Vielä saman päivän iltana, kun istun pöytäni ääressä ajatellen: Millonkohan pitäisi alkaa pakata? Toki minulla ei ole vielä kaikkia koulutarvikkeita, korkeintaan jokunen sulkakynä. Ja junan lähtöön on reilu kuukausi. Hymähdän mielessäni, enkä huomaa, miten tunturipöllö Pyry lentää ikkunasta.
Pyry laskeutuu pöydälleni, ja siinä vaiheessa olisi ihme, jos en huomaisi sitä. Irroitan kirjeen pöllön jalasta, ja luen sen:
Kate,
Arvaa mitä? Se tuli! Siis kirje! Olen niin innoissani, etten saa selkeyttä edes kirjeeseen.
Koko perhe oli aamupalalla, kun takan luota kuului ääniä. Huhuilua. Koko perhe oli ihmeissään, kun näimme erittäin pienen, hieman nokisen pöllön. Kaksi kirjettä oli lattialla, ja tajusimme heti, että Tylypahkan kirjeet olivat tulleet. (Pöllöllä oli varmasti nimi, mutta aloimme Dariuksen kanssa kutsua sitä Noeksi)
Kirjeessä nyt luki ne normaalit asiat, mutta siinä oli vielä P.S.-osio. Se kuului näin: Pahoittelemme, jos pöllö kulkee epätavallista reittiä. Sillä on sellainen tapa. Päästäkää pöllö normaalia reittiä ulos, yleensä se osaa kulkea reittinsä vaan toiseen suuntaan.
Päästimme pöllön ulos, ei siinä mitään ihmeellistä.
Mihin tupaan sinä luulet pääseväsi/joutuvasi? Itse en tiedä, mutta arvelen, että ehkä joko Puuskupuhiin tai Korpinkynteen.
Ajattelen ensimmäistä tapaamistamme, kun kirjoitan tätä kirjettä. Lämpimät muistot nousevat mieleen. (kirjaimellisesti)
Terveisin Dora
Luen kirjettä, ja hymy nousee väkisinkin huulille.
Mielessäni soivat kirjeen viimeiset sanat: Ajattelen ensimmäistä tapaamistamme, kun kirjoitan tätä kirjettä. Lämpimät muistot nousevat mieleen.
Ensi taapaamisemme. Siitä on aikaa, mutta muistan sen yhä.
Oli päivä, ja koska ukki oli meidän serkuillamme (harmittaa vähän, etten päässyt mukaan, mutta onneksi tapasin Doran) minä ja Peter olimme Viistokujalla äidin kanssa. Se taisi olla toinen kertani Viistokujalla. Kun äidin työt olivat loppuneet, hän vei meidät kermakaljalle Vuotavan noidankattilaan, jossa Dora ja hänen perheensä olivat sattumoisin yöpymässä. Doran äiti oli tiskillä juttelemassa Tomin kanssa, ja Dora oli sivussa kuuntelemassa.
Kohta Dora huomasi minut, saman ikäisen tytön, joka odotteli vieressä, kun hänen äitinsä jonotti. Dora varmasti ajatteli, että on tylsää, joten käympäs moikkaamassa tuota tyttöä.
Niinpä hän tuli luokseni, ja sanoi: - Moi, olen Dora. Mikä sun nimi on?
Yleensä olen tuntemattomien kanssa arka, mutta Dora… hänen kanssaan meillä synkkasi, ei sitä muuten voi kuvailla.
No, ystävystyimme Doran kanssa nopeasti, mutta yhtäkkiä tuli kauhean kuuma. Ja kuului korvia raastavaa kolinaa. Ilmastointi oli mennyt rikki, ja Tom yritti saada tehdyksi sille jotain, mutta ei kolinasta päätellen onnistunut.
Ennen kuin lähdimme ulos vuotavasta noidankattilaan, minä ja Dora ehdimme sopia, että kirjoitamme toisillemme kirjeitä, kun emme voi nähdä toisiamme.
Suuntaan huomioni takaisin kirjeeseen, ja alan kirjoittaa vastausta:
Hei Dora!
Samoin! Puhun kirjeestä. Tai no, minun kirjeenä kulki ikkunasta, kuten normaalisti.
Tuvasta en ole varma. Äidin suvussa on paljon Korpinkynsiä, isän puolella taas Rohkelikkoa ja Puuskupuhia sekaisin. Ehkä joku niistä, mutta en uskoisi olevani Rohkelikko.
Samaistun lämpimiin muistoihin. Heh heh.
Toivottavasti pääsemme samaan tupaan. Mutta vaikka joutuisimme erillemme, ei se ystävyyttämme haittaisi, vai mitä?
Nähdään!
Terveisin Kate
Pyry on onneksi vielä paikalla, joten sidon kirjeen sen jalkaan ja sanon: - Vie tämä Doralle. Hyvää matkaa!
Katen ja Doran ystävyys tuntuu hyvin aidolta ja lujalta, vaikka tytöt ovatkin olleet yhteydessä vain kirjeitse ensitapaamisen jälkeen! Doran kirje ja hänen kertomuksensa pöllön ilmestymisestä takasta eikä tavallisesti ikkunasta, sekä hänen kommenttinsa pöllön nimeämisestä Noeksi oli hauska! Katen vastauskirje oli myös hyvin samaistuttava eli sellainen, jollaisen itsekin voisin jopa kirjoittaa. Samaistuttavuus on myös tapa luoda lukijaan erilaista suhdetta. Katen ajatukset hänen ja Doran ensitapaamisesta oli myös mukava lisä tarinaan ja tarinan alussa pohdinta siitä, pitäisikö alkaa pakkaamaan, oli hyvin arkinen mutta viestitti myös Katen jännittyneisyyttä koulun alusta.
Tarinan teksti on nyt mustalla ja lopussa on varmasti tapahtunut pieni virhe, kun lopussa on toistettu sama kappale toiseen kertaan. Chatista luinkin, että sinulla oli hieman ongelmia tekstin värin muuttamisessa, mutta toivottavasti se pian toimii! Jos et saa vaihdettua väriä, hihkaise vain niin voin itse vaihtaa sen. Jos myös haluat poistattaa viimeisen toistetun kappaleen tarinasta, voit tehdä sen myös. Odotan innolla seuraavaa tarinaa!
Saat tästä tarinasta 11 tupapistettä, 5 kaljuunaa, 3 sirppiä ja 8 sulmua!