Heräsin, kun ulkona satoi lunta.
-Vihdoin heräsit. Pue päällesi, mennään syömään, hoputti Hannah viereisestä sängystä.
-Miksi on niin kiire? kysyin.
-No etkö muista? Sovimme eilen, että menemme Olgan ja Sophian kanssa lumisotaa ulos, Hannah kertoi.
Aa... joo nyt muistin. Puin kiireesti keltaisen villapaidan ja farkut jalkaani.
-Mennään, sanoin ja lähdimme.
Suuressa salissa meitä odotti jo Olga. Hänkin on Korpinkynsi. Tähyilin ympärilleni ja näin myös Sophien Puuskupuhien pöydässä.
-Huomenta, Olga sanoi.
-Huomenta. Joko söit? Hannah kysyi.
-Joo. Menen tekemään vielä McKarmiwan läksyjä. Ne jäi eiliseltä, Olga sanoi ja viiletti pois salista.
Otin lautaselleni pekonia ja munia.
-Angelina, annatko marmeladia, Hannah pyysi.
Ojensin marmeladin Hannahille. Hannah oli hiukan ylipainoinen ja kova syömään, mutta hän oli silti kautta Merlinin parran ihana ystävä.
Haukkailin paloja pekonista. Söin vatsani täyteen ja odottelin Hannahia. Kello oli kahdeksan ja saliin alkoi vasta tulla porukkaa.
Osa osoitteli Hannahia ja supitteli toisilleen jotain. Hannah ei ollut kovin suosittu. Mutta muodonmuutoksissa hän on kyllä hyvä.
-Selvä, mennään, Hannah sanoi.
Lähdimme takaisin oleskeluhuoneeseen.
Kun kolkutin kahvaa, ovi kysyi:
-Mikä on jokaisella velholla ja noidalla omalaatuinen ja erilainen?
-Mielikuvitus, Hannah vastasi.
-Hyvin ajateltu, ovi sanoi ja avautui.
Joo, tässäkin Hannah oli hyvä.
Vaihdoin päälleni talvikaavun ja Korpinkynnen kaulahuivin. Kun me molemmat olimme täysissä pukeissa, lähdimme pihalle.
Pihalla satoi lunta ja maa oli valkea. Olkapäähäni osui jotain ja kuului:
-Hyökkäykseen!
Olga ja Sophia pommittivat meitä lumipalloilla ja minä ja Hannah heittelimme heitä.
-Napakymppi! kiljaisin, kun pallo osui Sophiaa keskelle selkää.
Touhusimme ulkona iltapäivään asti. Kun astelimme sisälle linnaan, olin aivan hikinen. Ja märkä.
Hipsimme oleskeluhuoneeseen vaihtamaan vaatteet. Vedin pylvässängyn verhot sänkyni eteen ja vaihdoin päälleni lempivillapaitani, collarit ja villasukat, jotka olin saanut viime vuonna Annie- mummoltani joululahjaksi.
-Ootsä valmis? Hannah kysyi.
-Oon. Mennään syömään, sanoin, vedin verhot sivuun ja lähdimme suureen saliin.
Salissa oli meteli. Istuin Korpinkynsien pöydän päätyyn, Hannahia ja Olgaa vastapäätä.
Otin lautaselleni perunoita, pasteijoita ja kastiketta.
-Olga, annatko mehua, pyysin.
Olga ojensi kurpitsamehukannun ja otin sen vastaan. Mutta tietenkin nolasin itseni. Mehukannu oli painava, enkä ollut valmistautunut siihen. Kaadoin koko mehukannun sisällön päälleni. Lisäksi lasinen kannu tipahti lattialle ja särkyi kolisten. Moni kääntyi katsomaan minua ja osa tirskui.
-Ensitus, sanoi Olga kiireesti ja kannu korjautui.
Kuivasin kiireesti paitani suihkuttamalla sauvasta kuumaa ilmaa.
Ja onneksi velhot ja noidat unohtivat minut ja kääntyivät takaisin ystäviensä puoleen.
Illalla vaihdoin yöpuvun, vedin verhot sänkyni ympärille ja nukahdin.
Kirjoitettu 29.4.2020
Celeste
Hieno ensimmäinen tarina! Tarinaan sisältyi hyvin päivän tapahtumat ja kaverit tulivat tutuiksi. Tarinaa lueskellessani mietin, miksi Hannah ei ollut niin suosittu? Osoittelu ja supittelu tuntui lukijana kurjalta, mutta Hannah ei vaikuttanut ottavan sitä niin itseensä. Hannah vaikutti muutenkin hyvin fiksulta tytöltä. Olga vaikutti hyvältä kaverilta, kun korjasi kannun tarinan lopussa eikä nauranut Angelinalle. Mahtavaa nähdä, miten tarina sitten etenee. Pienenä huomiona, professori McGarmiwa kirjoitetaan G-kirjaimella, ja sana 'collarit' olisi voinut kirjoittaa collegehousut tai kollarit. Mutta nuo ovat pieniä seikkoja, saat tarinastasi 6 tupapistettä, sekä 3 kaljuunaa ja 5 sirppiä!