Viikko oli kulunut Sen kohtaamisesta. Belinda oli yhä heikkona eikä muistanut tapahtuneesta mitään. Isä makasi sairaalasiivessä, jossa myös Edwina yhä oli. Silver oli ansainnut toiminnallaan 50 pistettä Korpinkynnelle sekä varoituksen. Nox oli sanonut, että Se palaisi vielä eikä Se enää välittäisi kuinka monta tappaisi matkallaan. Muut oppilaat olivat palanneet joululomiltaan ja Tylypahka uhkui taas elämää. Nox oli kertonut koululle joulun aikana sattuneista tapahtumista ja suurin osa tuntui säälivän Wintergreenin perhettä. Silver ei pitänyt siitä, mutta eipä hän sille oikein mitään mahtanutkaan. Felicia oli harmitellut sitä, ettei ollut päässyt seikkailuun mukaan ja Gabriellekin näyttäytyi taas heidän seurassaan. Elvira vietti yhä enemmän aikaa yksin kirjastossa ja Silver, Felicia ja Gabrielle alkoivat olla jo huolissaan hänestä.
Sinä tiistaina Elvira tuli kuitenkin heidän luokseen voitonriemuinen ilme kasvoillaan.
”Minä arvasin sen!” Elvira huudahti niin, että lähellä olevien päät kääntyivät uteliaina katsomaan.
”Pidä pienempää ääntä”, Gabrielle tiuskaisi hiljaa.
”Mitä sinä arvasit?” Silver kysyi, sillä Elvira näytti siltä, että kohta huutaisi asiansa, kun ei päässyt kertomaan sitä.
”Minä tiedän mikä se on ja miten siitä tuli se mikä hänestä tuli ja paljon muuta”, Elvira sanoi innoissaan.
”No?” Silver, Felicia ja Gabrielle kysyivät yhteen ääneen.
”Sitä kutsutaan itse kuolemaksi, koska sitä se on. Kuolema ei ole kukaan, mutta silti hän on kaikki. Kauan sitten, kun hän oli nuori, velhomaailma petti hänet etupäässä Henry Wintergreen. Hänet tuomittiin murhista ja pakotettiin Azkabaniin. Henry Wintergreen oli silloin taikaministeri sekä syyttäjä, sillä Kuolema oli murhannut hänen tyttärensä Serenan. Kuolema kuitenkin pakeni sieltä ja vannoi kostoa joka ikiselle Wintergreenille varsinkin sen jälkeen, kun hän kuuli ennustuksen. Kuolema tunnettiin aiemmin nimellä Daniel Nolan”, Elvira puhua pulputti.
”Olen kyllä kuullut Henry Wintergreenistä, mutta hän eli kolme sataa vuotta sitten”, Silver sanoi. ”Eihän se ole mahdollista elää niin kauan?”
”Niin, ei ilman Viisasten kiveä ja sekin tuhottiin jo aikoja sitten”, Gabrielle vastasi.
”Onkohan se totta, että Kuolemq murhasi hänen tyttärensä?” Silver mietti tuskin ääneen.
”Sinä olet itse tavannut hänet! Eikä se riitä vastaukseksi?” Felicia kysyi järkyttyneenä.
”Minusta tuntuu, että meidän pitää mennä tapaamaan sitä”, Silver sanoi hiljaa. Se herätti heti vastaväitteitä ja muut pudistelivat vimmatusti päätään.
”En aio mennä yksin. Teidän ja perheeni pitää tulla mukaan, olemme yhdessä tässä sopassa”, Silver sanoi vakaasti, vaikka ei olisi halunnut sanoa sitä. Silveristä kuitenkin tuntui, että se olisi oikea päätös.
”Hän on oikeassa”, kuului äidin ääni.
He saapuivat samalla paikalle missä olimme viimeksi nähneet Kuoleman. Koko Wintergreenin perhe oli paikalla, kuten myös Felicia, Elvira, Gabrielle ja Nox.
”No, mutta päivää”, sanoi pehmeä ääni ja varjoista ilmestyi näkyviin Kuolema. ”Hienoa, hienoa. Olette kaikki paikalla; nyt saan tietää ketä ennustus tarkoittaa ja voin kostaa.”
”Murhasitko sinä Henry Wintergreenin tyttären Serenan?” Elvira kysyi uteliaana. Silverin olisi tehnyt mieli lyödä otsaansa. He juttelivat hengenvaarallisen henkilön kanssa ja Elvira päätti kysyä asiasta joka tapahtui kolme sataa vuotta sitten.
”En minä häntä murhannut!” Kuolema sanoi tuohtuneena. ”Hänen oma isänsä murhasi hänet.”
”Miksi kummassa hän olisi tehnyt niin?” äiti kysyi huolestuneena ja hämillään. Silver ei oikein tiennyt pitäisikö Kuolemaa uskoa, mutta hän halusi silti tietää sen version tapahtumista.
”Minä ja Serena, me olimme rakastuneita. Serenan isä ei kuitenkaan halunnut ainoan tyttärensä naivan minun kaltaistani. Me karkasimme naimisiin, mutta kun Serenan vanhemmat saivat tietää, he tulivat paikalle ja tappoivat Serenan ja sen jälkeen minä sain syytteen murhasta”, Kuoleman ääni sortui eikä hän näyttänyt enää lainkaan pelottavalta. ”En ole koskaan murhannut. Minä vannon. Halusin kostaa Wintergreeneille, mutta en tappamalla heitä vaan muistuttamalla mitä he olivat tehneet. Uskoin, että se jota ennustus tarkoitti voisi auttaa minua.”
”Hän puhuu totta”, Elowyn sanoi hiljaa. Kaikki muut näyttivät olevan aivan pihalla tapahtumista, mutta Silver meni lähemmäksi Kuolemaa ja halasi tätä. Sen jälkeen Belinda tuli ja halasi myös ja sen jälkeen kaikki muutkin paitsi Nox.
Kuolema alkoi hehkua kirkasta valoa. Silver näki edessään suunnilleen 20-vuotiaan miehen.
”Daniel Nolan?” Silver kysyi, vaikka tiesi jo vastauksen.
”Kyllä”, Daniel henkäisi. ”Kiitos! Kiitos kaikesta!” Silloin Silver ymmärsi mitä ennustus oli tarkoittanut. Se ei ollut tarkoittanut vain yhtä ihmistä vaan kaikkia heitä.
”Belinda, sinun hiuksesi”, Silver sanoi ja totta tosiaan Belindan hiukset olivat taas suklaisen ruskeat.
”Mutta hetkinen jos sinä et ole hyökkäysten takana, kuka sitten?” Elvira kysyi.
”Minä”, Nox sanoi. Kaikki kääntyivät katsomaan häntä kauhuissaan.
”Minä olin se joka hyökkäsi Guineveren kimppuun ennen koulun alkua. Minä hyökkäsin ensimmäisenä koulupäivänä Silverin kimppuun. Minä kaappasin sekä Edwinan että Alexanderin. Minä olin tuon kaiken takana”, Nox sanoi hiljaa.
”Sitten sinä joudut Azkabaniin”, Alfie sanoi. Silverillä ei ollut mitään ideaa, miten Alfie tiesi Azkabanista tai osasi muodostaa lauseita, mutta Alfie oli puhunut totta.
”Ei enpä usko”, Nox sanoi ja katosi. Juuri silloin pusikosta alkoi kuulua ääniä ja itse taikaministeri tuli paikalle.
”Pääsikö Nox pakoon?” taikaministeri ja hänen kanssaan tulleet aurorit kysyivät. Kaikki nyökkäsivät väsyneinä. Taikaministeri antoi jonkin merkin ja aurorit kaikkoontuivat ilmeisesti etsimään Noxia.
”Daniel”, taikaministeri sanoi ja halasi Danielia.
”Isä”, Daniel kuiskasi. Mitäköhän seuraavaksi?
//Silverin ensimmäisenä vuonna tuskin tapahtuu enää mitään, joten hänet voi siirtää toiselle luokalle :)
Lisään Silverin seuraavalle luokalle!
Tapahtumat etenivät nopeasti ─ Elvira oli etsinyt paljon tietoa ja pian hän sai tietääkin koko totuuden Siitä!
Silverin hyvin itsepäinen päätös lähteä tapaamaan Sitä oli rohkeaa mutta myös kannattavaa.
Siitä, eli Kuolemasta, paljastuikin uusi puoli. Kun Silverin aloituksesta kaikki halasivat Sitä, hän alkoikin hohtamaan kirkasta valoa ja muuttumaan oikeaksi ihmiseksi, Danieliksi. Mikä sitten oli muuttanut Danielin sellaiseksi?
Noxin paljastuminen hyökkäysten tekijäksi oli todella omituista eikä ollut ollenkaan ennalta arvattavissa. Mahtava tarina, luen innolla, miten tämä tästä jatkuu!
Parannusehdotuksia:
Tarinassa olisi voinut olla enemmän kuvailua ja yleisesti laajemmin kerrontaa tapahtumista ja tilanteista. Silverin ajatuksia ja muiden ihmisten kehonkieltä olisi ollut mukavaa lukea ja ne olisivat tuoneet tarinaan enemmän eloa.
Saat tästä tarinasta 15 tupapistettä, 6 kaljuunaa, 6 sirppiä ja 9 sulmua!