”Guinevere ei!” äiti huusi, kun Guineveren oli onnistunut rikkoa Poimittaislinjan ikkuna. Nyt hän yritti kiivetä ulos siitä sanoen, että vainusi rahaa. Silverin oli määrä vahtia Belindaa, sillä välin, kun Laverna ja Elowyn kiskoivat Guinevereä takaisin sisälle. Monet velhot ja noidat tuijottivat Belindan päätä ja aika kummalliseltahan se näytti lyhyillä hiuksilla. Belindalla oli tavallisesti erittäin pitkät suklaanruskeat hiukset, mutta nyt ne tuskin ylettyvät korvaa ylemmäs. Benedict oli uppoutunut kirjaansa eikä näyttänyt huomaavan, vaikka hänen ympärillään käytiin tahtojen taistoa.
Kun Poimittaislinja lopulta kaartoi Vuotavan noidankattilan eteen, täytyi myöntää, että jos Wintergreenin perhe olisivat olleet siellä vielä kauemmin, olisi tapahtunut kauheita. Laverna piti nyt Guineveren kädestä, ettei sisko karkaisi. Guineveren varkaantaitoa oli turha mennä kieltämään.
”Silver ja Alanna, jos te menisitte hankkimaan sauvat ja me muut lähdemme ostamaan kirjat”, äiti sanoi ja Silver vilkaisi Alannaan. Alanna oli koko perheen rauhallisin ja tavallisin. Velhomaailmassa Wintergreen oli yksi oudoimmista sukupuista. Heidän isoisoisoisänsä oli yrittänyt selittää Taikaministeriölle, että lohikäärmeet ovat oikeasti ihmisiä. Toinen asia mikä erotti heidät muista velhosuvuista oli se, että suvussa oli henkilöitä kaikista tuvista ja he silti tulivat toimeen. Wintergreenin perheen serkut (isän puolelta) Axel ja Chelsea olivat rohkelikkoja ja toiset serkut (äidin puolelta) Isaac ja Jack puuskupuheja sekä Carl korpinkynsi. Laverna oli myöskin puuskupuh, Edwina ja Elowyn luihuisia ja Benedict korpinkynsi. Perheen vanhemmat olivat kummatkin olleet rohkelikkoja.
Silver ja Alanna kävelivät pitkin ruuhkaista kauppakatua aina Ollivanderin kaupan luokse. Äiti ole kehottanut heitä hankkimaan sieltä sauvat. Alannaa sauvan hankkiminen tuntui hermostuttavan enemmän kuin Silveriä. Puoti näytti aluksi sisään astuessa suurelta kirjastolta, missä ei vain ollut sen enempää kirjoja kuin tuulimyllyssä. Vanha mies aherteli laatikoiden kimpussa ja laittoi niitä kaupan niille hyllyille missä oli vielä tilaa.
”Tylypahka?” mies, uskottavasi Ollivander kysyi, vaikka se kuullosti enemmän toteamukselta. Ja itse asiassa sitä se olikin, sillä sauvantekijä alkoi kaivella hyllyistä esiin laatikoita.
”Kumpi ensin?” Ollivander kysyi. Alanna epäröi, joten Silver astui tiskin luokse. Hän tosiaan halusi tietää, mikä sauva hänet valitsisi.
”Katsotaampa, kumpi on sauvakätesi?” Ollivander kysyi samalla, kun otti särkyviä esineitä pois lähettyviltä.
”Oikea”, Silver vastasi hetkeäkään epäröimättä. Isä oli opettanut Lavernalle, miten tuohon kysymykseen pitäisi vastata, Silverin ollessa neljän. Silloin isä oli vielä viettänyt paljon aikaa lastensa kanssa, mutta nykyään hänellä oli niin kiire töissä, että tuli kotiin vasta, kun kaikki olivat nukkumassa ja heräsi ennen muita. Silver ei itseasiassa muistanut milloin oli viimeksi oikeasti kunnolla puhunut isänsä kanssa. Sillä aikaa, kun Silver oli vajonnut ajatuksiinsa, Ollivander oli tullut takaisin tiskin taakse kädessään taikasauva.
”Kanukkaa, lohikäärmeen sydänjuuri, 12,8 tuumaa, sangen notkea”, mies sanoi vanhalla kärisevällä äänellään. Silver tarttui sauvaan, sillä tuloksella, että hänen hiuksensa nousivat pystyyn.
”Vaahteraa, lohikäärmeen sydänjuuri, 13 tuumaa, nuortea”, Ollivander sanoi ja antoi seuraavan sauvan. Silverin ottaessa sauvan päästä alkoi purskahdella kultaisia kipinöitä, jolloin Ollivander taputti käsiään lujasti yhteen.
”Sitten seuraava nuori neiti”, Ollivander sanoi ja pyysi kädellään Alannan eteenpäin. Alannan piti kokeilla useampia sauvoja aluksi, kunnes hänelle löytyi oikea (hopealehmusta, yksisarvisen harjajouhi, 14,7 tuumaa, taipumaton).
Tytöt tapasivat muun perheen Apoteekkarin edessä, mutta Laverna puuttui joukosta.
”Missä Laverna on?” Silver kysyi.
”Jäi juttelemaan poikaystävänsä kanssa”, äiti vastasi kepeästi ja piti kiinni Guineverestä, joka taas yritti juosta karkuun. Laverna oli alkanut edellisvuonna seurustelemaan rohkelikkolaispojan Lucas McCoyn kanssa. Silver nousi varpaillensa ja kurkisteli nähdäkseen Lucaksen. Perheestä vain Elowyn oli tiennyt Lucaksesta ennen kuin Laverna oli kertonut sen. Elowyn ei yleisesti ottaen tullut Lucaksen kanssa toimeen, mutta yritti pitää itsensä kurissa isosiskonsa takia.
”Silver, lopeta tuollainen”, äiti sanoi tiukasti ja Silver tiesi lopettaa yrittämisen nähdä Lucaksen. Suunnilleen vartin päästä siitä Laverna tuli takaisin ja näytti siltä kuin joulu olisi tullut etuajassa.
”No?” Belinda kysyi kärsimättömästi. ”Pussasitteko te?” Belinda oli kärttänyt tietoa Lavernan joka pussauskerrasta, sen jälkeen, kun oli alkanut seurustelemaan Lucaksen kanssa. Neljännellä Laverna oli seurustellut Brice Whiten kanssa ja Belinda halusi tietää kumman kanssa Laverna suuteli useammin. Laverna ja Brice olivat suudelleet 15 kertaa.
”Joo, kolmesti”, Laverna paljasti ja Silver huomasi Elowynen tarkkaavaisesta katseesta, että tämä yritti lukea Lavernan ajatuksia. Laverna tuntui huomanneen saman.
”Voisitko lopettaa tuon?” hän kivahti. Elowyn katsoi maata ja Silver tiesi lukitiliteksen muistuttavan häntä Edwinasta. Jos Elowyn oli taitava lukitiliteksessä niin Edwina oli sitäkin taitavampi okklumeuksessa.
Wintergreenin perhe kävi ostamassa Viistokujalta kaiken muun tarpeellisen. Alanna olisi halunnut kissan, mutta äiti oli selittänyt, että perheen kotikissasta Fortunasta oli jo aivan tarpeeksi vaivaa. Perheessä oli myös hamsteri Sulo, joka vietti koko aikansa Guineveren huoneessa peläten Fortunan hyökkäystä. Heillä oli myös perhepöllö Heather, Lavernan pöllö Taru, Edwinan pöllö Gorgo ja Elowynen pöllö Artemis. Äiti oli sanonut, että myös Benedict, Alanna, Guinevere, Belinda ja Alfie saisivat pöllön tai kissan täyttäessään 13-vuotta. Onneksi Alfie ja Belinda olivat vielä niin nuoria, että kestäisi jonkin aikaa, että he saisivat pöllön, sillä muuten talossa olisi melkein yhtä paljon pöllöjä kuin asukkaita. Edwina ei ollut koskaan nähnyt pöllöään, koska oli kadonnut ennen sitä. Itseasiassa Edwina oli ollut kadoksissa nyt jo kolme vuotta. He eivät edes tienneet oliko tyttö elossa eikä nuorin lapsista Alfie ollut koskaan nähnyt Edwinaa.
”Äiti, onko mitenkään mahdollista, että Edwina olisi elossa?” Belinda kysyi ja Silver näki silmäkulmastaan kuinka Elowyn hautasi kasvonsa käsiin. Belinda oli vielä liian nuori ymmärtämään miltä Elowynestä tuntui.
”On, kultapieni”, äiti sanoi, mutta Silver tiesi yhtä hyvin kuin hänkin, että jos Edwina olisi jonkin ihmeen kaupalla elossa, ei hän varmaan enää kauaa olisi. Äidinkin silmät olivat ruvenneet punoittamaan ja hän puristi entistä tiukemmin Guineveren kättä niin, että se rupesi sinertämään.
”Elowyn!” kuului yhtäkkiä huuto ja noin 14-vuotias poika Albert Jefferson vilkutti Elowynelle kättä. Poika oli ollut ihastuneena Elowyneen vuoden päivät, mutta Elowyn ei tuntunut välittävän Albertista sen enempää kuin tiskirätistä. Elowyn oli kuin ei huomaisikaan ja pyyhki silmiään hihaansa. Silloin äiti kiljaisi.
”Meidän täytyy lähteä välittömästi kotiin!” äiti sanoi ääni tuskastuneena. ”Nyt eikä huomenna!”
”Mitä on tapahtunut?” Silver kysyi hermoromahduksen partaalla olevalta äidiltä.
”Vanha medaljonki, se on varastettu!” äiti sanoi. Silver vilkaisi hämmästyneenä Guinevereen, mikä ihme medaljonki? Muut näyttivät olevan yhtä hämillään.
”Laverna voisitko käydä hakemassa Alfien kotiin, Elowyn hälytä muu suku koolle, Benedict, laita se kirja pois ja vie Belinda kotiin, Alanna isäsi on Taikaministeriössä tasolla 6, käy hakemassa hänet kotiin, Silver käy lähettämässä pöllö Tylypahkan rehtorille Victor Noxille ja Guinevere yritä etsiä lähi metsästä kultaista kaulaketjua, jossa on pieniä hopeisia tähtiä”, äiti luetteli nopeasti ohjeet. Kaikki tottelivat ohjeita mukisematta, sillä nyt tuntui olevan tilanne päällä. Täytyi myöntää, että jos tämä kyseinen medaljonki oli jossain talon lähettyvillä, Guinevere sen löytäisi. Silveriä hiukan hermostutti lähettää pöllöpostia rehtorille varsinkin, kun hän ei tiennyt tästä kaikesta melkein yhtään mitään!
Kirjoitettu 30.4.2020
Celeste
Tarina eteni hyvin sujuvasti eteenpäin. Elowyn vaikuttaa aika piittaamattomalta muista ihmisistä ja on kaikista surullisin Edwinan katoamisesta, vaikka siitä oli jo kulunut muutama vuosi. Tarina päättyi hyvin jännittävään kohtaan, kun medaljongi oli kadonnut. Aiemmassa tarinassa hieman hajamieliseltä vaikuttava äiti oli hätätilanteessa valmis ja järjestelmällinen. Hän jakoi tehtävät sukkelan oloisesti lapsilleen ja he tottelivat, vaikka eivät tienneet oikein syytä. Guineveren tehtävä etsiä medaljongi tuntui oikein sopivalta hänelle, kun sisko piti hyvin paljon rahasta ja muusta arvokkaista esineistä. Harvoja kirjoitusvirheitä oli, mutta muuten oli upea tarina! Saat tarinastasi 5 tupapistettä, sekä 5 kaljuunaa, 1 sirpin ja 2 sulmua.