Vauhdikkaan illankin jälkeen olin nukkunut kuin tukki. Aamulla etsin Fiinua katseellani, mutten nähnyt frettiä missään. Kutsuin sitä hiljaa nimellä, sillä osa vielä nukkui. Fretin naurahtavan nariseva äänähdys kuului Hellanin sängyn viereltä. Nousin katsomaan mitä fretti puuhasi ja se löytyi Hellan pöllön Wellun häkin takaa ikkunalta, jossa se makasi käpertyneenä Gissin eli Sofian kissan kylkeen. Wellukin nukkui selin minuun, minun oli pakko herättää Hella kevyesti tökkien. Muutkin tytöt saapuivat katsomaan suloista näköä.
"Voi kunpa kaikki meidän tuvassakin voisivat olla yhtä kaverillisissa väleissä", kuiskasin lähinnä Janelle. Kuitenkin kuiskaukseen tarttui Molli, jonka kaksoisveli Matt on Davidin kanssa melko hyvää pataa.
"Eilinen temppusi sai Davidin vihoittelemaan. Hän voi olla paha vastus, Matt varoitti minua hengailemasta kanssasi", Molli sanoi katsoen epäröiden minua.
"Ei sinun minua tarvitse pelätä eikä Davidia, jos se minusta on kiinni. En haluaisi mitään riitoja, mutta Davidilla on korjattavaa asenteessaan", sanoin topakasti. Janen kylkeen tökkäisy sai minut jatkamaan: "Auh, tottakai aion olla ystävällinen Davidia kohtaan".
Aamupalalla pöllöposti saapui ja moni kohisi ja kiljahteli järkyttyneenä, joten minunkin täytyi sihtailla kohti kattoa, mitä sieltä oli tulossa. Voi ei Gemox, se on meidän jättimäinen pöllö.
"Varokaa sitä valkoista, se on kömpelö. Gemox olen täällä koeta laskeutua varovasti", huusin ja heilutin käsiä, jotta pöllö tajuaisi olin paikkani. Laskeutuminen meni melko hyvin vaikka iso paketti teki siitä vähän haastavaa ja kotitontut joutuivat taikomaan ruuat turvaan melkein koko pöydästämme. Rapsutin pöllöä leuan alta ja näytin merkin siirtyä olalleni. Vaikka Gemox on aika iso pöllö ei se ole kovin painava, eli jaksan hyvin pitää sitä olalla. Eikä se myöskään satuta minua kynsillään, se ei ole koskaan edes raapaissut lähtiessään lentoon vaikka muuten onkin hieman tohelo.
Tontut palauttivat ruuat pöytään hieman eri järjestykseen, eli niin ettei paketteja tarvinnut siirtää. Ojensin nyhtökanaa pöllölle, jonka jälkeen annoin sille luvan poistua. Se seuraa kyllä muita pöllöjä torniin huilaamaan ennen kotiin paluuta.
"Hei avaa se jo, sehän on aivan valtava", Jane kuiskasi liimautuen kylkeeni. Pahvisiin kääreisiin ole pakattu oma luutani Nimbus 2002 ja luudanhuolto sarjani. Tiesin varsivahan olevan vähissä. Ihmettelin miksi mummo oli antanut lähettää luudan juuri nyt ajattelin saavani sen vasta talvella tai ensi vuonna. Mukana oli myös kirje:
"Olemme hyvin ylpeitä toimistasi ja tähän astisista suorituksista. Onnittelemme sinua huispausjoukkueeseen pääsystä. Miellyttävä professorisi piipahti eilen ilta teellä luonamme ja kertoi kaiken. Laitoin myös mukaan uudet lentohanskat, koska edelliset olivat jo kovin kuluneet. Rakkain terveisin Dolia Fevre", luin kirjeen hiljaisella äänellä. Jane tuijotti suu auki Kalkkarosta ja minua vuoroin. Loin kysyvän katseen Kalkkarokseen ja sen jälkeen toiseen päähän pöytäämme, missä huispaajat istuivat yhtenä ryhmänä vaikkeivät yleensä ole noin tiiviisti yhdessä.
"Tervetuloa joukkueeseen. Professori hyväksyi sinut joukkueeseen, mutta olet vasta koeajalla. Et saa antaa huispauksen häiritä koulunkäyntiäsi. Meille ei myöskään saa tulla tupapisteen menetyksiä", Henrik kätteli ja onnitteli.
Ennen aamutunteja ehdimme vielä takaisin tupaan, jossa tyttöjen makuuhuoneessa sain spontaaniin IIK-kohtauksen. Unelmani on jo nyt lähempänä toteutumista. Minut valittiin huispausjoukkueeseen, siis oikeasti olen Luihuisen uusi etsijä tai ainankin koeajalla.
Tuntuu niin hassulle kirjoittaa elävästä henkilöstä mennessä muodossa, varsinkin kun kuvailee hänen luonnettaan tai ulkonäköään (pysyviä huomioita siis). Yritän parantaa tapani.