Matka-arkku kolisi, kun ruskeasilmäinen tyttö käveli junassa etsien tyhjää vaunuosastoa. Juna oli täyttynyt naurusta ja innostuneesta puheesta. Lopulta Alanna tuli vaunuosastoon, jossa istui vain yksi, tummanruskean polkkatukan omistava tyttö. "Öh, saanko tulla tähän?" Alanna kysyi tytöltä. Tyttö nyökkäsi. "Mikä on nimesi?" hän kysyi. Alanna hymyili ja vastasi: "Alanna. Sinun on varmaan Elaine?" Alanna kysyi, katsoen tytön matka-arkkua, johon oli painettu kultaisilla kirjaimilla sanat Elaine O'Neill. "Joo, Elainehan minä. Oletko tulossa ensimmäiselle? Minä menen, ja toivon kovasti meneväni Rohkelikkoon", hän kertoi. "Menen ensimmäiselle. Ja samoin, minäkin haluaisin Rohkelikkoon, koska äitinikin Jane McHills oli siellä", Alanna kertoi. "McHills? Onko äitisi se aurori?" Elaine henkäisi. "Mm, on hän. Missä sinun vanhempasi ovat töissä?" Alanna kysyi ja haroi hiuksiaan pois silmien edestä. Nähdäkseen tytön paremmin. "Vanhempani?... He ovat jästejä", Elaine kertoi. Hän näytti jotenkin puolustelevalta, mutta Alanna ymmärsi miksi: Häntäkin kiusattiin joskus jästi-isänsä takia. "Niin minunkin isäni. Hän on töissä autokorjaamolla", Alanna puolittain lohdutti ja puolittain kertoi. Elaine hymyili jotenkin kiitollisena.
*Tästä taitaa tulla uusi ystävyys*, Alanna ajatteli hymyillen. Kaksikko jutteli, heillä riitti asiaa. Kun juna matkasi läpi pienen kylän, saapui kärrynoita kärryjään työntäen. He ostivat ison kasan suklaasammakoita ja pussin Bertie Bottin Joka Maun Rakeita. "Oih, sain Dippetin!" Elaine hihkaisi syötyään ensimmäisensä. Hän laittoi sen laukkuunsa, jonka Alanna näki melkein pursuavan suklaasammakko kortteja ja ison, läpinäkyvän lasipurkin, joka oli täynnä erivärisiä ja kokoisia kiviä. "Keräätkö sinä kiviä?" Alanna kysyi. Elaine nyökkäsi ujosti ja siirsi laukkunsa Alannan näkymättömiin. "Minulla on niitä aika paljon, koska olen kerännyt niitä jo monta vuotta. Siskoni kerää myös", Elaine sanoi. "Minäkin kerään kiviä! Katso, minulla on ihan timantinkin näköinen..." Alanna kertoi ja kaivoi olkalaukustaan ison peltirasian, ja avasi sen. Elaine katseli silmät loistaen kivikokoelmaa, ja nosti aina välillä jonkun kämmenellensä, vain ihaillakseen niitä.
"Sinulla on paljon hienompia. Minulla on vain rumia...", Elaine huokaisi.
"Eikä, nekin ovat nättejä. Minä vain olen sattunut löytämään erikoisia", Alanna lohdutti ja Elainen mieliala kohosi välittömästi uuden ystävän lohdutuksesta. "Oih, tuo on niin kaunis!" Elaine hihkaisi hetken kuluttua ja osoitti sydämen muotoisia kiviä. "Oikeastaan nämä ovat korvakorut. Äitini antoi ne minulle", Alanna kertoi ja nosti toisen valkoisen sydämen käteensä. Elaine ja hän ihailivat niitä hetken, ennen kuin Alanna laittoi ne takaisin rasiaan, ja rasian laukkuunsa.
"Hmm, haluaisitko vaihtaa kortteja? Minulla on vaikka kuinka monta samanlaista", Elaine ehdotti.
"Ilman muuta! Odotas, minulla on se korttirasia jossain täällä..." Alanna innostui, etsien laukkunsa antimista korttirasiaa.
Tytöt mussuttivat suklaasammakoita ja Joka Maun Rakeita, vaihdellen samalla kortteja. Kohta ilta alkoi hämärtää, ja tytöt vetivät kaavut päällensä. Alanna huomasi itsensä kaavun olevan huomattavasti uudempi ja hienompi, mutta tietenkään jästisyntyisyydensä takia Elainella ei ollut varmasti paljon rahaa Irvetassa.
Juna kolisteli vielä noin puolisen tuntia ja kohta mutkan takaa näkyikin jo Tylyahon asema. Juna pysähtyi. "Mennäänkö me?" Elaine kysyi ja nosti laukkunsa syliinsä. Hän oli hiukan punastunut, kun eräs varmasti heitä vanhempi poika oli vilkaissut Elainea vaunuosaston oven välistä ja supittanut jotain ystävänssä korvaan. "Varmaan..." Alanna vastasi ja otti oman laukkunsa olalleen ja penkillä olevan sauvan taskuunsa. Hän katsoi junan poiskulkuovelle, josta moni velho ja noita yritti tunkea ulos. "Entäs... Entäs matka-arkut?" Elaine mietti. Alanna nousi seisomaan ja kiskaisi vielä viimeisen suklaasammakon laukkuunsa. "Äiti ainakin sanoi, että ne tuodaan linnaan. Mennään, tuolla on muita meidän ikäisiä", Alanna sanoi, vetäen uutta ystäväänsä kohti junan ovea. "Ekaluokkalaiset tätä tietä! Ekaluokkalaiset!" kuului jonkun selvästi aikuisen miehen ääni. Elaine ja Alanna vilkaisivat toisiaan ja lähtivät äänen suuntaan. Puhuja oli iso. Elaine henkäisi ja vei Alannan sanat suusta: "Se on jättiläinen!" Sitä moni muukin ihmetteli. Jättiläinen kuitenkin vaikutti ystävälliseltä ja avuliaalta. Kaksikko otti suunnan lähemmäs ykkösluokkalaisjoukkoa. "Selvä. Käydään äkkiä nimenhuuto.." Kun viimeisenkin Johnny Williamsin nimi oli huudettu, oli aika nousta veneisiin. "Neljä aina yhteen!" jättiläisen, joka oli kertonut nimensä olevan Hagrid, ääni kuului. Elaine ja Alanna nousivat kahden pisamanaamaisen, ruskeatukkaisen ja pienikokoisen -epäilemättä kaksospoikien- kanssa veneeseen. Kun kaikki muutkin olivat valmiina, lähtivät veneet liikkeelle itsestään. "Hei, öh mitkä on teidän nimet?" Elaine, joka yritti pitää keskustelua yllä, kysyi. Toinen pojista säpsähti mietteistään ja toinen kertoi: "Minä olen George Washington ja hän on Fred Washington", hän kertoi. Elaine hymyili ja kertoi puolestaan: "Minä olen Elaine ja hän on ystäväni Alanna. Mihin tupaan toivotte pääsevänne?" Nyt vastasi Fred: "No minä haluaisin ainakin Luihiuseen, niinkuin isä. Georgekin varmaan..." "Minä haluaisin kylläkin Rohkelikkoon, enkä Luihuiseen, kuten sinä ", George keskeytti veljensä, joka loi paheksuvia katseita Georgeen ja kahteen tyttöön päin. Matkan varrella he kastuivat läpimäriksi, varsinkin Elaine, joka oli istunut veneen keulassa. "Minä autan", George sanoi, mutisi jotain ja heilautti sauvaansa. Ja Elainen kaapu kuivui hetkessä. Tyttö nosti kulmiaan yllättyneenä. Fred näytti edelleen hyvin happamalle, eikä puhunut mitään. "Miten ihmeessä sinä tuon teit?" hän ihmetteli. George kohautti vähättelevästi kylkiään. "Ääh, äiti opetti jo monta vuotta sitten", hän kertoi. Elaine oli edelleen hyvin yllättyneen näköinen, mutta lopulta hän nyökkäsi kiitollisesti Washingtonille, joka nyökkäsi takaisin. Kun saavuttiin perille, Hagrid kehotti nousemaan veneestä. Alanna nousi vapisevin jaloin ja lähti muiden mukana kohti linnaa. "Selvä, tulkaapas tänne ensiluokkalaiset", kuului tiukka ääni, joka kuului vararehtori Teresa Scottille, Harmaahiuksiselle, aika lyhyelle ja neliönmuotoiset silmälasit omistavalle naiselle, josta äiti olikin kertonut jo monta vuotta sitten. Nelikko asettui jonoon ja Scott odotti kaikki mukaan. Sitten hän rykäisi saadakseen kaikkien huomion: "Seuratkaa perässä. Kun kaikki vanhemmat oppilaat ovat paikoillaan tupapöydissä, menemme saliin. Kutsun teidät yksi kerrallaan lajiteltaviksi, aakkosjärjestyksessä sukunimen mukaan". Sitten hän kääntyi ja johdatti joukon sisälle linnaan. Monen, lukuunottaen myös Alannan, Elainen ja Georgen suunnasta kuului ihailevia huokauksia. Fred oli edelleen ihan hiiskumatta. "Katso, miten kaunis!" "Onpa tämä korkea!" "Tuolla on varmasti Suuri sali!" Scott johdatti joukon halliin. Hän katosi hetkeksi oven taakse, ja palasi kohta. "Selvä, mennään", hän sanoi. Ja Alannan oli pakko myöntää, että se oli kaikkein hienoin paikka, missä hän oli eläessään käynyt.
//Jee, tästä tuli nyt tämmönen.
Tässä tarinassa tutustuttiin ja tavattiin monia sekä monenlaisia henkilöitä. Elaine vaikutti mukavalta ja puheliaalta, vaikka hän menikin aluksi hieman puolustuskannalle kun hänen syntyperästään puhuttiin. Elaine tuntuu olevan kuitenkin tietoinen velhomaailmasta mutta sisälsit sopivasti sen, ettei Elaine tiennyt kuitenkaan aivan kaikkea. Tyttöjen kivien keräily tuntui lähentävän heitä enemmän yhteen, kun heillä oli yhteinen kiinnostuksen kohde. Georgen ja Fredin tapaaminen tuntui lämpimältä ja heistä tuli aluksi Weasleyn kaksosten vaikutelma, kunnes Fred sanoikin haluavansa Luihuiseen. Se rikkoi yhtäläisyyden Weasleyn kaksosten kanssa ja se onkin ihan hyvä juttu! Oli Georgelta tosi kohteliaasti tehty, kun hän auttoi Elainen kaavun kuivattamisessa.
Pienenä korjauksena, Alannan kaapua kuvaillessa sana itsensä ei ole oikeanlainen, sen sijaan sanan itsensä tilalla olisi voinut olla sana oman ja sana kaapu olisi taipunut hieman eri tavalla. (Alanna huomasi oman kaapunsa olevan huomattavasti uudempi ja hienompi --). Hieno tarina!
Saat tästä tarinasta 17 tupapistettä, 9 kaljuunaa 3 sirppiä ja 2 sulmua!