Aamupalalla Luihuisen tuvasta oli kaikki kuin haudasta nostettuja. Väsyneet kalvakat kasvot ja valtavat silmäpussit kaikilla, sillä loppu yö oli ollut kaikille rankka eikä kukaan ollut nukkunut hyvin. Myös professorien pöydässä oli hieman väsyneen oloista porukkaa.
"Hei missä Jeremy ja Maya ovat, he lähtivät jo ennen aamuherätystä tuvasta? Siksi kai Kaijus oli aamulla oppaana, jos joku vielä tarvitsi saattaa", Jane totesi vilkuillen myös professorien pöytään. "Myös Kalkkaros puuttuu", hän jatkoi.
"Eikä pelkästään he. Katsokaa kaikkien tupien valvojaoppilaat ja tuvanjohtajat loistavat poissa olollaan", totesin tarkasteltuani katseellani koko suuren salin. Tosiasiassa myös rehtori puuttui, mutta se ei ole tavatonta. Toki oli outoa että kaikki puuttuivat yhtä aikaa.
Olimme miltein syöneet jo, kun tuvanjohtajat sekä valvojaoppilaat marssivat siistissä järjestyksessä suureen saliin ja asettuivat korokkeelle. Valvojaoppilaat jäivät portaille luoden rauhoittavat katseet omiin tupiin ja selvästi toivoen että kaikki istuvat hiljaa paikoillaan. Maya katsoi minua suoraan silmiin ja kuulin päässäni hänen äänen. "Älä huoli kyllä kaikki järjestyy", eli myös Maya osaa käyttää okklumeusta taitavasti ja vaivattomasti pelkän katsekontaktin avulla.
Seuraavana suurista tummista puuovista sisään marssi itse rehtori harmaassa kaavussaan ja oli väsyneen, mutta tyyneen oloinen. Tuvanjohtajat tekivät tilaa korokkeen keskelle, mutta rehtori asettuikin tyynesti istumaan omalle paikalleen, pitkän pöydän keskelle korkea selkänojaiseen tuoliinsa. McGarmiwa vilkaisi rehtoria kysyvästi, mutta tämä hymyili tyynesti.
"Minerva ei minun tarvitse puhua", Dumbledore totesi tyynesti ja otti haarukkaansa herkullisen näköistä omenapaistosta. Samalla eteishallista kuului kolme voimakasta pamausta, samanlainen kuului kun Danten rikkoi lasin makuuhuoneesta, mutta mikään ei kuulostanut menevän rikki. Säpsähdin ja olin jo loikata ylös, mutta Kaijus nousi ylös rauhallisesti ja totesi kuuluvasti ensiluokkailaisille.
"Ei mitään hätää tänne ei voi enää kaikkoontua, kuin rehtorin luvalla. Kaikki suojat ovat tarkastettu, joten heidät on kutsuttu tänne", miehen rauhallinen ja kantava ääni rauhoitti koko salin. Kaikki jäivät odottamaan, ketä on kutsuttu ja vielä kaikkoontumalla eli kaikkein nopeimmalla matkustustavalla.
Eteishallista kuului vahtimestarin huohotusta ja mairean hiljainen tervetulotoivotus. Voro huohotti juostessaan saliin ja pysähtyi korokkeen eteen. "He ovat saapuneet. He ovat täällä", vahtimestari puuskutti raskaasti.
"Me kuulimme kyllä sen Argus", McGarmiva tokaisi tuohtuneena, mutta kiinnostuneen katseen perusteella ei tiennyt ketä odottaa. Kaikki valvojaoppilaatkin olivat varuillaan ja näin Kalkkaroksen pitävän sauvaansa kaavun alla valmiina.
Matalakantaiset korot kopisivat tiuhaan, kun noin 150cm korkea harmaapäinen noita asteli saliin kahden pitkän velhon seurassa. Vaikuttavan ilmestyksestä teki kokoeron lisäksi myös siisteysero. Miehillä oli epäsiistit mustat aurorin työkaavut päällä, joita he käyttävät virastossa ja kentällä. Noidalla puolestaan oli musta tyköistuva kotelomekko, jonka päällä oli ministeriön edustuskaapu ja siistin nutturan päällä kiikkui komea samenttinen noidanhattu. Ryhmän eroavaisuudet olivat siis huomattavat, mutta toki on tavatonta että kukaan kulkee noin huolimattomasti pukeutuen kyseisen noidan seurassa. Tosin miehillä oli vielä kenttätyössä käytettävät suojamaskit päässä, ettei heitä tunnisteta niin helposti ja perheet pysyvät paremmin suojassa. Heitä ei siis voinut tunnistaa, mutta heidän edellään marssiva lyhyt ja hyvä kuntoinen mummeli oli tunnistettavissa jo kaukaa.
"Oppilaat saanen esitellä Dolia Fevre, hän tuo taikaministerin lähettämää tärkeää viestiä teille kaikille", rehtori nousi tervehtimään mummoani.
"Deimos ja Elmer poistakaa maskit täällä on jo turvallista", Dolia sanoi vieressään seisoville velhoille, jotka napsauttivat sormiaan neniensä korkeudella.
"Hyvät Sleeping Beautyn oppilaat. Tässä näette viime yön sankarit. Poikani Deimos Fevre ja täällä opiskelevien veljesten isä Elmer Wheeler, jotka tulevat suoraan kenttätyöstä ja ovat sen vuoksi noin luokattomassa kunnossa. He ovat pidättäneet ja toimittaneet Azkabaniin tänne viime yönä hyökänneen päätekijän", mummon ääni kuului selvästi ympäri suurta salia. Hän varmisti kuuluvuuden voimistusloitsulla ja pitämällä sauvaansa kurkullaan. Pienen tauon jälkeen hän julisti vakuuttavalla äänellä "Dante Fevre on pidätetty ja odottaa oikeuden käsittelyä tarkasti vartioituna".
Oppilaat ja etenkin meidän pöytämme nousi seisomaan ja taputtamaan. Meidän piinaaja olisi siis poissa ainankin oikeuden käsittelyyn asti. Azkabanista harvoin kukaan pakenee ja viime paon jälkeen turvatoimia jälleen kasvatettiin. Kaikki kuitenkin vaikenivat kun mummo nosti käden ylös.
"On totta että oma poikani on hyökkäyksen takana eikä se ole ensimmäinen hyökkäys jonka hän teki. Minua on kehotettu ministerin toimesta kertomaan teille koko totuus sukumme historiasta ja olen pahoillani Secilia että kuulet sen näin, mutta on sinun aikakin kuulla se", Dolian ääni hiipui hieman.
"Reilu vuosi sitten Dante alkoi oirehtelemaan ja hänen käytöksensä muuttui. Hän oli aikoinaan oman luokkansa paras oppilas ja sen jälkeenkin työskenteli arvostetussa virassa Irvetan pääkonttorilla. Hän kuitenkin muuttui ja aloimme epäillä hänen siirtymistä pimeyden puolelle. Keskustelimme siitä paljon hänen ja mieheni kanssa, myös Deimos oli mukana neuvon pidoissa. Hän väitti näkevänsä unta suuresta käärmeestä ja uskoi voivansa puhua käärmeille. Hän väitti olevansa suoraa sukua Luihuiselle", mummo nielaisi ja huomasin isän tuijottavan tiukasti äitinsä niskaa.
"Anteeksi, siis poikani väitti olevansa Luihuisen perillinen. Todistimme sukupuumme avulla että hänessä ei ole pisaraakaan Luihusen verta vaikka kuinka pitkälle katsottaisiin. Dante ei luovuttanut vaan kului vajaa viikko kun hän menetti malttinsa. Hän huusi minulle että olen pettänyt heidän isäänsä ja ettei Deimos ole hänen täysveli", mummo vaikeni taas.
"Jolloin veljeni uhkasi tappaa äitini anteeksiantamattomalla kirouksella, mutta rohkea ja kunnioitettu isäni hyppäsi väliin ja työnsi äitini turvaan. Tunnettu lakimies ja sergroiden kasvattaja Alastor Fevre sai surmansa 23.6.2019 oman poikansa toimesta. Dante pääsi karkuun vaikka yritin yhdessä Secilian äidin kanssa tainnuttaa häntä. Siitä päivästä lähtien", isäni jatkoi tukien mummoani, mutta mummo keskeytti viimeisen lauseen.
"Siitä päivästä lähtien Dante Fevre ei ole kuulunut Fevren komeaan sukuun. On totta että tulin kironneeksi oman poikani. Niin kauan kuin minä tai kuka tahansa Fevren sukupuun jäsen on elossa ja hänen muistonsa elää kukaan ei tule muistamaan Dante Fevreä eikä tämä pysty käyttämään suvultaan saamiaan taikavoimia", Dolia ääni oli jälleen kylmä ja vakava. Tuo ääni sai jopa suuren salin katon vaihtamaan väriä tummansinisestä jäänsiniseen, mutta rehtori korjasi sen nopealla taikasauvan huomaamattomalla heilautuksella.
Mielenkiintoinen aamupala oli venähtänyt ja tärisevin polvin kävelin aulaan, johon juuri oli isäni ja mummoni poistunut. Maya kehotti minua seuraamaan ja Jeremy kehotti Wheelereitä liittymään myös seuraan. Muut oppilaat pysyivät vielä salissa sen aikaa.
"Olen pahoillani Secilia, mutta kiroukseni takia sinä olet Danten helpoin maalitaulu. Me emme tiedä kuinka suuri kannattajajoukko sedälläsi on, joten pidä varasi täällä. Rehtori ja Kalkkaros ovat luonnollisesti meidän puolella ja tekevät kaikkensa. Myös ministeriö tekee kaikkensa suojellakseen koulua, mutta kuitenkin olet sukumme nuorin ja siksi haavoitat eniten sukupuuta jos sinulle käy jotain", Dolia huokaisi napaten minut tiukkaan halaukseen. Se tuntui oudolle, mummo hieman vapisi ja harvoin hän minua on halannut julkisesti.
"Pojat, kuten kuulitte vaara on olemassa ja teidän täytyy auttaa Seciliaa, jos tilanne muuttuu tai käy vaaralliseksi. Olkaa tarkkoja kehen luotatte, mutta muuhun Fevren sukuun voitte luottaa. Ja Secilia tiedän että omien vanhempieni tausta on synkkä ja sen vuoksi ehkä epäilet minua ja vaimoani, kenties poikianikin", Elmer Wheeler puhui kiireisellä äänellä ja nielaisi lauseiden loput.
"En minä epäile Henrikiä enkä enää Davidiakaan", vastasin rohkeasti hymyillen. Isämme ja mummoni kaikkoontuivat eteishallista ja me jäimme seisomaan toisiamme tuijottaen. Kuulimme että ihmiset salissa alkoivat liikkua, joten suuntasimme ripeästi omaan tupaan. Emme tienneet vielä mitä tapahtuu lyhentyneille aamuntunneille, mutta tiesimme sen että kaikissa poikkeustilanteissa poistutaan omaan tupaan ja kai tämä sellainen oli.
"Secilia mikä on sergero, mitä vaarisi kasvatti", David kuiskasi kun pääsimme tyrmiin.
"Sergerot ovat tallissamme eläviä siivekkäitä valtavia hevoseläimiä. Ne ovat lojaaleja ja pitkäikäisiä kumppaneita ja taikamaailma käyttää niitä mm kuljetuksiin ja harrastuksiin. Eli ne on taikaolentoja, joita vaari rakasti ja kasvatti taikamaailman käyttöön", selvensin Davidille, kun istuimme odottamaan muiden saapumista.
Tarinan juonta kevensi Dolian ilmestyminen ja hänen ilmoituksensa hyökkäyksen tekijän pidättämisestä. Oli ikävää, kuinka Secilia sai tietää suvunsa menneisyyden noin julkisesti, mutta Secilia ei vaikuttanut pahastuvan siitä. Tilanne vaikuttaa olevan koulussa aika järjestelmällinen mutta myös rauhaton. Monet olivat aluksi poissa aamupalalta ja Seciliakin ajatteli tilanteen olevan poikkeuksellinen. Tarinan loppu kevensi hyvin tunnelmaa, kun David kysyi Secilialta sergeroista.
Aikamuoto vaihteli tarinassa jälleen ja ehdottaisin, jos yrittäisit kirjoittaa tarinat kokonaan preesensissä. Aikamuotovaihtelua ei periaatteessa huomaa mutta on yhtenäistä kirjoittaa koko teksti samassa aikamuodossa.
Saat tästä tarinasta 20 tupapistettä, 10 kaljuunaa, 2 sirppiä ja 8 sulmua!