Huispaus luku 3.

Syöksy lepattavan kaavun perään oli holtiton. Mietin miksemme olleet koskaan käsitelleet onnettomuus tilanteita ja miten niihin täytyy reagoida, joten reagoin vaistomaisesti. Vauhtini oli kova, mutta maa lähestyi putoajaa liian lujaa. Syöksähdys ja pyörivää liikettä, mutta miksen tuntenut kipua tai edes nurmikko ei rullaantunut allamme. Puristin vasemmalla kädellä yhä luutaani, mutta oikea käteni oli hahmon ympärillä. Pidin jostakin pienestä ja pyöreästä kiinni tai se oli minun ja toisen hahmon käsien välissä. Kultasieppi oli löytynyt, mutta kumman hallinnassa se on ja kuka nyt ylipäätään tuo toinen oli?

Aloin kiemurrella pois painon alta, sen voin sanoa koon perusteella ettei kyseessä ole Demin ja myös sen perusteella että tyttö viiletti kova vauhtia meitä kohti. Sain käännettyä tajuttoman kehoa pois päältäni ja huomasin sen olevan Oliver. Ravistelin poikaa kevyesti ja toivoin tämän olevan kunnossa. Väistyin kun matami Huiske työnsi minut syrjään ja jäin puristamaan sieppiä.

"Sinä nappasit siepin, herran tähden nosta se ilmaan niin peli päättyy", Alisson vinkui ja hihkui yhtä aikaa. Hänen kasvoiltaan paistoi saman aikaisesti huoli ja suunnaton ylpeys. Nostin siepin ilmana ja katsomot hurrasivat, matami Huiske vihelsi pilliinsä aivan Oliverin korvan juuressa pelin päättymisen merkiksi. Oliver säpsähti hieman hämmentyneenä ylös ja jäi istumaan Alisonin tukiessa tätä selästä.

"Oliver mikä fiilis, me voitettiin Secilia sai siepin kiinni ja peli päättyi meidän voittoon. Sait ryhmystä taas kerran, mutta ei kai se päähän tällä kertaa osunut", Alisson puhu tottuneesti tärähtäneelle pelitoverilleen. Se ei tosiaan ollut ensimmäinen kerta, kun Oliver on ollut tajuton tai muuten poissa pelistä ryhmyn takia. Hänen luutansa on paikattu tällä kaudella jo kerran kun ryhmy halkaisi varresta palan. Onneksi luudanvarret voi korjata entistus loitsulla ja Alison on siinä todella taitava.

Yleisön mylvinnän lomassa erotin joitain kuulutuksia röyhkeästä pelistä ja periksi antamattomista luihuisista. Henrik auttoi Oliverin jalkeille yhdessä Alissonin kanssa ja suuntasimme telttamme. Tarkoitus oli siistiytyä ennen palkintojen jakoa ja tilaisuutta jossa kerrotaan pelaaja pisteet, mutta todellisuudessa siitä tulikin puolikas saarna. Henrik ei ollut tyytyväinen peliin vaikka lopputulokseen olikin tyytyväinen. Itse sain kuulla kunniani lopetuksesta kun syöksyin päätä pahkaan pelastamaan henkilöä jota ei tarvitse pelastaa. Opettajat ja rehtorit valvovat turvallisuutta ja Lipetit luo aina levitointiloitsun kentän pintaan joka pehmentää mahdolliset putoamiset.

"Mutta en minä tiennyt sitä. Ihan oikeasti en tajunnut, et ole kertonut niistä", niiskautin vastustukseksi. Demin kaappasi minut kainaloon ja mieleni teki itkeä, sillä väsymys, hämmennys ja onnellisuus sekoittivat aika hyvin pääkoppaani. Ryhdistäydyimme kuitenkin ja nopean siistiytymisen jälkeen kävelimme tunnelia pitkin kentälle ja keskelle kenttää tuotujen kahden korokkeen vereen. Alkoi pisteiden jakotilaisuus ja aloitettiin kuten aina hävinneen joukkueen pisteistä ja aina kun pisteet kerrottiin vaikka se olisi 0 niin pelaaja nousi korokkeelle ja yleisö osoitti mielensä. Luihuisen katsomosta kuului joitain buuauksia mm Tobiaksen kohdalla ja jonkinlainen ivalaulukin sieltä kuului. Meidän pisteiden aikana en ainankaan kuullut pilkkalauluja, sillä luihuiset osoittivat suosiotaan kovin äänekkäästi.