja Se. Meidät kuullessaan he kummatkin kääntyivät. Kuolema muodosti kasvoilleen siirappimaisen hymyn, mutta Silver ei vieläkään nähnyt hänen silmiään.
”Ei! Silver, Belinda juoskaa!” isä huusi, mutta Kuolema vaiensi hänet.
”Mukava, kun liityitte seuraan. Mutta sinuthan minä jos tunnen Silver, mutta kukas tämä sinihiuksinen neiti on?” Kuolema kysyi. Belinda ei näyttänyt hätkähtävän vaan kaivoi taskustaan jotain. Medaljongin, jossa oli hopeisia tähtiä. Sen medaljongin, joka oli kadonnut jo kesälomalla. Oliko se ollut Belindalla kaiken tämän aikaa? Isän kasvot olivat valkoiset ja Kuoleman tyytyväiset.
”Ahh, totta kai. Sinähän olet suunnan näyttäjä. Ennustuksen sinihiuksinen olet sinä”, Kuolema sanoi kuin olisi oivaltanut jotain suurta, vaikka Guinevere ja Silvet olivat keksineet sen jo kauan sitten.
”Päästä isäni pois”, Belinda sanoi äänellä, joka ei todellakaan ollut hänen. Silloin Silver huomasi, että Belindan silmät olivat mustat ja tyhjät. Silver hapuili taikasauvaansa, mutta onnistuttuaan saamaan sen jotain todella pelottavaa oli tapahtunut. Belinda leijui ilmassa kuin räsynukke ja jokin sai Kuoleman perääntymään. Hän katosi, mutta tilalle ilmestyi jokin vielä kauheampi. Jotain minkä Silver oli luullut olevan vain lapsille kerrottavaa satua. Heidän edessään oli kalmolaskos. Kuten aina, kun pitäisi tehdä jotain, unohtaa kaiken minkä on oppinut. Silver kokeili vaikka ja mitä loitsuja, mutta yksikään ei tehonnut. Belinda makasi maassa voipuneena vailla energiaa ja isä oli sidottuna. Isä kuitenkin tuntui yrittävän sanoa jotain ja kun Silver luuli viimeisten hetkien koittavan, hän muisti mikä karkoittaisi kalmolaskoksen. Suojelius-loitsu! Silver ei siltikään osannut sitä, tai no teoriassa osasi, mutta ei ollut koskaan yrittänyt sitä oikeasti. Kuinka ihmeen kaupalla sauvan kärjestä purkautui hopeinen kotka ja kalmolaskos katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Ilmassa alkoi kuulua silti korvia vihlova ääni.
”Kun pimein pimeys koittaa, sen vain talvikin lämpö ja puhtaus voi voittaa. Suunnan osoittaja sinihiuksinen näyttää tien, mutta pimeyttä hänkään ei voi voittaa.” Silver ymmärsi, että tämä oli ennustus. Ennustus kokonaisuudessaan. Moni vastaus jäi vielä avautumatta, mutta nyt oli vihdoin totuuden aika.
//Ja siis kalmolaskos oli Ihmeotukset ja niiden olinpaikat kirjasta, kun en keksinyt oikein muuta
Vihdoin totuus alkaa pian tulemaan ilmi ja Belindan osuus ennustukseen tuntui jännittävältä. Hän jopa tiesi, missä Se oli ilman, että itsekään kunnolla tiesi, mistä sen tiesi (tulipas monta tiesi sanaa). Nopeatempoinen matka Sen luokse oli hyvin kirjoitettu ja välikohtaus kentaurien kanssa oli hyvä lisäys! Kohtaaminen Sen kanssa oli jopa karmivakin ja Belindan muuttunut olemus oli pelottavaa. Kalmolaskos oli erinomaisesti liitetty tähän tarinaan. Ennustus kokonaisuudessaan antoi lisää kysymyksiä mutta totuus tuntui vihdoin tulevan ilmi.
Ruskeahiuksinen ja määrätietoisesti kirjoitetaan yhteen. Kuvailua olisi myös voinut olla hieman enemmän, kuvailua ympäristöstä ja Silverin mietteistä. Tarina oli kuitenkin hyvä ja antoi vastauksia joihinkin kysymyksiin. Odotan innolla, miten tarina jatkuu tästä!
Saat tästä tarinasta 14 tupapistettä, 7 kaljuunaa, 4 sirppiä ja 3 sulmua!