Seuraavana aamuna Viccy heräsi aikaisin. Paljon ennen makuusalitovereitaan. Häneltä meni kumminkin ensimmäiset minuutit heräämisen jälkeen sijaintinsa miettimiseen. Yöt, jotka hän oli viettänyt muualla, kuin omassa sängyssään kotona saattoi laskea kahden käden sormilla. Ja jokainen niistä oli vietetty joko Emman, Jennyn tai Lillianan luona. Joten vei muutaman minuutin, ennen kuin hän tajusi olevansa Tylypahkassa. Puuskupuhin ensimmäisen luokan tyttöjen makuusalissa, jos tarkkoja oltiin. Viccy nousi sängystä, kaivoi sängyn päädyssä olevasta matka-arkusta esille kaikki koulupuvun osat ja siirtyi niiden kanssa kylpyhuoneen puolelle. Hän peseytyi nopeasti ja pukeutui vähän toivomaansa hitaammin. Pukeutuminen ei kuulunut hänen vahvuuksiinsa, kun hänellä oli aina ollut Ada auttamassa kyseisen toiminnan kanssa. Saatuaan vaatteet ylleen kohtalaisen hyvin avasi hän kylpyhuoneen oven ja astui makuusalin puolelle huomatakseen, että kaksi muuta olivat yhä unten mailla. Hiljaa hän asetteli yöasunsa matka-arkkuun, otti sieltä Joel Millwardin uusimman romaanin. Keväällä ilmestyneen Lohikäärmeen arven Viccy oli lukenut jo heti sen ilmestyttyä ja se jaksoi vielä kuudennellakin lukukerralla viihdyttää. Isoisä Nur oli jotenkin onnistunut hankimaan hänelle teoksen kirjailijan omistuskirjoituksella, eikä Viccy olisi voinut kuvitella parempaa syntymäpäivälahjaa.
Kirjansa kanssa tyttö siirtyi makuusalista oleskeluhuoneen puolelle ja etsiytyi pehmeälle istuinpaikalle uppoutuen kirjaansa. Siihen aikaan ei kauheasti ollut vielä ihmisiä hereillä, pari vanhempaa tyttöä pelasivat pöydän ääressä velhoshakkia ja yksi poika oli heidän seurassaan. He tervehtivät Viccyä ja Viccy tervehti takaisin, mutta sen jälkeen nuoremman annettiin lukea rauhassa ja kolmikko kävi hiljaista keskustelua, ilmeisesti uudesta jästitiedon opettajasta.
Paria tuntia myöhemmin Viccy oli muiden ensimmäisen vuoden opiskelijoiden ja Aletheian seurassa matkalla Suureen Saliin aamupalalle. Aletheia kertoi heille, kuinka professori Carter (Puuskupuhin tuvanjohtaja ja muinaisten riimujen opettaja) jakaisi heille aamupalan aikana lukujärjestyksen ja seuraavan viikon alussa järjestettävää iltamaa, jonka aikana pääsisi tutustumaan koulun kerhotarjontaan sekä muihin koulun tarjoamiin vapaa-ajan aktiviteetteihin.
Ennen mitään lukujärjestyksiä saapui kumminkin posti, jonka mukana tuli kirjeet niin isältä, äidiltä kuin isoisä Nuriltakin. Ja Päivän Profeetta, jonka etusivulla komeili kuva hänestä, selkeästi jossakin kesän puutarhajuhlissa otettu. “Victoria Moreno - Pimeän prinsessa vai sittenkin Valkea lammas” lehden otsikko julisti. Ja ympärilleen katselemalla Viccy saattoi huomata muitakin velhomaailman julkaisuja, joiden etusivuilla ja kansissa oli myöskin hänen naamansa tosin erilaisin otsikoin, jotka kumminkin kaikki julistivat samaa. Moreno, joka ei ollutkaan Moreno.
Ja Abbeyn huomatessa otsikon ja kuvan Viccyn lehden etusivulla alkoi häneltä tulvimaan kysymyksiä. Abbey alkoi ymmärtämään, ettei Viccy ollut mikään tavallinen Tylypahkan aloittaja. Eivät tavalliset Tylypahkan aloittajat saaneet itseään kaikkien velhomaailman merkittävien ja vähemmän merkittävienkin lehtien kansiin. Ja Viccy joutui selittämään hänelle, kuka todellisuudessa oli.
“Olen silti ihan vain Emily”, hän lausahti lopuksi. Hän oli päätöksensä tehnyt, hän alkaisi käyttämään äitinsä puoleiselta isoäidiltä perittyä nimeään. Hänen pitäisi vain oppia itse ajattelemaan itsensä Emilynä.
Lehden läpi vilkuiltuaan aukoi tyttö kirjeensä aloittaen isänsä kirjeestä, jonka arvasi ikävimmäksi. Ja oikeassahan hän oli. Ei tervehdyksiä, vain vastaanottajan nimi, neljä virkettä, joilla isä ilmaisi pettymyksensä tyttäreensä ja kertoi kirjoittaneensa rehtorille vaatien tyttärensä siirtoa Luihuiseen sekä allekirjoitus. Eikä edes allekirjoituksessa ollut mitään sukulaisuussuhteeseen viittaavaa, isä oli allekirjoittanut kirjeen Pimeän neuvoston puheenjohtajana, ei Vicc— Emilyn isänä. Seuraavaksi tyttö avasi äidiltä tulleen kirjeen, jossa äiti lähinnä pahoitteli rehtorille lähetettyä kirjettä, äiti ei tehnyt mitään vastustaakseen isää. Meni isän tahdon mukana ja salassa sitten pahoitteli.
Viimeisenä hän avasi isoisältä tulleen kirjeen, joka hivenen piristi alkanutta päivää. Sai hymyn Emilyn kasvoille ja lopulta kyynelet kihoamaan silmiin. “Vaikka kannatkin isäsi nimeä, olet Nur.” Niin isoisä oli kirjoittanut. Isoisä oli iloinen, joten niin saattoi Emilykin olla.
***
Lopulta he olivat ne lukujärjestyksetkin saaneet ja päässeet aloittamaan opintonsa kolmella peräkkäisellä tunnilla muodonmuutoksia professori Whittemoren johdolla, Luihuisten kanssa. Jenny oli jättänyt Emilyn täysin huomiotta tuntien aikana. Kuin toista ei olisi olemassakaan. Tuntien päätteeksi Emily oli ollut aikeissa lähteä uusien tupatoveriensa kanssa lounaalle, jonka jälkeen heillä olisi loppupäivä vapaata. Tämä aie ei kumminkaan toteutunut, kun professori Whittemore kehotti häntä jäämään ja muiden mentyä ilmoitti, että rehtori tahtoisi tavata Emilyn. Saman tien.
Emilystä kirjoitettu lehtikirjoitus oli tietenkin ennalta arvattavissa jo aiempien tarinoiden perusteella. Lehtikirjoituksesta syntynyt kysymystulva Abbeylta oli oikeanlainen ─ hän oli selkeästi hämmentynyt ja utelias.
Kuten Jason jo sanoikin, oli mielenkiintoista kun Emily päättikin käyttää isoäidin nimeä Victoria-nimen sijaan. Oli myös koskettavaa, kun isoisä oli pitänyt Emilyn puolia eikä häntä häirinnyt Emilyn tupa.
Isän kirje oli tyly ja hänen jopa lapsellinen päätös allekirjoittaa kirjeensä arvonimellään kertoi loistavasti sen, miten paljon isä olikaan vihainen ja pettynyt. Äidin kirje tuntui taas hieman säälittävältä, kun äiti ei tuntunut pystyvän tekemään mitään puolustaakseen tytärtä isältään mutta hän silti yritti hyvittää tekemättömiä tekojaan pahoittelemalla salaa.
Tarina loppui hyvin arvoitukselliseen kappaleeseen, missä nopeasti käytiin ensin taikajuomien tunnilla ja sen jälkeen rehtori halusikin tavata Emilyn heti. Lukijana tietenkin olettaa, että kyseessä on varmastikin vain tapaaminen rehtorin kanssa mahdollisen tuvan vaihdoksen takia mutta se jääkin nähtäväksi!
Saat tästä tarinasta 12 tupapistettä, 6 kaljuunaa, 2 sirppiä ja 9 sulmua!