// HUOM! Tarinassa saattaa olla herkimmille sopimattomia kohtia. (Tarinan voi aloittaa myös seuraavasta luvusta.)
Punaista. Jotain märkää. Jatkuva, pään valtaava sointi, kohina, syke.
Hän havahtui siihen, että oli hereillä. Käsi oli kaulalla, mutta hän ei muistanut vieneensä sitä sinne. Kumpikaan, käsi tai kaula, ei tuntunut siltä, miten hän ne muisti. Rosoista ja tahmeaa. Hän toi käden takaisin, oletti jo näkevänsä verta kaulalta, mutta sen sijaan oikean käden nimetön puuttui.
T-tergeo, tergeo, hän loitsi, mutta ei ääneen, mitään ei tapahtunut, missä taikasauva? Hän käänsi päätään: siinä, ehkä jalan päässä siitä, missä hän nojasi seinään, puoliksi penkinreunan alle kierineenä. Se näytti ehjältä, hän kampesi itsensä toisen käden varassa eteenpäin, ja käsi täristen riuhtaisi sen penkin välistä: kuului kräk, aivan päähän syntyi pieni halkeama. Sulan häiven kurkisti nyt ulos puunsyistä.
Ei ollut aikaa kirota, hän osoitti sauvan vasemmalla kädellä, loitsi uudestaan, hyvin hiljaa. Juna kulki vielä, mutta epätasaisemmin, vauhti kiihtyen - mitä kuljettajalle oli tapahtunut? Tergeo: tällä kertaa se onnistui, verenvuoto hävisi paljastaen lähteensä, hän kakoi. Tergeo, Episkius, Fenkoli, hän yritti, ja viimeinen sai olon vähän paremmaksi.
Nyt hän pystyi nousemaan ylös, mutta kosketti uudestaan kaulaa, se se oli, joka tuntui tahmealta. Oliko sekin tapahtunut ilmiintyessä, vai jo aikaisemmin? Hän muisti ensimmäiset loitsut, räjähdyksen ja paineaallon viimeisten osastojen irrotessa toisistaan. Hän oli väärällä puolella, oli ollut pakko kaikkoontua tai ne saisivat hänet. Hän muisteli kitkerästi Upeaa, jolla oli suoriutunut kokeesta - mutta kävi ilmi, että koetilanteella ei ollut mitään tekemistä hätätilanteen kanssa. Sormen oli täytynyt halkeentua silloin.
Tässä vaunuosastossa ei näkynyt merkkejä taistelusta, joten hänen oli oltava lähempänä kuljettajaa kuin viimeisiä vaunuja. Hän ei ollut viimeisessä vaunussa, johon oli yrittänyt: se olisi ollut täynnä ihmisiä, hidastuvassa liikkeessä. Hän oli kaikkoontunut väärään suuntaan. Hän ajatteli uudestaan kaikkoontumista, mutta katsoi paikkaa, jossa olisi pitänyt olla sormi, ja tunsi vastustamattoman pelon nousevan rinnassaan kuin pahoinvointi. Hän ei pystyisi yrittämään uudestaan, ei vielä - jospa hän vain näkisi, vuosiko kaulasta verta…
Kiskojen kalkatuksen yli hän kuuli vaimeita huutoja, vaimeita vielä, mutta ei kauaa. Ne eivät olleet lähteneet: jos hän oli jättänyt sormen jälkeensä, he tiesivät, ettei hän ollut päässyt kauas. Hän puristi sauvaa kovemmin, yhä vasemmalla kädellä, joka ei ollut hänen sauvakätensä. Oikea käsi kaulaa painaen hän katseli ympärilleen askeleet haparoiden. Lasiset ovet olivat vielä ehjiä, mutta paljastivat tyhjät osastot, hattuhyllyille näki läpi, ikkunoissa oli pienet tuuletusaukot, ei muuta. Ulkona näkyi kallioita, ohitse viilettävä juna sai hennon lumipyryn näyttämään vaalealta sateelta. Ei mihinkään, hän ei voisi mennä mihinkään. Äänet kuuluivat jo lähempää, välissä oli kenties vain yksi vaunuosasto.
Olisi vain yksi vaihtoehto. Sydämen syke tuntui korvissa, kaulalla, käsivarsissa ja sormenpäissä. Hän siirtyi ovelle, oikealle puolelle selkä seinää vasten, jotta voisi loitsia oikean olkansa ylitse. Hän avasi sisemmän oven: nyt radan äänet kuuluivat kovempaa. Jäljellä olevat sormenpäät koskettivat kylmän kahvan pintaa. Olisi oltava nopea, niin nopea että ne olisivat tainnoksissa ennen kuin tajuaisivat hänen olevan siellä. Hän kuuli huudon yli muun kohinan:
”Se on pojalla! Hänet on pakko löytää!” Seuraavan osastonpään ovi oli avattu. Hengitys kiihtyi, hän puuskutti, nyt tai ei koskaan.
Hän painoi kahvan alas.
Tämä oli erittäin taidokkaasti kirjoitettu prologi! Se herätti kiinnostusta ja nostatti sykettä, mahtavaa! Prologi oli todella jännittävä sekä nopeatempoinen, innolla lukisin, miten prologi olisi tästä jatkunut.
Kuvailusi on hienoa, selkeää ja koukuttavaa.
Saat tästä prologista 9 tupapistettä, 5 kaljuunaa, 3 sirppiä ja 7 sulmua!
Tarina oli taidokkaasti kirjoitettu, tapahtumat imaisivat lukijan heti mukaansa eikä lukemista vain pystynyt lopettamaan, ja olisi heti halunnut lukea lisääkin mitä oli tekeillä. Onnistunut prologi, jossa saat luotua mahtavan jännittävän tunnelman heti alkuun ja tunnelma oli sopivan salaperäinen, jättäen lukijan pohtimaan mitä seuraavaksi on luvassa. Osaat kyllä kuvailla hienosti, enkä millään keksi tästä tekstistä mitään parantamisen aihetta. Minäkin jään odottamaan mielenkiinnolla jatkoa! :)
Mahtava tarina! Alku on suorastaan upea, kuvaus tahmeasta verestä sopii siihen täydellisesti. Tarina herättää juuri sopivasti mielenkiintoa, paljastamatta mitään kuitenkaan liikaa. Sauvan etsiminen sopii hätäiseen tilanteeseen mainiosti, ja sen halkeaminen päästä lisää pisteen i:n päälle. Minun on vaikeaa antaa kunnollista kommenttia, kun tarina on niin upea! En malta odottaa jatkoa - tai tarinan alkamista kunnolla, miten sen nyt ottaa :D
Huikean sykettä nostattava tarina! Pidän alusta, jossa mennään suoraan tapahtumien keskiöön. Siitä alkanut jännitys pysyy hyvin yllä koko tarinan ja saa lukijan janoamaan jatkoa. Päähäni nousee useita erilaisia kysymyksiä, enkä tiedä, mitä odottaa. Toivottavasti seuraava osa kertoo edes jonkinlaisia vastauksia. Myös loppu on hyvin kirjoitettu: avoin ja mielenkiintoinen, joten se jättää lukijaan jännityksen tulevasta. Odotan innolla jatkoa. <3