Fevren suvun tumman puhuva ja synkkä kartano joutui joulun alla muuntautumaan matkustajakodiksi ja turvapaikaksi myös suvun ulkopuolisille henkilöille. Dolia Fevre osoittautui ensikertaa poikansa tyttären Secilian nähden esimerkilliseksi ja huolehtivaksi esimieheksi, kun yhden auroriperheen eli Wheelereiden turvallisuus oli vaarantunut joulun alla. Wheelereitä suojeltiin jo pitkään, sillä heidän menneisyytensä tekevät heistä haavoittuvia. Elmerin vanhemmat luottivat pimeyden voimiin ja myös hänen iso vanhempansa palvelivat pimeyden ruhtinasta. Kytkökset pimeyden voimiin ovat siis suuret, mutta silti kaikille tuli järkytyksenä, sillä heidät kuolonsyöjille paljasti Katen serkku. Häntä oli kuitenkin kidutettu ja uhkailtu, minkä vuoksi hän antoi petturi perheen kodin olinpaikan julki.
Serkun vaimon varoituksen ansiosta Dolia ja viraston aurorit ehtivät evakoiden molemmat kotona olleista vanhemmista virastolle ja sitä kautta heille alettiin järjestää turvataloa. Deimos ehdotteli useaakin paikkaa parhaan ystävänsä turvapaikaksi, mutta ei edes uskaltanut toivoa että saisi perheen aivan samaan pihaan. Kartanon yksinvaltiaana Dolia teki päätöksen, jota kukaan ei vastustanut. David asuu Secilian vanhassa huoneessa ja Henrik talon vierashuoneessa, kun taas vanhemmat nukkuvat tietysti päämakuuhuoneessa. Ensimmäinen yö uudessa kodissa koko perheen voimin oli vaikein perheen äidille Katelle, joka oli hysteerisyydellään melkein aiheuttanut porukan siirtämisen kartanoon.
Kaikkein onnellisin uusista asumisjärjestelyistä oli yksinäinen ja palvelualtis kartanon kotitonttu Delis. Dolia Fevren tapoihin kun ei koskaan oikein kuulunut tontun kehuminen tai edes kiittäminen. Henrik ja David eivät puolestaan koskaan olleet kohdannut kotitonttua Tylypahkan ulkopuolella. Sleeping Beautyn kotitontut eivät näyttäydy kuin käskystä tai harvoin omasta tahdostaan. Tavallisesti vain Secilian kanssa jutteleva tonttu osoittautui erittäin puheliaaksi ja palvelualttiiksi. Se oli jo parissa päivässä muodostanut hyvät suhteet vieraisiin melko varmasti kuitenkin vain Dolian luvalla.
Secilia kirjoitti yhdessä toisten nuorten kanssa ystävilleen kirjeet. Claran jästivanhemmille Secilian isä toimitti kirjeen henkilökohtaisesti, mutta muille ohjeet toimitettiin pöllöpostilla. Auroriviraston keskeisin henkilöstö toimittaa perheille ja muille vieraille porttiavaimet, joilla he pääsevät perille. Clara vanhempineen saapuu kimppa ilmiintymällä aurori saattueessa. Dolian ystävät saapuvat omin päin, sillä he tietävät kartanon sijainnin jo entuudestaan.
Suurta kartanoa koristeltiin kokonainen päivä ja jopa ullakon pahat henget laitettiin mummon toimesta kuriin ja suljettiin ullakolle, etteivät ne ala vihoitella juhlan aikaan. Keittiöön saapui myös muita tonttuja omien omistajiensa käskystä auttamaan valmisteluissa. Ainankin Dolian hyvien ystävättärien kotitontut auttavat, sillä heidän emäntänsä ovat saapumassa myös jouluksi Fevren suureen kartanoon. Normaalina jouluna vieraita on ollut 10 kunta ja tietysti oma perhe, mutta tänä kummallisen jouluna vieraita tulee olemaan 40, jonka vuoksi kaikki apu oli kiireiselle kartanon väelle tervetulleita.
Muutama aurori hoiti juoksevia asioita, sillä Dolia Fevre ei koskaan juokse hän saattaa maksimissaan kiiruhtaa. Nuorten mielestä väen paljous on hurmaavaa ja tunnelma kartanolla mukavan sähköinen. Davidille kenties tuli pienenä yllätyksenä matka viistokujalle hakeman uutta juhlakaapua, etenkin kun hän joutui suorittamaan sen hormiverkoston kautta ja matkatoverinaan itse Dolia.
Illallisille valmistautumiseen naisilla oli aikaa kolmekymmentä minuuttia, joista Secilia käytti 15 minuuttia miettien kumman värisen mekon laittaisi hopeaisen juhlakaapunsa alle. Tytön äiti auttoi hiusten kihartamisessa se, oli oikeastaan vain yksi näpäytys sauvalla ja viimeistely parilla pinnillä. Molemmat suvut seisoivat hallissa vastaanottamassa vieraita. Aurorit Jenis How ja Mikstri Megu tarkistivat porttiavaimilla saapuneet vieraat. Dolian ystävättäret saapuivat komeilla neljän sergeron vetämillä lentävillä vaunuilla. Vaunut saivat muissa vieraissa kohahduksia aikaan, mutta Secilialle se oli tuttu näky. Delis meni viemään sergeroita talliin, jossa nekin saavat heinää ja apetta. Secilia ja David olisi mieluusti auttaneet kotitonttua, mutta mummon silmän alta ei niin vain luisteta ja olihan tonttu siinä paljon nopeampi yksin. Etenkin kun kaikki neljä sergeroa olivat Alastor Fevren kasvatteja ja johtajatamma yksi vaarin suosikeista.
Juhlaillallisesta ei varmasti voisi sanoa pahaa. Kaikilla tuntui olevan mukavaa ja jopa jästit tuntuivat viihtyvän lumoavan ruuan parissa. Keittiössä oli kyllä valmiina myös niitä tavallisempia jästien ruokia ihan siltä varalta, mikäli Claran vanhemmat eivät tykkäisi velhoruuasta. Kuitenkin eläinlääkärinä työskentelevä John ja hänen vaimonsa pankkivirkailija Lauren osoittautuivat erittäin moniruokaisiksi ja herkästi innostuviksi. Etenkin John ja Dolian ystävätär Hanely Evin tulivat hyvin juttuun ruokapöydässä. Hanelyn on tunnettu taikaolentojen suosija ja keräilijä, jolla oli paljon asiaa mielenkiintonsa kohteista. Hanely täti kuten Secilian oli määrä häntä kutsua, on edesmenneen taikaministeri Max Evin leski. Lauren puolestaan keskusteli Secilian ja Katen kanssa niin taikamaailmasta, kuin ruuasta. Kate on erittäin hyvä kertomaan velhoruuasta, sillä hän on varsinainen kotitaloustaikojen mestari. Osaa jopa parsia sukat taikomalla ja varmasti pienellä kertauksella pystyisi loihtimaan myös puikot kutomaan villasukkia.
Illallisen jälkeen vieraat siirtyivät tanssisalin puolelle ja ohjelma hieman vapautui. Oli mukavia seuraleikkejä nuoremmille, joita aikuiset seurasivat tyynesti tanssitaukojen aikana. Jopa Dolian kivettyneet kasvot alkoivat saada punertavaa hymyä, eikä hän voinut kieltää ystävättäreltään esittely kierrosta sergeroiden luokse. Dolia itseasiassa ehdotti että nuoriso kävisi hakemassa sergeroita puutarhaan, niin juhlavieraiden ei tarvitsisi kurata kenkiään. Kuraan viittaaminen oli turha sillä tallien edusta ei koskaan ollut kurainen, siitä Delis piti kyllä hyvän huolen ja Secilia auttoi parhaansa mukaan.
Henrik, David, Delis ja Secilia lähtivät noutamaan sergeroita, muut nuoret lähtivät perään. Jane rakastui ensisilmäyksellä hevosmaisiin olentoihin ja hevosiin tottunut Clara uskaltautui myös taluttamaan yhden Hanelyn tamman Lovisleyn kartanon puutarhaan. Secilia ja Henrik taluttivat oreja Gordig ja Lancolex, David puolestaan roikkui Fevren nuorimman kasvatin 2 vuotiaan Glimira tamman narussa ja Delis talutti Glimiran emää Hekrylivaa, jonka rauhallinen olemus sai myös varsan rauhoittumaan.
Sergerot esiteltiin Dolian toimesta puutarhassa ja Hanely luonnollisesti esitteli omansa, joka on Henrikin taluttaman orin jälkeläinen. Nuorimmat lapset pääsivät ratsastamaan lauman rauhallisemmalla ratsulla eli Alastorin ja Secilian lempi ori Gordigilla. Janekin uskaltautui ratsaille ja jopa lyhyelle lennolle Secilian kanssa, joka lensi Lancolexillä kun he palauttivat sergerot tallille. Claran isä puolestaan ihasteli olentoja muita vieraita pidempään ja tarkemmin. Hän katsoi jopa varsan suuhun ja selkeästi oppi nopeasti mitä piirteitä sergeroissa arvostetaan. Luonnollisesti Hanelyn ja John jatkoivat oikeastaan koko illan keskusteluja sergeroista, joihin myös jossain kohtaan liittyi mukana Dolia kertomaan miehensä oppeja.
Keskiyön jälkeen vieraat alkoivat suunnata koteihinsa. Tylypahkan oppilaat jäävät kaikki yöksi kartanolle ja heidät saatetaan yhtä matkaan junalle joka lähtisi parin päivän kuluttua. Secilia ehtisi siis ystävineen viettämään yhden kokonaisen päivän kartanossa ilman suurta väkijoukkoa ja mummo oli antanut jopa luvan tutkia ullakkoa, kunhan pitää pahat henget kurissa.