Minun luokallani on David Wheeler- niminen poika, joka on vilkuillut minua jo useammalla tunnilla. Tämän aamun taikuuden historian tunnilla hän pyrki aivan taakseni istumaan ja ojensi minulle lapun. "Seuraavalla tunnilla nähdään onko sinusta mihinkään", lapussa luki ontuvalla käsialalla. Taikuuden historia ei niinkään minua kiinnostanut, mutten silti pitänyt vihjailusta ja häirinnästä kesken oppitunnin. Toisaalta professori Denis Quines ei tuntunut häiriintyvän oppilaiden supattelusta. Olin aivan varma että tuo vanhus on joko täysin kuuro tai loveensa kyllästynyt kurittomiin oppilaisiin. En siis saanut professorilta mitään tukea Davidiä kohtaan.
"Niin ja mihinkä minusta ei olisi, no en ainankaan jaksa alentua sinun tasollesi. Vaikka veljesi onkin huispausjoukkueen kapteeni ei se anna mitään osviittaa sinun osaamisestasi", sihahdin hieman tuohtuneen valkotukkaiselle pojalle.
Meillä siis tosiaan on seuraavaksi ensimmäinen lentotunti, vaikka pelkäänkin ettemme pääse kuin istumaan luutien selkään. Isäkin opetti useamman päivän pelkästään leijumista ja luudan vakaana pitoa. En saanut lentää ennen kuin pystyin seisomaan vakaana luudan päällä, vaikka tuota ei juuri tarvitse lentämiseen. Mutta uskomattoman kärsivällinen olen kun jotain haluan ja opettelin salaa tallissa tasapainoilua tavallisen luudan varren päällä, jonka olin virittänyt köysillä karsinaan. No sittenpähän se nähdään.
Kokoonnuimme ruokailun jälkeen linnan taakse nurmikentälle. Varsinainen huispausareena näkyi horisontissa korkeine torneineen ja maalivanteineen. Kultaiset maalivanteet kimmelsivät keskipäivän auringossa. Olimme tuvittain rohkelikot ja luihuiset vastakkain riveissä, jälleen siis hieman epämiellyttävä tapa tavallaan napit vastakkain. Minun luutani jäi vielä kotiin tässä muutto erässä eikä mummo ole näköjään antanut vielä postittaa sitä minulle, niinpä käytänkin koulun lainaluuta, kuten kaikki muut paitsi David Wheeler. Hänellä on hieman kulunut Nimbus 2000, jota hän esitteli ylpeänä muille. Itselläni on kotona mustavartinen Nimbus 2002, joka on hieman parempi ergonomialtaan. Kuitenkin suurin ero noissa kahdessa on kunto vaikka molemmat ovat varmaan samaa ikäluokkaa. Minun luutani on moitteettomassa kunnossa ja kuin uusi, koska olen huoltanut sen joka käytön jälkeen. Davidin luuta puolestaan oli likainen, sen pää oli rispaantunut aivan kuin sillä olisi törmäilty johonkin. Jopa koulun Puhtolakaisijat olivat paremmassa kunnossa.
"En voisi koskaan kuvitella lentäväni tuollaisella, eihän ne ole edes tasapainossa", David ilkkui viereisille ensimmäistä kertaa luudan selässä istuville. Matami Huiske oli antanut ohjeensa ja jatkoi niiden antamista kokoajan, mutta keskittymiseni oli täysin Davidin ilkkumisessa. Hänen käytös rohkelikkoja kohtaan oli törkeää ja hyvin läpinäkyvää, mutta kun kehtasi nauraa Janelle joka, oli horjahtaa luutansa päältä pois, menetin täysin malttini.
Autettuani Janen takaisin tasapainoon tein noin metrin korkeudella leijuvalla luudalla pari kallistusta puolelta toiselle. Testasin siis millaisessa tasapainossa luuta on ja sehän on ihan mallikas. Nousin seisomaan ja asettauduin leveään haara-asentoon välittämättä professorin varoituksista.
"Tiedän tämän vaarat matami Huiske, mutta en jaksa kuunnella tuota pään aukomista", vastasin nostaen hieman korkeutta niin ettei Huiske yllä luutaani. "David huonoja luutia ei ole olemassa eikä sen vuoksi parempiakaan. Ero tulee lentäjissä sinä ole lentänyt veljesi siivillä jo pitkään Jane ei koskaan, niin kuin ei suurin osa näistä muistakaan. Miten silti on mahdollista ettet pysty leijumaan täysin paikoillasi, etkä istumaan tukevassa asennossa luudallasi", kysyin lipuen tyylikkäästi poikien luo. Noalla oli naurussa pidättelemistä, mutta Davidia se selvästi häiritsi. Poika ponkaisi liikkeelle ja lensi ympäri aukiota horjuen puolelta toiselle.
"David Wheeler, rikot sääntöjä kielsin lentämisen", matami Huiske karjui ja sihtaili Davidia sauvallaan. Meno oli kieltämättä melko hurjaa, mutta ei matami sitä voinut estää. Silti en olisi toivonut Davidille mitään pahaa. "Katso nyt mitä sait aikaan, idiootti pääsee hengestään ja me menetämme tupapisteitä", Jane kuiskasi palatessani tämän viereen. Tuulenpuuska tarttui Davidin kaapuun ja tempaisi luutaa rajusti. Poika menetti otteensa luudasta, hän putoaisi ainankin 30 metrin korkeudesta kauhistuin. Polkaisin Puhtolakaisijaan vauhtia ja ampaisin kohti huispausareenaa. Sain väistettyä pelaaja seuranneen ryhmyn ja napattua juuri viime hetkellä Davidin luutani perälle.
"Pidä kiinni ja ole paikoillasi, jotta hallitsen luudan. Älä yritä ohjata sitä minä ohjaan", huusin pojalle ja irrotin käteni saadakseni vakaamman lento-otteen. En ollut koskaan hallinnut luutaa kaksipäällä lentäen ja David oli ainankin kaksi kertaa painavampi kuin minä, eikä tämän kehno tasapaino auttanut yhtään. Kuitenkin meidät ympäröi luihuisen huispaajat.
"Hieno koppi, mutta sallitko että saatan idiootti veljeni takaisin maahan. Olen Henrik Wheeler, tuon takanasi pomppivan pojan isoveli", seitsenluokkalainen huispauskapteeni esittäytyi. Pakko myöntää ettei Henrik ole yhtään saman näköinen tai oloinen kuin veljensä, hän on pitkä ja hoikka. Puhtaana hohtavat valkoiset hiukset on sidottu pienelle nutturalle korkealle päälaelle ja hänen luutansa on moitteettomassa kunnossa.
Luihuisen muut pelaajat olivat saaneet ryhmyt haltuun ja saattoivat meidät takaisin maihin. Henrik hoiti puhumisen hienosti eikä Huiske ollut niin vihainen kuin olisin kuvitellut. Asia kuitenkin siirtyy Kalkkaroksen hoidettavaksi, mutta Henrik lupasi keskustella tuvanjohtajan kanssa.
"Sinussa olisi ainesta etsijäksi olet nopea lentäjä ja omaat hyvän tasapainon", Henrik kuiskasi vielä ennen kuin palasivat huispauskentälle.
Saimme Mayalta ja Jeremylta puhuttelun päivällisen jälkeen ennen kuin ilta vapaamme alkaa. He olivat keskustelleet Henrikin kanssa ennen kuin tämä oli mennyt professorimme puheille. Maya oli erittäin pettynyt Davidin käytökseen ja sain minäkin osani yllyttämisestä, mutta Jeremy osasi hyvin pehmentää Mayan lausuntoja muistuttaen pelastamisesta ja lopputuloksesta. Sekä siitä että Henrik tosiaan aikoo keskustella Kalkkaroksen kanssa minun ottamisesta treeneihin mukaan. Oletan Davidin havitelleen etsijän paikkaa, sillä pojan ilme oli kuin myrkytetty. Loppu ilta meillä menikin jutellessa ja seuratessa Korpinkynsien huispausharjoituksia yhdessä Claran kanssa.
Olimme vihdoin osuneet samaan aikaan Claran kanssa vastakkain ja pääsimme vaihtamaan kuulumisia. Clara esitteli minut ystävilleen, joilla oli lupa seurata huispausharjoituksia. He kysyivät joukkueelta luvan että me saamme tulla myös seuraamaan vaikka olemmekin luihuisia.
"No kunhan et kerro meidän harjoitus salaisuuksia Wheelerille", pitkä seitsenluokkalainen tyttö tokaisi.
"No idiootille en ainankaan puhu ennen kuin myöntää lapsellisen käytöksensä", tuhahdin.
"Ja omasihan oli varsin kypsää vai kuinka", Jane moitti, johon kaikki aloimme nauramaan. Korpinkynsien harjoittelua oli ilo seurata. En niinkään heidän pelitaktiikkaa arvioinut vaan kiinnitin huomiota jokaisen pelaajan henkilökohtaiseen vahvuuteen. Heidän etsijänsä on todella nopea ja taitava lentäjä, joka pystyy nopeisiin kurveihin ja vaihtamaan suuntaa täysin sujuvasti. Kun taas heidän jahtaajat tekevät loistavaa yhteistyötä ja erittäin tarkkoja heittoja. Vastustajan on oltava todella nopea ja viekas, mikäli aikoo kaadon napata itselleen.
Illalla vaihdoimme kuulumisia vielä myöhään, jopa niin myöhään että Maya kävi tiuskaisemassa hiljaisuuden. Onneksi oli selin ovelle päin kylkiasennossa niin hän ei nähnyt minun pitäneen ääntä. Kuitenkin aiheesta Maya käski hiljaisuuden ja niinpä me kaikki vaikenimme. Fiinu on ensimmäistä yötä vieressäni vapaana, olimme kirjoittaneet oveenkin lapun että lemmikki vapaana. Kaikille oli sopinut että pidän sen vapaana, kuten Sofiakin pitää kissaansa Gissiä vapaana. Gissi ja Fiinu olivat leikkineet kiltisti, joten senkin vuoksi uskalsimme pitää ne vapaina. Eikä kumpikaan niistä yritä kiusata Hellan pöllöä Wenkkua, Fiinu on ainankin niin tottunut pöllöihin etten voisi kuvitella sen tekevän niille mitään pahaa. Toisaalta tohelon pöllömme vuoksi se jopa hieman pelkää niiden laskeutuvan kerien niskaan.
David Wheeler vaikutti kyllä tosi ilkeältä kun alkoi tuollein mahtailemaan luudallaan ja moittimaan muiden. Onneksi Secilia puolusti muita, etenkin ystäväänsä Janea. Davidin pelastaminen tuntui reilulta teolta ja siinä tulikin ilmi Secilian hyvä lentotaito. Henrik vaikutti taas vastuutuntoiselta veljeltä mutta sellaista ehkä vaaditaankin jo seitsemäsluokkalaiselta veljeltä. Secilian ehkä joukkueeseen pääseminen oli mielenkiintoinen lisäys tarinaan. Davidin pelastaminen taisi tehdä oikeasti muihin vaikutuksen! Aikamuoto taas vaihteli tarinassa aika tiuhaan tahtiin. Tarinassa oli tällä kertaa kirjoitettu enemmän preesenssillä mutta imperfektiäkin näkyi useassa kohdassa. Jos tekstiä lukee tarkasti ja ajatuksella, huomaa kyllä aikamuodon vaihtelun. Päätäthän, että kummalla aikamuodolla sitten kirjoitat. Saat tästä tarinasta 14 tupapistettä, 7 kaljuunaa, 5 sirppiä ja 9 sulmua!