Seurasimme Kaijusta siistissä parijonossa ulos sisäpihalle, jonka läpi pääsimme jatkamaan sivuovelle ja sitä kautta kasvihuoneille. Todellisuudessa rivimme hieman rentoutuivat kun pääsimme pois ruokasalista, mutta seurasimme silti tiiviisti Kaijusta. Professori Pomona Verso pitää tällä kertaa meille yhteistuntina kasvitiedettä. Olen kuullut että koulussa on tällä hetkellä useampiakin opettajia samoille aineille, mutta he opettavat eri luokka-asteita. Kasvitieteet ovat hyvin laaja käsite ja tänään ensimmäisellä oppitunnillamme tutustuimme ensin kasvihuoneisiin, sekä sen eri lajeihin. Varsinainen opetus tapahtui tällä kertaa kasvihuone nelosessa, jossa tutustuimme Alruunoihin.
En ole kamalan kiinnostunut kyseisestä aineesta, mutta uuden oppiminen on kohtalaisen kiinnostavaa. Opin mm Alruunan käytöstä hyötykasvina. Lisäksi pitkien työpöytien ääressä pääsimme harjoittelemaan nuorien Alruunojen hoitamista ja vaihtamista isompiin ruukkuihin.
"Kuvitelkaa niiden juuret varpaiksi. Heti kun varpaat koskettavat taas multaa ne ovat tyytyväisiä. Yrittäkää olla reippaita ja tukekaa nuoret taimet huolellisesti uudella mullalla. Muistakaa korvalappuja ei saa poistaa ennen kuin annan kädelläni merkin", matami Verso ohjeisti. Verson vaalean vihreä työkaapu on erittäin tyylikäs, mutta se on ruokottomassa kunnossa. Mudan, mullan ja kenties verenkin tahrima kaapu on melko epäsiisti kokonaisuus. Kuinka opettaja esiintyy noin ja vielä aivan alkuvuodesta.
"Peseekö hän tuota koskaan", Noa kuiskasi kysymyksen, joka minunkin mielessä pyöri. Mulkaisin poikaa, olimmehan sopineet ettemme ala arvostella muita varsinkaan ulkonäön perusteella.
"Professorin paasaaminen käyttäytymisestä suututti eristyshuoneen yhden kasvin ja matami joutui sitä rauhoittelemaan. Hän tuli tuon näköisenä takaisin ja väitti kaiken olevan taas hyvin, Kiwtus-niminen kasvi oli vain saanut maaliakin heiteltyä professorin uudelle kaavulle", nuori kiharatukkainen puuskupuh totesi pöydän toiselta puolelta. Vastasin tytölle hymyllä, sillä hän vaikutti mukavalle.
Saimme tehtäväksi työskennellä parin kanssa, mutta pariksi valikoitui pöydän toiselta puolelta Puuskupuhien oppilas. Tupajako oli tähän asti ollut hyvin selkeä ja vahva pöytä oli erottanut luihuiset ja puuskupuhit toisistaan. Osa oli vaihtanut jäätäviä katseita, mikä oli mielestäni outoa, emme tunteneet toisiamme ja olimme tienneet toistemme olemassa olon vain pari päivää. Kuinka sen perusteella voi tehdä määritelmiä millainen toinen ihminen on ja kuinka häntä tulisi kohdella.
"Aamuntapahtumien vuoksi pidän erittäin tärkeänä ettemme osoita vihamielisyyttä toisiamme kohtaan vaan kohtaamme meille asetetut haasteet mieluummin yhtenäisenä ryhmänä. Niinpä jokaisella tulee olla eri tuvan jäsen parinaan", professori Verso selvensi näkemystään. Jotkut esittivät eriäviä mielipiteitä, mutta katsoi Noa ja Janea vihjaavasti, jolloin minä lähdin toiselle puolelle ja sain perääni joka toisen luihuisen. Puuskupuhit seurasivat katseellaan meitä ja suurin osa kiinnitti huomiota minuun pikaisilla vilkuiluilla. Tavallaan olin syypää heidän saamaansa puhutteluun. Päästyäni pöydän toiselle puolelle, tokaisin kiharatukkaisen vieruskavereille: "Menkää vain Jane ja Noa ovat huipputyyppejä".
"Hei olen Emily Moreno", tyttö sanoi ojentaen kätensä johon tartuin mahdollisimman leveä hymy kasvoilla. "Secilia Fevre", esittäydyin puristaen kevyesti tytön kättä. Emilyn rohkeasta esittäytymisestä lähti kevyt aalto liikkeelle ja jokainen esittäytyi uudelle parilleen. Professorin ilme oli mahtavan omahyväinen, hän selvästi iloitsi yhteistyöstä. Vaikka se minulta ja toivottavasti ystäviltänikin oli vilpitöntä, en jaksa uskoa että kaikki ovat samaa mieltä. Esimerkiksi meidän tuvan Henry Winterfolw tuntuu hieman pitkävihaiselta ja kierolta. Nytkin poika mulkoili salaa pariaan.
Pienistä jännitteistä huolimatta paritunti sujui ongelmitta. Itse asiassa meillä oli Emilyn kanssa ihan mukavaa kun kaikki olimme saaneet vaihdettua Alruunamme uusiin purkkeihin, oli vuorossa lehtien pesu ja vartalon rapsuttelu, josta nuoret kasvit pitivät, eli emme tarvinneet enään korvasuojaimia. Pystyimme siis jopa keskustelemaan ja vaihtamaan kuulumisia. Itse sain oikoa jälleen käsitteitä mummostani.
"Pitää paikkaansa että hän on töissä ministeriössä ja on erittäin tiukka virheiden sekä lakien noudattamisen suhteen. Taikamaailma ei saa paljastua jästeille, siitä mummo pitää huolen. Mutta ei hän myöskään syö ihmisiä, tapa heitä taikomisen vuoksi tai muuta heitä peikon kulmakarvoiksi", naureskelin luetellessani huhuja, joilla vanhemmat olivat velho- ja noitalapsiaan pelotellut.
"Minun äitini sanoi että Dolia Fevre vie minun sauvani, taikoo tukkani pystyyn ja värjää sen vihreäksi, jos teen taikoja alaikäisenä muualla kuin Tylypahkan mailla", Emily kertoi. Mietin hetken hiuksien värjäämisen uhkasta, mutta sekin paljastui. "Ja minä vihaan vihreitä hiuksia yli kaiken", hän paljasti osittain nielaisten sanat.
"No mutta eihän siinä ole mitään hävettävää. En minäkään haluaisi vihreitä hiuksia. Pidän vaaleansinisistä hiuksistani", tokaisin puoliksi nauraen.
Tunnin jälkeen suuntasimme makuusaleihin. Aulaan asti kuljimme yhdessä minä Emily, Jane ja hänen parinaan ollut Klaus Dewox sekä Noa parinsa Alina Vornocan kanssa. Alina osoittautui hyvinkin puheliaaksi. Hänen juurensa ovat Venäjällä. Hän kertoi myös kahden veljen käyvän Durmstrangin koulua ja yhden veljen Dukstadin koulua. Durmstrangista olin kuullut paljonkin etenkin huispauksen vuoksi, he ovat taitavia. Mutta Dukstad oli minulle vieras, joten siitä oli helppo udella.
"Dukstad sijaitsee Siperiassa eli aivan Venäjän pohjoisimmissa ja kylmimmissä oloissa. Se on etenkin velhojen suosima paikka, sillä ankarissa oloissa eivät kaikki tytöt pärjäisi. Dukstadin oppilaat pysyvät sisätiloissa aina kolmosvuoteen asti, kunnes oppivat hallitsemaan omaa lämpötilaansa ja pystyvät selviämään ainaisessa myrskyssä. Myrsky on tietenkin taikavoimin nostettu ja se pitää tunkeilijat poissa ja Dukstadin salassa jästeiltä", Alina selitti innoissaan.
"Mielenkiintoista kuulla ja haluan kyllä kuulla siitä lisää, mutta nyt meidän täytyy seurata valvojaoppilaita, jotta ehdimme vaihtaa kaavut ennen loitsimisen tuntia", kiitin kolmikkoa, jotka jatkoivat aulasta yläkertaan kohti muuttuvaa portaikkoa ja me menimme suoraan pitkälle käytävälle, josta menee yksi sisäänkäynti tyrmiin.
"Onko kaikki saaneet siistiytyä, professori Lipetit ei arvosta multaa luokassaan yhtä paljoa kuin professori Verso. Ottakaa muistiinpanovälineet mukaan ja muistakaa isot sulkakynänne. Ettekä luonnollisestikaan voi jättää sauvojanne tänne, ne teidän täytyy muistaa aina kantaa mukana", Maya ohjeisti meitä oleskeluhuoneessa. Osa oli ehtinyt istahtaa ja osa vasta tuli kylpyhuoneesta hinkkaamasta kynsinauhojaan puhtaaksi.
"Ihan oikeasti miksei meillä ollut hanskoja. Multa ei lähde millään pois", Henryn viereen istahtava Lora valitti näyttäen kynsiään Henrylle. Luonnollisesti poikaa ei voinut vähempää kiinnostaa.
"Muistakaa olette Luihuisten tuvan edustajia teidän on aina oltava viimeisen päälle siistejä ja arvokkaita kun liikutte käytävillä", Jeremy tokaisi ja vilkaisi Loran kuluneita kynsilakkoja.
"Tässä se kuivuu heti. Lakkaa kyntesi nopeasti", tokaisin ojentaen hänelle vihreän kynsilakkapullon. Olin saanut sen läksiäislahjaksi mummolta, joka selkeästi toivoi pääsyäni luihuiseksi. Mummo oli piilottanut sen tavaroitteni sekaan, koska ei halunnut näyttää toivettaan etukäteen. Halusi kai todistaa lajitteluhatun viisauden ja omansa.
Professori Lipetit seisoi jo valmiiksi korokkeellaan loitsuluokan ikkunan edessä. Suuri kaareva ikkuna teki pienestä professorista vielä lyhyemmän ja leveämmän näköisen kuin mitä tuo kääpiö muuten oli. Lipetit piti pienen luennon loitsimisesta ja sen säännöistä. Aika pitkälti samoja mitä mummo jankutti.
"Mutta jos alaikäiset eivät saa taikoa koulun ulkopuolella, niin miten Secilia osaa jo puhdistusloitsun", eräs Rohkelikon tyttö kysyi. En osannut päätellä oliko kysymyksen tarkoitus olla ilkeä vai vaan utelias, mutta professori pyysi minua itse kertomaan.
"Kuten tiedätte on mummoni töissä taikaministeriössä. Hän on anonut itse pääministeriltä erityisluvan taikomiseen alaikäisenä valvotuissa olosuhteissa. Sain siis harjoitella taikomista mummoni, vanhempieni tai kotitonttumme ollessa läsnä. Ja uskokaa pois ei se mudan siirtely paikasta toiseen ollut mitään ilottelua ja pelleilyä. Dolia Fevre ei salli pelleilyä taialla, se on ainankin totta", selvensin tilannettani koko luokalle. "En silti osaa kuin aivan perusloitsuja, joten loitsimisen tunnit tulevat tarpeen meille kaikille", päätin luoden Lipetiin anovan katseen. Professori ymmärsi hyvin katseeni ja käänsi luokan huomion itseensä.
Leiuttaminen oli ensimmäinen harjoitusaihe. Leiutimme sulkakyniämme ja saimme käskyn harjoitella erilaisilla objekteilla leiuttamista. Ensin paikallaan, mutta sitten pienillä liikkeillä ohjaillen kohdetta. Erityisen tärkeää oli sauvan käyttö ja siitä sain kehuja, kevyttä ja pientä liikettä mutta napakka napsautus. Harjoittelimme paljon ja autoin Noa, jonka kärsivällisyyden rajat alkoivat pilkottaa. Jopa Noan mielenkiinto ja keskittyminen säilyi kun vaihdoimme kohdetta hieman raskaampiin eli pienii tyynyihin, jota professorilla oli arkussa.
Maya saapui noutamaan meidät ruokailuun. Tietenkin ensin veimme tupaan kaikki ylimääräiset oppimateriaalit. Ruokailuun ei oteta kuin välttämättömät tarvikkeet. Aamulla ja illalla saa tehdä läksyjä, mutta päivällä on keskityttävä syömiseen. Nämä olivat ainankin Mayan ohjeet, sillä valvojaoppilaamme oli erittäin tarkka meidän hyvinvoinnista. Se ei tuntunut holhoukselta eikä äitimäiseltä paapomiselta, vaan Maya oli kuin isosisko meille kaikille. Hieman jyrkempään sävyyn hän puhutteli vanhempia oppilaita.
Kirjoitettu 3.5.2020 (Celeste poisti ylimääräiset välit tekstistä)
Celeste
Ai että kun rakastan Mayaa, jotenkin niin ylitsepääsemätöntä. Mayasta tulee niin paljon oma jo muuttanut isosisko mieleen. Oli kivaa seurata ensimmäistä koulupäivää Tylypahkassa ja Verson oppitunti tuntui aluksi hieman kireältä puuskupuhien läsnäolon takia, mutta se onneksi pääsi rakoilemaan kun Secilia uskalsi mennä tekemään tuttavuutta heidän kanssaan. Lipetit vaikutti aivan omalta itseltään ─ lyhyt, tarkka luokastaan ja innokas oppilaiden onnistumisista. Secilian lupa taikoa kotona tuli tässä selkeästi esille eikä hän vaikuttanut yhtään mielistelevältä kun kertoi sen. Secilia on hyvin mielenkiintoinen persoona, kun hänellä tuntuu olevan laajempikatseiset näkemykset kuin joillakin muilla oppilailla. Esimerkiksi Secilian ajatus siitä, että miksi tuvat olivat toisilleen vihamielisiä, vaikka eivät edes tunteneet toisiaan. Uuden koulun nimeäminen, Dukstad, kuulosti mielenkiintoiselta. Joitakin kirjoitusvirheitä näkyi, esimerkiksi muun muassa kirjoitetaan lyhennettynä mm. eli siihen tulee piste perään. Ilman pistettä lyhenteen merkitys muuttuu. Joitakin lopetusmerkkivirheitä oli myös. Kun päälause alkaa kysyvällä sanalla (esim. mitä, mikä, kuinka, milloin, -kö, -ko (minäkö, tuoko, saksetko)) lause päättyy kysymysmerkkiin. Päälause voi myös olla sivulauseen jälkeen mutta kysymysmerkki tulee silti virkkeen loppuun. Näiden esimerkkilauseiden perään kuuluisi siis laittaa kysymysmerkki: "Onko kaikki saaneet siistiytyä, professori Lipetit ei arvosta multaa luokassaan yhtä paljoa kuin professori Verso" ja "Ihan oikeasti miksei meillä ollut hanskoja". Edellä mainitussa lauseessa "ihan oikeasti" on sivulause ja "miksei meillä ollut hanskoja" on päälause, joka taas alkaa kysyvällä sanalla Miksi. Kaiken kaikkiaan hyvä tarina, saat tästä 8 tupapistettä, 7 kaljuunaa ja 9 sirppiä.