Trestailit osaavat lentää. //
Minulla ja Meggiellä on molemmilla kyyneleitä silmissämme. Hyvästely ei kuulu kummankaan vahvuuksiin. Emme näkisi toisiamme ennen joulua.
Minulla alkaa koulu, niin tietenkin äidillä pitää alkaa työt juuri samaan aikaan. Niinpä päätimme, että Meggie ja hänen isänsä voivat saattaa minut laiturille.
Kello on 10.55, ja minun pitäisi rientää junaan. Irrottaudun parhaan ystäväni halauksesta, ja lupaan kirjoittaa hänelle. Kun olen koulussa, kirjoitan Meggielle ja kun en, kirjoitan Doralle. Ei siinä mitään, kirjeiden kirjoittaminen on kivaa.
Otan matka-arkkuni, jossa on kaikki tarvittava ja vilkutan Meggielle ja hänen isälleen viimeisen kerran ennen junaan nousua.
Kuljen käytävää yhteen suuntaa, ja toivon törmääväni Doraan. Emme ole nähneet moneen vuoteen, joten en tarkalleen muista, minkä näköinen hän on. Tummat kiharat hiukset, siitä olen varma. Ja hymykuopat. Niin, ja hänellä on hitusen normaalia tummempi iho.
Hetken päästä silmiini sattuu tuntomerkkieni mukainen… Poika? Varmaan Darius.
Menen pojan luokse, ja hänen takaansa paljastuu tyttö, joka näyttää ihan Doralta, kasvaneilla hiuksilla.
- Hei! sanon kaksosille. Doran silmiin syttyy loiste, kun hän huomaa minut. Kuljen heidän luokseen, halaan Doraa ja sovimme, että menemme istumaan heti kun vapaita paikkoja löytyy.
Lattia nytkähtää allamme. Matka kohti Tylypahkaa on alkanut.
Vapaa paikka löytyy yllättävän nopeasti, ja käymme istumaan.
- Mitä kuuluu? Dora kysyy minulta.
- Ei mitään ihmeellistä. Kävimme viistokujalla Äidin kanssa pari kolme päivää sitten, vastaan.
- Me kävimme toissapäivänä. Mikä oli parasta?
- Hmm… Sauvan hankinta. Vedän sauvan takataskustani ja esittelen sen Doralle. Darius istuu hiljaa vieressämme ikkunasta tuijottaen.
- Minustakin, Dara kertoo, ja ottaa oman sauvansa esille. Hymyilemme toisillemme. Se on ihana hetki.
Hetken päästä kärrynoitta tulee kärrynsä kanssa meidän kohdallemme.
- Otatteko jotakin kärrystä? hän kysyy.
- Jokamaun rakeita, kiitos, Darius vastaa.
- Doodlen parasta purkkapallopurkkaa, minä ja dora sanomme yhteen ääneen. Onpas meillä paljon yhteistä.
- Yhteensä 7 sirppiä.
Kokoamme ne yhdessä, ja annamme kärrynoidalle. Hän ottaa ne vastaan, ja antaa meille toivomamme herkut.
Pureskelen herkullista purkkaa, ja nautin siitä hetkestä, kunnes alkaa kuulua junaraiteiden kirskuntaa. Äkkijarrutus? Mistähän syystä?
Pian yksi valvojaoppilaista ryntää vaunuumme.
- Melutus, valvojaopilas mumisee, ja sanoo: - Kuunnelkaa minua. On tapahtunut onnettomuus. Kuljettajan jalka on murtunut, eikä hän pysty ohjaamaan junaa.
Supina täyttää koko vaunun.
- Hiljaa nyt! valvojaoppilas tiuskaisee. - Tarkemmin saatte lukea huomisen päivän profeetasta. Nyt on kuitenkin niin, että junaa ei saada vähään aikaan käyntiin. Olemme aika lähellä koulua, ja ne joilla on luuta voivat mennä vaunuosastoon D. Siellä saatte tarkempia ohjeita.
Ainakin puolet oppilaista lähtee tavaroidensa kanssa pois tästä vaunusta. Tämä vaunu taitaa olla huispaajien suosiossa.
- Ne, joilla ei luutaa ole, valvojaoppilas jatkaa, - Kuuntelette nyt minua. Hagrid tuo trstailien vetämät vaunut tänne, ja te nousette niiden kyytiin. Nyt teidän pitää matkatavaroidenne kanssa nousta junasta ja odottaa Hagridia.
Minä, Dora ja Darius katsomme toisiamme erittäin hämmästyneenä, ja kokoamme tavaramme. Olimme onneksi ehtineet vaihtaa kaavut päällemme.
Ulkona kävi kova syystuuli, ja palelin kuin viimeistä päivää. Kohta ulos virtasi huispaajien parvi, joka nousi korkealle taivaalle hyvässä muodostelmassa.
- Mikä sillä Hagridilla kestää? ihmettelen, mutta en saa vastausta.
Kaikkien onneksi taivaan täyttivät pian vaunut, joita vetivät mustat luurankohevoset. Yhdestä vaunusta nousi jättimäine mies, Hagrid ja kohta olimme vaunuissa keskellä tummaa taivasta.
Vaunussa Dora kysyi: - Missä nämä trestailit ovat?
- Tuossahan ne. Vetävät vaunuja, vastasin Doralle. Sitten muistin, mitä äiti oli minulle kertonut. - Vain kuoleman näkeneet näkevät trestailit. Siksi et niitä näe. Minä näin, kun isä kuoli.
- Ai…
Pian vaunut laskeutuvat tylypahkan pihalle. Vau… onpas iso ja hieno koulu.
Koko poppoo kävelee ovelle Hagrid etunenässä.
Sitten hän avaa oven, ja astumme linnaan yhdessä.
Alku oli haikea ja tunteellinen. Doran jälleentapaaminen tuntui onnelliselta ja kaverukset vaikuttavat todella läheisiltä, vaikka heidän ensitapaamisesta oli jo paljon aikaa!
Onnettomuus aiheutti tietenkin paljon kysymyksiä, etenkin, kun valvojaoppilas käski oppilaiden lukea uutisesta vasta seuraavana päivänä Päivän Profeetasta. Mitäköhän kuljettajalle oli sattunut? Onneksi juna oli kuitenkin jo lähellä koulua.
Onneksi Hagrid pääsi tulemaan thestralien vetämien vaunujen kanssa pian ottamaan ne oppilaat kyytiin, joilla ei ollut luutaa. Oli harmillista, että Kate näki thestralit. Tarina päättyi kuitenkin iloisesti koulun ihasteluun!
Parannusehdotuksia:
Pilkkuja oli hieman liikaa, ennen ja- sanaa ei tule pilkkua, ellei kyseinen sana erota pää- ja sivulausetta. Yleisesti kuitenkaan ennen ja- sanaa ei tule pilkkua.
Tylypahka kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, koska se on koulun nimi.
Tarinassa olisi voinut olla enemmän kuvailua onnettomuustilanteesta. Mitä Kate ajatteli, millaisia tunteita onnettomuus herätti, miten muut oppilaat reagoivat tilanteeseen. Nuo olivat esimerkkejä, miten olisit saanut tarinaan enemmän kuvailua.
Saat tästä tarinasta 11 tupapistettä, 6 kaljuunaa, 4 sirppiä ja 4 sulmua!