Ruokailun jälkeen tupien valvojaoppilaat johdatti meidät omiin tupiin, eli me suuntasimme tyrmiin. Sinäänsä en kaipaa auringon paistetta sänkyyni tai linnun laulua heti aamuisin. Saan luonnosta riittävästi kun lähden ulos kävelylle. Tyrmiin on ehkä hieman vaikea löytää, mutta teimme Janen kanssa omia huomioita matkalla ja kyllä valvojaoppilas Jeremy kertoi tarkasti mihin pitää kääntyä ja mitkä ovat turvasanat toistaiseksi. Myös sitä painotettiin ettei muille tuville saa paljastaa luihuisten tuvan sisäänkäyntiä tai se lukittuu.
Verinen Paroni esiteltiin oleskeluhuoneen suuren takan edustalla. Jeremy ja Maya kertoivat paronin tarinan, hieman väritettynä luonnollisesti. Mummoni oli kertonut paronin oikean tarinan ja todistanut sen kirjoista, joten nyt on enemmän usko siihen faktaan. Maya näytti tyttöjen makuusalit ja saimme Jennan kanssa vierekkäiset vuoteet. Melkein koko seinusta oli järvenalaista maisemaa. Maya kertoi sen olevaa vahvaa taikalasia, jota tuvanjohtajat vahvistavat tarpeen tullen, eli ei tarvitse huolehtia. Valtavat pylvässängyt vihreillä samettiverhoilla ja hopeakoristeilla olivat majesteellinen näky. Makuusalin sisustuksessa on suosittu tummaksi lakattua tammea, aivan kuten kotonakin kaikki arvokkaimmat esineet on valmistettu tammesta.
Saimme hetken aikaa asettumiseen ja tutustumiseen, ennen kuin Maya ja Jeremy johdattivat meidät professori Kalkaroksen taikajuoma luokkaan.
"Minä olen professori Severus Kalkaros ja olen teidän tuvanjohtaja. Aion tietenkin huolehtia siitä että luihuiset voittavat tupamestaruuden myös tänä vuonna, enkä todellakaan anna teidän pienten räkänokkien estää sitä. Jos kuulen yhdestäkin pisteen menetyksestä saatte tuntea sen ihossanne", professori saneli sanan kerrallaan painottaen tiettyjä sanoja. Musta kaapu on nähnyt jo parhaat päivänsä, mutta silti professori kantoi sen ylpeänä. Voisihan tuo myös harkita hiuksien pesua, mutta kumma kyllä hän ei tuoksunut kalmalle vaikka iho onkin hieman harmaa.
"Hmm muskottia", tuumin vahingossa ääneen.
"Kyllä käytän partavetenä muskottilientä, se viristää mukavasti", professori totesi tuima ilme kasvoillaan pysähtyen eteeni. "Ja sinä olet", hän jatkoi kysyvästi.
"Secilia Fevre, hyvää iltaa professori", vastasin ojentaen käteni. Tarkoitus oli kätellä, mutta professori nappasikin ranteesta kiinni ja käänsi käteni niin että näki sukuvaakunasormukseni.
"Se on siis totta uusin Fevre on saapunut. Älä oleta erikoiskohtelua", professori totesi tiputtaen kätteni vapaaksi. "Vaikka sinulla onkin yhtä hyvä hajuaisti kuin mummollasi on väitetty olevan", hän mumisi hiljaa selkä meihin päin.
Suuntasimme liemiluokasta suoraan suureen saliin yhteiselle iltapalalle. Myös muut luokkavuodet saapuivat ruokailuun omaan tahtiin, mutta tarkkaa oli että istuimme omissa pöydissä ja muille näytti olevan tärkeää tuijottaa muita oppilaita etenkin vähän poikkeavia.
"Sovitaanko ettei lähdetä mukaan tuohon idiotismiin", kuiskasin Janelle ja Noalle, jotka vastasivat nyökkäyksellä. Noa istui toisella puolella pöytää ja hänen veljensä istui tämän viereen. Muitakin nelosluokkalaisia istui viereemme ja keskustelimme tavallisista asioista, kuten opettajista ja luokkien sijainnista.
"Saammekohan lemmikit koska takaisin", pohdiskelin. Minulla alkaa jo olla ikävä Fiinun seuraa ja turvaa.
"Emme tiedä kysyä Mayalta, kun hän saapuu", Sonya-niminen kiharatukkainen nelonen vastasi. Jäimme odottamaan 7. luokkalaisia saapuvaksi, mutta jouduimme odottamaan melko kauan. Jostain syystä hymyilevä Maya oli melko kiukkuisen oloinen. Onneksi en ollut ensimmäinen joka kysyi jotain Mayalta.
"Se on peikon räkää. Yritä itse auttaa flunssaista idiootti peikkoa", Maya kivahti naureskelijoille.
"Puhditus", kuiskasin ja näpäytin sauvaani. Jeremy loi kysyvän katseen pöytäämme.
"Hyi, mitä minun pikarissani on", Mayalle naureskellut tyttö kirkui Puuskupuhien pöydästä.
"Pahoittelen en osaa vielä haihduttaa, joten se oli vain siirrettävä johonkin. Roiskuiko se, ei se yleensä roisku", vastasin mielin kielin ja istahdin Mayan viereen. Muiden ilmeiden perusteella tytön ilme oli järkyttynyt ja Maya naurahti kaapaten minut kainaloon.
"Toivottavasti rehtori ei nähnyt tuota", kuiskasin hiljaa. "Tiedätkö koska saamme lemmikit takaisin", jatkoin varsinaiseen kysymykseen.
"Hah ei se haittaa saipahan opetuksen. Muttei kukaan ekaluokkalainen ole osannut tehdä puhdistusloitsua noin hyvin", Jeremy ihmetteli.
"Mummoni on Dolia Fevre eikä meillä ole koskaan kuraisia lattioita, autoin kotitonttuamme useinkin, koska silloin sain käyttää taikaa ja tonttummekin sai taikoa opettaessaan", tokaisin nolostuneena. En oikeasti haluaisi leijua, mutta halusin näpäyttää tuota puuskupuhia.
"Totta mummosi on aika karmiva, jos sallit tämän ilmaisun", Maya totesi puristaen hartiaani. "Mutta lemmikit on yleensä illalla tuotu sänkyjen viereen valmiiksi. Hagrid eli riistanvartija on tarkastanut kaikkien kunnon, niin ettei niillä ole mitään tarttuvia tauteja tai vastaavia.
Poistuimme portaikon suuntaan, kun korpinkynteläisiä käveli vastaan. Onnistuimme ohittamaan heidät vaihtaen vain kysyviä katseita. Tyylillä mitä tuijota, oliko jotain asiaa jne. Maya ja Jeremy johdatti meidät ykköset vielä omalle tuvalle ja sanoivat että johdattavat ensimmäiset viikot meidät aina tunneille, kunnes osaamme suunnistaa linnan sokkeloissa.
Makuusalissa odotti tosiaan Fiinu omassa häkissään, se seurasi mielenkiinnolla kalojen uiskentelua lasin toisella puolella. Se hyökkäili häkin reunaa ja yritti selvästi saada kaloja kiinni. Peitin häkin ikkunan seinustan paksulla peitteellä, niin että Fiinu hieman rauhoittui. Istuimme sängylläni Janen kanssa ja vaihdoimme kuulumisia. Janella ei ole lemmikkejä, joten hän leikki mielellään Fiinun kanssa. Ilta oli jo pitkällä, kun laitoin Fiinun häkkiin ja vedin sängyn verhot kiinni.
Aamulla Jane herätti minut, kello on puoli kahdeksan, mennäänkö jo aamupalalle. Kävimme kylpyhuoneessa aamupesulla ennen kuin suuntasimme ruokailemaan. Eilinen tirskuja tyttö istui nyt toisella puolella kasvot tiukasti meidän pöytään päin.
"Tuo taisi suivaantua sinulle eilen", Noa tokaisi virnistys kasvoillaan.
"No jaa sehän on täysin hänen oma ongelmansa", vastasin ottaen lautaselleni omenalohkoja, tuoreen sämpylän ja muna-pekoni paistosta. Noa kaatoi kaikkien pikareihin tuoremehua.
"Kiiruna uutetta, älkää juoko. Joku on laittanut mehuun kiirunaa", tokaisin ja nappasin pikarin sekä kannun. Marssin professori Kalkkaroksen luokse ja kysyin tältä. "Anteeksi professori, mutta eikö kiiruna uute ole haitaksi oppilaiden terveydelle. Minkä vuoksi sitä on meidän mehussamme", esitin kysymyksen mahdollisimman viattomasti.
Professori Verho saapui paikalle omassa pyöreässä persoonassaan. "Oletko varma kulta ettei se ole ihan vain kriikunan hedelmää ne tuoksuvat melko samalle". Professori Kalkkaros haistoi juomaa ja niin teki myös Verho.
"Kyllä se on kiiruna uutetta. Älkää kukaan juoko mehua. Tontut tarkastakaa kaikkien pikarit ja mehukannut", Kalkkaros kajautti. Myös rehtori nousi ylös ja suuntasi kohti omaa paikkani. Hän katsoi tiukasti kaikkia lähistön oppilaita ja kiinnitti katseensa Mayaan, joka tuijotti Puuskupuhia.
Eräs kotitonttu toi rehtorille pienen lasipullon ja osoitti tyttöä. Rehtori katsoi Kalkkarosta, joka tunnisti pullon omakseen.
"Oletko varastanut minun varastostani kiiruna uutetta ja kehtaat käyttää sitä vielä minun oppilaisiini. Onpa hyvä että Secilian hajuaisti on niin hyvä, muuten meillä olisi puoli tupaa sairasosastolla. Rehtori päättää toimet", Kalkkaros vahvisti puhettaan tauoilla ja mulkaisuilla, sekä läpinäkyvän lohduttavalla lepertelyllä.
Silti tupamme onnistui pitämään pokan ja rehtori kutsui tirskujan kavereineen, Mayan ja Jeremyn sekä Puuskupuhin valvojaoppilaat kansliaan ennen aamutunteja.
"Ykköset teillä on ensimmäisenä kasvitiedettä Matami Verson luokassa. Kaijus johdattaa teidät sinne", Jeremy sanoi huolehtivaisesti ja osoitti miltein kaksi metristä, tummaihoista poikaa aivan pöydän toisessa päässä. Kaijus nousi seisomaan ja nyökkäsi kunnioittavasti Jeremylle.
"Syökää rauhassa. Lähdemme täältä kellon soidessa. Eikä tarvitse pelätä puuskupuheja vaikka teillä yhteinen tunti onkin. Matami Verso pitää kyllä hyvää kuria luokassaan", Kaijuksen holhous oli oikeasti melko hellyttävää. Silti uskoisin sen olevan täysin imartelua professoreille. Naureskelin istuessani takaisin pöytään ja kiitin kotitonttua, joka loihti uudet pikarit eteemme. Matami Verson ilmeestä pystyin päätellä kaiken ja sen kruunasi vielä käsky puuskupuheille etuajassa seurata luokkaan.
Kirjoitettu 1.5.2020
Celeste
Tarina oli hyvin selkeä ja yksityiskohdat tulivat hyvin esiin. Luihuisten makuuhuoneiden kuvailu tuntui hyvin aidolta ja sen pystyi pelkän tarinankin perusteella kuvailemaan mielessään. Hyvin tuli esiin myös Kalkaroksen oman tuvan suosiminen, kun hän vaati tupamestaruuden voittamista. Maya vaikutti hyvältä valvojaoppilaalta ja kaverilta, kun hän kertoi yhdessä Jeremyn kanssa kaikki tarpeelliset asiat, kuten Paronin taustan ja säännöt tuvan salasanan jakamiseen. Mayan äkäisyys peikon räässä olemiseen tuntui huvittavalta ja Secilian auttaminen tuntui reilulta, vaikka räkää olikin roiskunut puuskupuhilaiseen. Taikamaailmassa alaikäiset eivät saa vielä taikoa kotioloissa, mutta Dolia varmasti on anonut luvan ministeriöstä hänet tietäen. Tarinan loppuun sopi hyvin puuskupuhilaisen vastaisku luihuisille, kun tyttö oli yrittänyt juottaa luihuisille kiirunauutetta mehun seassa. Onneksi Secilialla oli niin tarkka hajuaisti, että huomasi ajoissa! Joitakin kirjoitusvirheitä oli ja joitakin virheitä oli, joista jo kommentoin edelliseen tarinaasi. Joitakin pilkkuja olisi voinut olla enemmän tekstin rytmittämiseksi ja joistakin puuttui oikea lopetusmerkki. Kuten Secilian kysymyksessä "Minkä vuoksi sitä on meidän mehussamme" kun hän meni näyttämään professoreille pikariaan. Saat tästä tarinasta 7 tuparia, 5 kaljuunaa ja 9 sulmua.