Matton kiljaisi riemusta ja hyökkäsi heti eväiden kimppuun kysymättä lupaa ja sai siitä hyvästä sormilleen Dottilta. Minua hymyilytti, pudistin hiukan päätäni molemmille ja sanoin kaikkien voivan ottaa halujensa mukaan ruokaa ja juotavaa. Sally otti lautasen ja kokosi siihen suklaasammakoita ja korpusleipiä, mutta kaivoi omista eväistään tarjolle savustettuja krokotiilin ribsejä ja merileväsalsaa.
Matton alkoi kaataa purppuralimonaadia laseihin, Dottyn, Alinan ja Alexanan kootessaan herkkuja omille lautasilleen. Söimme tyytyväisen hiljaisuuden vallitessa seurueemme kesken ja kehotin jokaista vielä ottamaan omiin rasioihinsa mitä haluaa sillä en saisi ikinä syötyä kaikkea.
Olimme varmaan ainoa hytti, joka ei ottanut mitään herkkuvaunusta, vaan toivotimme myyjälle hyvää päivän jatkoa. Vilja, joka oli nukkunut häkissään ruokailumme ajan rupesi heräilemään ja kapusi Dottin syliin ja nuuhki Alexanaa uteliaana, joka antoi kätensä nuuhkittavaksi ja rupesi rapsuttamaan Viljaa korvan takaa.
Matton, joka oli syönyt meistä eniten, päätti ottaa nokoset ja nojautui hytin seinää vasten nukkumaan. Vilja, joka ei voi vastustaa nukkuvaa ihmistä kiipeilytelineenä siirtyi Mattonin päälle kiipeilemään ja etsimään mahdollisimman hyvää tähystely paikkaa ulos ikkunasta.
Asetuimme syömisen jälkeen istumaan takaisin tukevasti selkänojia vasten ja totesin odottavani jännityksellä lajitteluhatun tuloksia, sillä siitä oli olemassa pienet vedot sukumme sisällä, isäni toivoo minusta Puuskupuhia, äiti Rohkelikkoa ja mummo Korpinkynttä, vaarit taas, eivät sano mitään koko asiaan. Hymyilevät vaan, kun asia tuottaa kiivaita väittelyitä ja ovien paukkumista. Itse olen sitä mieltä, että Lajitteluhattu sen päättää.
- Minua ei kiinnosta mihin tupaan pääsen, vaan se että tupalaiset ovat mukavia ja että minua ei sorsita harrastusteni takia, totean.
- Tai arpeni takia, jonka olen saanut muistoksi tikkailla kiipeilemisestä Kirjassa ja Musteessa. Olinkohan kolmen neljän vanha, kun putosin alas tikkailta ja löin ohimoni myyntitasoon. Kunnon kuhmun ja päänsäryn lisäksi jouduin nielemään pahanmakuista luutumisjuomaa, koska olin onnistunut murtamaan ohimoni. Vuorokausi sairaalassa vanhan sairaanhoitajavelhon kynsissä, joka kertoili kauhutarinoita Dolia Fevrestä, joka syö pikkulapsia iltapalaksi ja kuinka äitini häpeäisi minun itkuani, kun olin itkenyt ja pyytänyt soittamaan äidilleni Taikaministeriöön.
Dotti purskahti nauruun minun irvistäessäni muistolle ja taputti minua polvelle.
- Et ole varmasti ainoa, isä pelotteli meitä Koulon syöjillä, jotka tulevat tappamaan meidät, jos olemme tuhmia, emmekä tee kotitöitämme, kertoi Alina ja hiljeni puistatuksen kulkiessa lävitsensä.
- Purr… Muistan vieläkin, kuinka pelkäsin, sitä matamia sairaalassa, joka rokotti meidät, muistutti enemmän ryhmyä kuin ihmistä tavoiltaan, aina käsivarsi mustana, sanoi Dotti ja hieroi olkapäätään.
- Minulle taas sanottiin, että minut lähetetään Venäjälle Siperiaan, jos en käyttäydy kuin hienon naisen ja velhon kuuluu käyttäytyä. Ja, että joutuisin syömään pelkkää lanttua ja matoja. Ja jäätyisin kuoliaaksi, totesi Alexana.
Sally kuunteli meitä silmät pyöreinä ja mietteliäänä. Hänellä oli selkeästi jotain kielensä päällä, mutta epätavallisesti nieli sanansa.
- Mikä nyt on Sally? kysyin.
- No vaari aina sanoi, että veisi minut jästeille kasvatettavaksi tai antaisi Dolialle välipalaksi, sitä tosin en uskonut sillä kääpiöt maistuvat pahalta oli ne laitettu miten tahansa, Sally kuiskasi tuskin kuuluvalla äänellä.
- Haaveilin aina pääseväni Luihuisiin ja läpi S.U.P.E.R:sta ja Taikaministeriöön. Ja sihteeriksi siten Dolialle.
Hiljenimme hetkeksi, kuin miettiäksemme onko mahdollista, että Dolia Fevre on vaan tavallinen velho, joka on väärin ymmärretty. Ajatus oli aika ravisuttava, muttemme ruvenneet sitä paremmin miettimään. Aloimme olla lähellä Sleeping Beatyä ja kutsuin Viljaa tulemaan luokseni, mutta se menikin itsenäisesti häkkiinsä ja ruokailemaan. Laitoin häkin oven kiinni ja totesin meidän täytyvän vaihtaa kouluvaatteet yllemme, joten tönimme Mattonin hereille ja käskimme käytävään.
Vaihdoimme vaatteet ja pakkasimme tavaramme laukkuihimme ja reppuihimme. Vaatteita vaihtaessani muistin Doellan sujauttaman esineen taskussani ja päätin tarkistaa mikä se on. Kultainen rusettihiussolki, paljastui kauniisti paketoidusta rasiasta, kiinnitin sen avulla hiukseni jotenkin niskaani löysälle ponnarille. Päästimme Mattonin puolestaan vaihtamaan kouluasuunsa ja laitoimme viittojamme juuri päälle, kun saavuimme asemalle.
Hyvä tarina! Alku oli hauska ja siitä välityi rento tunnelma. Myös vedonlyönti siitä, mihin tupaan Helle pääsee, oli hauska yksityiskohta. Olipa kaikilla kertoa karmaiseva tarinoita! Pohtiminen Dolia Fevrestä oli hyvä kohta ja sai haluamaan lisää tietoja hänestä. Sally vaikuttaa myös mukavalta henkilöltä. :)