1. Sunnuntai päivä

Seison keskellä metsää ja seuraan kuinka Vilja lemmikkimangustini kaivaa hiekkaa ja roiskii sitä ympärillensä, kuulen kuinka mummoni Orlana Darkness huutelee käskyjä puutarhureille. Orlena on taas löytänyt uuden kasvin mitä hoivata. Metsä ei ole oikeastaan ole metsä, vaan pienen mökin puutarha, jonka mummo on tutkimus- ja hankintamatkoiltaan tuotujen kasvien avulla, luonnut ja taikonut aina vaan isommaksi ja isommaksi.

Nautin Lontoon laitamilta löytyvän mökin rauhasta ja kasvien väriloistosta. On mukava kävellä paljain jaloin ja nauttia nurmesta ja hiekasta varpaissa. Kuljeskelen mekossa, jonka olen mummoltani perinyt, se on syvän sininen ja siinä on perhosia. Paljaat käsivarteni ja sääreni ovat hiukan ruskettuneet kesän puutarha töitten ansiosta. Hiukseni hulmuavat tuulessa vapaina hopeisena kiharapilvenä, en ole jaksanut tänään laittaa niitä kiinni sillä nautin, siitä että saan pitää pitkiä hiuksiani vapaana. Olen perinyt äidiltäni ristiselkään ulottuvat hiukseni. Okranväriset silmäni taas ovat aivan kuin isäni silmät.

Kuuntelen, kuinka kauempaa kuuluu Lontoon liikenteen pauhu ja leikin Viljan kanssa heittäen sille palloa, se on leikkisä ja käytökseltään koiramainen otus, jota kaikki asiat kiinnostavat. Mummoni huhuilee minua syömään pannukakkuja ja Kummamarjahilloa, jonka olemme mummoni kanssa tehneet. Pyydystän Viljan mukaan ja menen syömään. Mummoni kotitonttu Jottan on kaatamassa Juoksenmarjateetä kuppeihin ja sisareni Aura on koonnut jo annoksen pannukakkuja ja Kummamarjahilloa eteensä ja odottaa lupaa aloittaa ruokailu. Pesen käteni ja istun pöytään.

Isäni Krotten ja vaari tulevat samalla oven avauksella kotiin. Bruce-vaari on selkeästi hiukan kireänä kiireisen työpäivän jäljiltä Jästienkestävien selitysten valiokunnassa. Sen näkee otsan pienestä rypystä ja silmien siristelystä Jottanille, joka tuli ottamaan vaarini päällystakin ja toi kotitossut. Isäni jää syömään sovitusti iltapäivä teen ja sitten lähdemme kotiin.

Kotona isä rojahtaa heti ensimmäiseksi laiskanlinnaansa ja laittaa Noitaradion päälle. Isä kuuntelee sieltä päivittäin uusimpia uutisia ja musiikkia. Isäni on rento, äitini mielestä ehkä liiankin rento. Työ kirjakaupassa oli äitini mielestä ajanhukkaa, kunnes isäni peri kyseisen kirjakaupan tädiltään Doellalta.

Doella auttoi isäni kasvatuksessa veljeään Wellisiä, sillä Wellisin vaimo Dolli kuoli Velhosodassa. Wellis, joka oli kiireinen aurori ja nuoren kaksi vuotiaan Krottenin isä ei selvinnyt ilman sisarensa apua. Krottenille Wellis oli vieras, joka vaan käväisi välillä poikansa elämässä. Kun taas Doella- täti oli Krottenille kuin äiti.

Pienestä pitäen isäni Krotten oli mukana Kirja ja Muste-kaupan pyöritttämisessä, kirjojen luetteloimisessa ja asiakkaiden palvelussa, vaikkei ihan myyntipöydän takaa näkynyt. Samalla jakkaralla aloitin minäkin seisomaan heti kun vain osasin kävellä ja seisoa vakaasti. Ensimmäinen työni Kirjassa ja Musteessa oli toivottaa asiakkaat tervetulleiksi ja hymyillen vilkuttaa hyvästit, taisin olla silloin neljän vanha.

Nykyään autan isääni kaupalla Lontoossa kolmena päivänä viikossa neljä tuntia ja kahtena olen hyllyttämässä Viistokujan myymälässä. Viikonloppuisin ja iltaisin olen yleensä Orlena- mummon luona auttamassa kasvien ja eläintenhoidossa. Orlena opettaa minulle ruuanlaittoa ja käsitöitä ilman taikomista ja on kutonut ja ommellut minulle ja Auralle useita neuleita ja nuttuja. Mummon luona saa aina olla rennosti, kunhan muistaa varoa kuljetusjättejä, jotka hakevat ja tuovat mummolle kasveja. se tosin on nykyään harvinaisempaa, sillä mummoni pihassa on jo lähes kaikki harvinaisuudetkin.

Äiti tulee taas myöhään töistä Taikaolentojen sääntö- ja valvontaosastolta Taikaministeriössä. Äitini Lorelai on töissä Tuholaisvalvontakeskuksessa pääkoordinaattorina. Ja viikonlopputyöt ovat hänelle normaalia.

Kello on seitsemän ja istumme syömään ruokasaliin paahtopaistia ja myskivihanneksia, joita kotitonttumme Kupu on valmistanut. Syömme aina illallisen yhdessä, ellei äitini ole joutunut jäämään ylitöihin, silloin yleensä syömme keittiössä kolmestaan isäni ja Auran kanssa. Jonka jälkeen on minulla lupa lukea vielä 22.00 asti. Auri taas menee nukkumaan jo kello 20.00.