"Kuinka hyökkäys oli mahdollinen? Miksei kukaan huomannut ankeuttajia aikaisemmin? Miksei koulun turvatoimet toimineet ja missä riistanvartija on?", rehtorin ääni kaikui korkeassa tilassa. En saanut vielä silmiäni auki, enkä pystynyt vastaamaan tai oikeastaan en edes tienneet olivatko äänet tarkoitettu minulle.
"Joutuin viekää tyttö sairaalasiipeen. Matami Pomfrey ei tule ilahtumaan tästä hyökkäyksestä ja te muut myös sairaalasiipeen odottamaan", rehtori komensi ja tunsin jonkun ottavan hartioistani kiinni. Minut nostanut henkilö oli vahva ja varma otteinen, muttei pahemmin puhunut mitään tai en ainankaan kuullut sitä.
Seuraavan kerran sain silmäni auki vasta sairaalavuoteella, kun matami Poppy Pomfrey sairaanhoitaja kohensi tyynyäni. "Auw", ulahdin selkääni särki melkoisesti.
"Anteeksi kulta, kyllä se siitä ota tästä lääkettä se vahvistaa nikamien liitoksia. Sinulta oli kaksi nikamaa melkein murskana, mutta nyt ne on korjattu. Et saa kuitenkaan vielä tänään nousta sängystä", matami sanoi huolehtivasta.
"Mutta mitä tapahtui, miksi ne hyökkäsi", kysyin hämmentyneenä kun matami oli poistunut.
"Emme tiedä vielä, mummosikin on matkalla tänne hän oli hurjistunut valtavasti. Myös muita ministeriön jäseniä on tulossa, kunhan ensin jäljittävät ankeuttajia. Kaksi niistä saatiin vangittua, mutta loput pakenivat. Rehtori selvittää niiden alkuperää ja hyökkäyksen tarkoitusta. Ankeuttajat harvoin liikkuvat omin päin, joten joku on ne komentanut hyökkäämään", Henrik selvensi samalla kun Demin istui viereeni ja nappasi kädestäni kiinni.
Selvisi että pudotessani luudalta oli selkärankani vaurioitunut ja suurin syy siihen miksi olin vielä sairaalassa. Ankeuttajan suudelman saanut Olliverkin oli jo toipunut todeten että olihan se karmivaa. Kuitenkin kurpitsamehu ja suklaapatukka olivat auttaneet pojan yli tapahtumista. Demin puolestaan oli moittinut itseään kun raahasi minut sisään, vaikka toimi Henrikin käskyjen mukaan aivan kuten huispauskentälläkin.
"Älä viitsi Demin, teit oikein ja kuulithan mataminkin sanat. Ei ole väliä missä ne menivät tärkeintä on että Secilia sai tarvitsemansa hoidon eikä ankeuttaja repinyt kaikkia iloisia muistoja", Alisson moitti tyttöä ja puristi rohkaisevasti olkapäästä.
Koko huispausjoukkue oli lukittuna sairaalasiipeen, eikä matami Pomfrey laskenut vieraita sairaalasiipeen. Hänen sanojensa mukaan ei laske edes Henrikin tyttöystävää sairaalaan. Toivoin todella ettei Jane ole kuullut hyökkäyksestä tai muuten hän on aivan hermoraunioina. Nyt taitaa olla aamupala-aika ainankin sen perusteella että tontut loihtivat meillekin aamiaisen. Yksi keitetty kananmuna, banaani ja vadelma vanukas, niin olin kylläinen ja tyytyväinen. Särytkin alkoi helpottaa eikä enään kylmännyt niin paljoa.
"Onko hän jo herännyt?", professori Kalkkaros kysyi astuessaan sisään. Matami pysäytti hänet ja kertoi tilanteestani, he vaihtoivat muutaman kiihkeän sanasen ja professori taisi voittaa omahyväisestä ilmeestä päätellen.
"Emme tiedä vielä minkä vuoksi ankeuttajat hyökkäsi kouluun ja kimppuunne. Olisi kuitenkin tärkeä saada tietää mitä muistoja ankeuttajat veivät tai muuttivat, joten jos sallit tutkisin mielesi. Tein sen jo Olliverille joka hänkin on vielä hengissä. Se ei tunnu mukavalle sen voin luvata, mutta se olisi hyvin tärkeää", professori saneli sanottavansa.
"Se ei todellakaan ole mukavaa ja voit kieltäytyä", Pomfrey huomautti, johon Kalkkaros vain nyökkäsi. En osannut kieltää professoria ja melko varmasti hän olisi tunkeutunut muistoihini siitä huolimatta.
"Lukilitis", Kalkkaros kuiskasi ja osoitti sauvallaan otsaani. Sen avulla hän pääsi sukeltamaan kivuitta ajatuksiini, mutta niiden penkominen olikin eri asia. Huusin kivusta ja kauhustakin, professori ja matami pitivät minua aloillaan, mutta sätkin silti, tunsin jonkun istuvan jalkojeni päälle.
"Demin tyyny", jalkojeni päältä kuului käsky ja joku työnsi tyynyäni takaisin pääni alle. Se oli todennäköisesti tippumassa kouristelujen vuoksi.
"Mitä täällä tapahtuu lopettakaa heti", Dolia Fevren kantava ääni kaikui katon holvikaarista.
"EI, se on pakko kestää", huusin ja tunsin mummoni ryppyiset mutta lämpimät kädet hartiallani. Tuska hieman helpottui, sillä mummonikin ryntäsi tutkimaan ajatuksiani, mikä sai oletettavasti Kalkkaroksen hidastamaan tahtiaan.
"Ahaa löytyi", Kalkkaros sanoi ja hellitti otteensa. Ajatukseni olivat sekaisin ja jälleen pyörrytti, mutta matami antoi jälleen jotain nestettä lusikalla, joka oli nieltävä maistui miten hyvänsä. Oksentamaankaan niitä ei pystynyt, sillä jokin loitsu piti suuni kiinni kunnes olin nielaissut ja niin kävi muillekin, jotka yrittivät sylkeä lääkkeen pois.
"Se liittyy teihin rouva Fevre", Kalkkaros sanoi kummasteleva ilme kasvoillaan. "Olitteko mukana toimissa, kun ankeuttajat ajettiin pois virastaan Azkabanin vartijoina? Tämä on jonkinlainen kosto retki", professori tuijotti mummoni tiiviisti silmiin.
"Kyllä, olette oikeassa olin yksi heistä joiden päätöksellä ankeuttajat syrjäytettiin virasta. Mutta eiväthän ankeuttajat toimi itsenäisesti, heidän takanaan on oltava joku", Dolia puhui vieläkin rauhallisemmin ja korostavammin kuin professori. Matami alkoi hermostua jo, jonka vuoksi Kalkkaros johdatti mummoni ulos.
"Menkäämme rehtorin kansliaan, jossa on ajatusseula. Poppy, haittaako jos lainaan tätä pulloa?", Kalkkaros tiedusteli odottamatta kuitenkaan vastausta. Hän kosketti sauvallaan ohimoaan ja veti hopeisen nauhan ulos sauvallaan.
Me jäimme odottamaan tietoja, kunnes oveen hakattiin hysteerisesti. Koko joukkue pomppasi pystyyn ja niin yritin minäkin, mutta kipu ja Alisson estivät sen. Matami Pomfrey riensi arvokkaasti ovelle ja kuin salama hänen ohitseen ryntäsi mustakaapuinen hätääntynyt oppilas.
"Secilia, meille kuulutettiin juuri mitä tapahtui", Jane huusi syöksyen sänkyni viereen. Alisson ehti juuri harpata sivuun Janen alta. Tyttö oli hysteerinen ja matami rauhoitteli tätä sekä muita oppilaita. Clara ja Noa olivat Janen lisäksi ainoat, jotka pääsivät matamin ohitse.
Heidän vierailu ei tosin kestänyt kauaan, mutta sen verran että saimme vaihdettua kuulumiset ja he lupasit kertoa terveisemme tuvallemme. Olimme kunnossa, mutta hieman järkyttyneitä. Jane lupasi kertoa luihuisille, Clara sanoi kertovansa tutuille korpinkynsille ja Noa lupasi pitää Janen järjissään tai ainankin yrittää.
Jännitys vain tiivistyy! Kalkaroksen saapuminen Sairaalasiipeen ja mielen tutkiminen oli hyvä idea, kun ankeuttajien tekoa pohdittiin. Lukilitis tuntui epämukavalta ja sen ymmärsi, kun Secilia oli huutanut ja rimpuillutkin. Mummon saapumista seurasi ajatus, että vihdoinkin! Mummo kun aina tuntuu ottavan Seciliaan liittyvät asiat vakavasti. Kostoretken epäily lisäsi taas jännittyneisyyttä. Janen ja muiden ystävien ryntääminen Sairaalasiipeen oli piristävää.
Vuoropuhelussa kysymysmerkin jälkeen ennen johtolausetta ei tule enää pilkkua. Esim. "Onko hän jo herännyt?" Kalkaros kysyi --. Myös vadelmavanukas ja kostoretki kirjoitetaan yhteen, sekä enään kirjoitetaan enää, viimeistä n-kirjainta ei tule. Saat tästä tarinasta 17 tupapistettä, 8 kaljuunaa, 1 sirpin ja 7 sulmua.