16. Ajantasaus: Joulu saapuu

Elämä Sleeping Beautyssä sujui paljon helpommin Danten vangitsemisen jälkeen. Useampi pimeyden velho pitäettiin samoihin aikoihin ja varmasti vastoin Dolia mummon tahtoa ankeuttajat olivat palautettu vartioimaan Azkabanin velhovankilaa. Päivän profeetta kertoi ankeuttajista ja ministeriön päätöksestä. Päätös ei ollut yksimielinen, mutta lopputulos oli tyydyttänyt kaikkia säätäjiä ja äänestäjiä. Muuten oppilaat elivät melkolailla omassa kehdossaan. Professoreilla oli varmasti parempi käsitys, mitä Tylypahkan ulkopuolella tapahtuu, mutta itse oppilaat eivät olleet kovinkaan tietoisia. Ainoat tiedonlähteet koulun ulkopuolelta oppilaiden keskuuteen olivat ulkopuoliset kirjeenvaihtajat ja Päivän profeetta lehti. Jotkut lukivat myös muita tuotantoja kuten Saivarteliaa, mutta harva luihuinen sitä tilasi.

Joululomaa edeltävä illallinen oli tähän mennessä näyttävin ja maittavin. Jopa happamat luihuiset olivat rennolla mielellä ja ainanki keskenään juttu luisti ja jopa hymyjä vaihdettiin. Suuri sali oli koristeltu useiden joulukuusten avulla ja opettajien pöydän vieressä Luihuisen pöydästä katsottuna kauimpaan nurkkaan oli sijoitettu suuri ja valtava joulukuusi. Sitä koristi mm. tupavaakunat ja suuret kultaiset joulupallot. Elävät kynttilät loivat suureen saliin lämpimän tunteen. Lumottu katto oli sysimusta ja leijuvat juhlakynttilät loivat valoa sekä tunnelmaa. Kuten aina oli nytkin Luihuisen vakavamielinen ja ylväs porukka suuren salin hiljaisin, sillä muista kolmesta tupapöydästä kuului kiihkeää ja lämmin henkistä puheen sorinaa.

Rehtori kiitti kevät kaudesta ja antoi muutaman erityismaininnan ja lisäpisteen ansioituneesta toiminnasta. Luihuisen Kaijus sai erityismaininnan toimistaan valvojaoppilaiden avustamisesta. Ensiluokkalaisille oli myös valjennut että jokaisella luokka-asteella 5. luokasta ylöspäin valitaan uudet valvojaoppilaat tyttö ja poika kustakin tuvasta. Johtajapoika ja -tyttö taas valitaan seitsemäsluokkalaisista ja he valvovat valvojaoppilaiden työskentelyä. Ensiluokkaisille tämä paljastui vasta, kun Maya ehti hieman valottaa rutiineja, kun David ja Noah olivat saaneet nuhtelut 6. luokkalaiselta Korpinkynneltä juostuaan käytävillä ja törmättyään tuohon hintelään pisamanaamaan.

No varmasti kaikki ajan kanssa oppivat koulun säännöt ja ymmärtävät niiden noudattamisen merkityksen. Secilia ja muut ensiluokkalaiset luihuiset ovat saaneet myös jonkin verran noottia kahden oppilaan juoksukimaran vuoksi. Professori Kalkkaros oli räyhännyt oppilailleen sekä ollut miltein viikon sietämätön liemitunneilla eikä antanut tuumaakaan periksi jos joku alisuorittui liemissä. Siinä oli kyllä se hyvä puoli että Secilia oppi tuon viikon aikana enemmän liemien valmistamisesta kuin koko kevät kaudella, mutta Davidille ja muutamalle muulle kovempi opiskelu tahti tuotti selkeitä ongelmia.

Aamiaisen jälkeen kaikki sulloutuivat eteisaulaan tai siis ne kaikki jotka lähtevät koteihinsa. Tiedän että muutama jää koululle ja Dolia-mummo olikin jo kirjeessään kysynyt haluaisiko Secilia jäädä koululle vai tulla mieluummin kotiin. Secilia oli vastannut että koululla on kyllä mukavaa, mutta kaikki kaveritkin lähtevät koteihin, joten olisi siis miellyttävää tulla kotiin Fevre sukukartanoon. Siihen samaan kartanoon, jonka sivurakennuksessa Secilia oli asunut koko ikänsä aina vaarin kuolemaan asti. Vaarin kuoltua mummo pyysi poikaansa Deimosta perheineen muuttamaan kartanoon hänen kanssaan. Muita palvelijoita suvulla ei ole kuin kotitonttu Delis. Tuota kartanoa Secilia oli kyllä vältellyt koko ikänsä parhaalla mahdollisella tavalla ja vieraillut vain vanhempien seurassa tai vaarin ollessa yksin kotona kartanon puolella. Ei tyttö varsinaisesti mummoaan vihannut tai pelännyt, mutta ei Dolia Fevre ole mikään herttaisin noitamummeli, jonka kanssa istutaan takan ääreen syömään makeisia.

Junamatka oli kiireetön ja se sujui sopivalla vauhdilla. Secilia pelasi taikashakkia Janen ja Claran kanssa vuorotellen ja pojat pelasivat räjähtävää näpäystä. Claran pari ystävää saapuivat myös heidän vaunuosaston hyttiin. Oppilaat saavat siis melko vapaasti liikkua vaunuissa, kunhan veturiin ei mennä eikä valvojaoppilaiden vaunuun saa mennä norkoilemaan, mutta kaikki kyllä tietävät että tuo vaunu sijaitsee aivan junan viimeisenä ennen mahdollisia tavaravaunuja eli valvojaoppilaiden vaunua pidemmälle ei koskaan saisi mennä ilman erillistä määräystä. Luihuisten suosiman vaunu taas oli aivan junan ensimmäinen vaunu veturin ja tarjoiluvaunuja työntäneen noidan lyhyen vaunuosaston jälkeen.

Junan saavuttua King's Crossin asemalle matkustajat alkoivat keräilemään kampeitaan ja osa raahasi matka-arkkujaan mukanaan. Secilia nappasi vain reppunsa ja pyysi frettinsä Fiinun hyppäämään hartioilleen. Secilia ei ottanut mukaansa edes Fiinun matkahäkkiä, sillä fretti matkustaa luontevasti melkein missä vain. Nytkin se oli oikeastaan koko matkan torkkunut Claran kaverin Olivian keltaisen hupparin suuressa etutaskussa tai ainakin sen aikaa kun ei ollut pahan teossa eli yrittämässä karata käytäville. Fiinun mielestä se oli varmaan saanut liian vähän liikuntaa ollessaan Tylypahkassa vaikka päivittäin joku vietti sen kanssa useamman tunnin ulkona paitsi kuraisilla keleillä valkoinen fretti ei liioin nautti ulkoilusta. Fiinusta oli tullut alkuvuoden aikana hieman kuin koko tuvan lemmikki ja ensiluokkailset tytöt kuskasivat sitä milloin mihinkin ilman suuntaan ja näyttivät sille maisemia. Siitä syystä lähes kaikki Luihuiset tunsivat jo tuon valkoisen fretin pinkeissä valjaissaan. Secilia oli kyllä tilannut jo uudet vihreät valjaat Fiinulle, mutta pöllöposti ei ainankaan vielä ollut niitä toimittanut.