Istuimme Hannahin kanssa Korpinkynsien pöydässä. Säpsähdin, kun saliin lensi pöllöjä.
-Katso, tuolla on Newtonkin, huudahti Hannah.
Katsoin ja näin, että pöllöjen joukossa tosiaan lensi yksi selvästi erottuva vanha ja harmaa pöllö. Se oli ollut perheellämme jo kuinka kauan.
Newton laskeutui viereeni. Sen jalassa roikkui paksu kirje. Nappasin sen ja annoin Newtonille vielä suikaleen pekonia.
-Mitä siinä lukee? Olga kysyi vierestäni.
Luin kirjeen pikaisesti läpi.
-Äiti kirjoittaa, että minä menen jouluksi kotiin. Hannah, äidiltäsi hän on jo kysynyt luvan, kerroin.
-Jee! Pääsen jouluksi teille! Hannah hihkaisi niin lujaa, että joku Puskupuh kääntyi katsomaan.
Olga näytti surulliselta. Hän nimittäin jäisi Tylypahkaan jouluksi.
-Hei, me kyllä kerrotaan kaikki mitä ollaan tehty, lohdutin.
Olga nyökkäsi. Söimme melko vaiteliaina aamiaisen loppuun.
-Mitä meillä on? Hannah kysyi.
Kaivoin lukujärjestyksen taskusta ja tuumasin:
-Loitsuja. Muistatteko, että Lipetit opettaa meille Menejo loitsua? kysyin.
-Joo, mutta joudutaan. Kello on kohta jo yhdeksän, Olga sanoi ja näytti kädessään olevaakultaista rannekelloa.
söimme kiireesti loppuun ja lähdimme loitsukuokkaan toiseen kerrokseen.
Luokan edessä oli jo joukko Korpinkynsiä.
Joukossa oli myös poikaystäväni James.
-Hei, sanoin, kun kävelin hänen luokseen.
-Hei Ang, James sanoi.
Minua sitten ärsytti tuo lempinimi.
-Hei oppilaat, kuului Lipetitin ääni.
Vaikenimme.
-Tulkaahan sisälle. Meillä ei ole enään hirveästi aikaa, Lipetit sanoi ja avasi luokan oven.
-Ottakaahan tyyny ja aloittakaa. Mutta kertauksena vielä, Lipetit jatkoi, kun osa nosti jo tyynyn maasta.
-Muistakaa, että kevyt sauvan näpäytys. Ja lausukaa selvästi. Menejo! Lipetit sanoi ja tyyny lensi koriin.
-Aloittakaa! hän sanoi.
Luokassa alkoi lennellä tyynyjä.
Yksi osui Hannahia päähän. Joku kikatti. Mutta Hannah ei välittänyt.
Tähtäsin tyynyyn joka oli vieressäni ja lausuin:
-Menejo!
Tyyny kyllä lähti ilmaan, mutta ei mennyt koriin vaan osui Hannahille nauranutta tyttöä päähän. Tyttä kääntyi ja hymyilin hänelle.
Lopputunnin harjoittelimme Menejo loitsua. Tunnin lopussa me kaikki kolme onnistuimme jo hyvin.
-Loistavaa Petterson! Lipetit huudahti, kun tyyny putosi siististi keskelle koria.
-Nyt tunti on loppunut. Jolkins ja Pierre. Harjoitelkaa niin, että osaatte loitsun seuraavalla tunnilla. Joka on itse asiassa loman jälkeen, jatkoi Lipetit.
Lähdimme luokasta.
-Ai niin! Huomenna alkaa jo loma, Hannah sanoi.
-Joo. Mutta onko meillä vielä mitä? Olga kysyi.
-Liemiä. Luihuisten kanssa, sanoin.
Olga näytti nyrpeää naamaa. Hannah oli ilmeetön.
Kävimme hetken oleskeluhuoneessa. Tein eilisen tähtitieteen linnunrata piirroksen loppuun. Mutta siinä kesti liian kauan.
Kun kävelimme alas tyrmiin, kuului Kalkaroksen hyytävä ääni:
-Myöhässä. Otan teiltä pois viisi tupapistettä.
Olga näytti Kalkarokselle kieltä, kun tämä kääntyi selin meihin.
Hannah tirskui. Kalkaros katsoi meitä mustat, rasvaiset hiukset hulmuten.
Istuuduimme kauimmaiseen pöytään.
-Tänään valmistamme Rauhajuomaa. Teillä on tunti aikaa. Ja se alkaa nyt, sanoi Kalkaros hyytävällä äänellään.
Tunnin lopussa minulla oli kattilassa pohjaan palanutta, kirsikanpunaista löllöä.
-Surkeaa neiti Petterson, Kalkaros sanoi, kun teki tavanomaista tarkastuskierostaan.
Olgan neonoranssin (juuri sellaisen kuin pitääkin) liemen hän ohitti mitään sanomatta.
Lähdimme luokasta, heti kun oli mahdollista. Menimme suoraan syömään. Vatsani murisi.
-Ihanaa. Munuaispiirakkaa, Hannah huokasi ja leikkasi lautaselleen ison palan.
Luihuisten pöydässä eräs tyttö esitti Hannahia. Voitte varmaan arvata, että miten.
Mutta Hannah ei joko huomannut tai välittänyt. Hän oli jo niin tottunut.
Ilalla menin melko aikaisin nukkumaan.
Aamulla heräsin. Ulkona satoi lunta. Hannah ja Olga nukkuivat vielä sikeästi omissa pylvässängyissään. Kun olin vetämässä tohveleita jalkaan, melkein talloin jonkun. Se oli paketti, jonka päällä luki suttaisella käsialalla:
Olga
Poimin paketin lattialta hymyillen. Päätin, että avaisin sen vasta silloin, kun muutkin lahjat.
-Herätys! huhuilin hannahille ja Olgalle. He nousivat väsyneinä istumaan.
-Huomenta, Hannah sanoi haukotellen.
-Huomenta, vastasin.
-No, mennään syömään. Minulla on nälkä, Hannah sanoi.
Vedimme vaatteet päällemme ja lähdimme syömään.
-Tänään ei tule läksyä, Verso sanoi.
-Hei hei ja hyvää joulua! sanoin Versolle.
-Hyvää joulua! hän toivotti kaikille.
Kävelimme takaisin linnaan. Tunti oli ollut rankka. Hoidimme alruunoita.
Kävelimme sisälle linnaan. Söimme ja sitten olikin jo aika lähteä kotia kohti. Pakkasin mukaani osan tavaroista, kuten Jamesilta ja Olgalta saadut paketit, taikasauvan, ja osan likaisita vaatteista.
-Pitäkää hauskaa. Ja hyvää joulua! Olga toivotti ennen kun lähdimme.
Matka King's Crossille kesti. Matkalla pelasimme räjähtävää näpäystä, söimme Hannahin ostamia herkkuja ja vain puhelimme.
-Minkä lemmikin sinä haluaisit? Hannah kysyi.
-Hmm... Kissan. Entä sinä? kysyin Hannahilta.
-Hiiren, Hannah vastasi.
-Joo, mutta kissani söisi sen, vastasin naurahtaen.
-Tai sinä itse, Hannah vastasi.
Jos et vielä tiennyt, niin minä olen animaagi. Ihan laillinen sellainen ja kissa muodoltani.
Äiti oli minua ja Hannahia vastassa asemalla.
-Kultaseni! äiti huudahti ja otti minut puristavaan, mutta ihanaan rutistukseen. Hannahillekin hän hymyili iloisesti.
-Tilasin meille taksin, äiti sanoi.
Kävelimme tolpasta läpi ja tulimme ihmislaiturille. Parkkipaikalla meitä odotti jästitaksi.
Taksikuski ihmetteli vähän omituisia matkatavaroitani.
-Mihin mennään? taksikuski, lihava noin 50-vuotias mies, kysyi.
-Kauppiaankatu 13.
Taksi ajoi pitkin katuja. Kohta se pysähtyi kotitalomme eteen.
-Paljonko kyyti maksaa? äitini kysyi.
-No, vähän joulualennusta. Kolme euroa, taksikuska vastasi ja äiti antoi hänelle muutaman jästirahan.
Meidän talomme oli tavallinen kaupungin laidassa oleva pikkutalo. Se on vaaleansininen, kaksi kerrosta. Minun huoneeni on yläkerrassa.
Ilalla menin tietenkin nukkumaan. Hannahille isä oli taikonut sängyn, minun sänkyni viereen. Supisimme hetken. Toivotin Hannahille hyvää yötä. En kuitenkaan heti nukahtanut. mietin joulua. Annie-mummo ja ehkä serkkuni Sergey ja Eliahkin tulisivat. Kesken ajatusteni kuitenkin nukahdin.
Kirjoitettu 30.4.2020
Celeste
Tarinasta välittyi hyvin joulutunnelma, kun Versokaan ei antanut läksyjä ja Angelina sai Olgalta lahjoja. Oli Olgan puolesta surullista, kun Hannah ja Angelina pääsivät viettämään yhdessä joulua. Myös Kalkaroksen hieman välinpitämätön luonne tuli hyvin esiin. Tarinaa oli välillä hieman vaikeaa lukea kun lauseet olivat lyhyitä. Esimerkiksi Lipetitin lauseet: "Jolkins ja Pierre. Harjoitelkaa niin, että osaatte loitsun seuraavalla tunnilla. Joka on itse asiassa loman jälkeen." Sen olisi voinut kirjoittaa sujuvammin esimerkiksi näin: "Jolkins ja Pierre, harjoitelkaa niin, että osaatte loitsun seuraavalla tunnilla. Joka on itse asiassa loman jälkeen." Jotkut lauseet olisi voinut yhdistää kojuktioilla tai pilkulla. Joitakin kirjoitusvirheitä oli, mutta ne saattoivat johtua siitä, jos on vahingossa painanut näppäimistöllä viereistä kirjainta. Saat tästä joulutunnelmaisesta tarinasta 7 tuparia, 5 kaljuunaa, 10 sirppiä ja 3 sulmua.