“Olit Emily, vai?” Viccy kuuli kysyttävän vierestään ja oli jo avaamassa suutaan vastatakseen olevansa Victoria. Mutta ennen kuin hän ehti lausumaan sanaakaan, aivot ehtivät pyörittämään ajatuksen. Ja aikaisemman aikeensa sijaan tyttö vain nyökkäsi myöntäväksi eleeksi. Viccy tarkasteli sitten vieressä istuvaa poikaa, joka paljastui illan ensimmäiseksi lajitelluksi.
“Jonah Abbey?” hän kysyi varmistukseksi, vaikka olikin melko varma siitä, että muisti pojan nimen oikein. Poika antoi myöntävän vastauksen Viccyn yhä mittaillessa häntä katseellaan. Poika oli enimmilläänkin puoliverinen, melko todennäköisesti jopa jästisyntyinen. Abbey ei ollut puhdasverisiä nimiä, eikä pojalla ollut ainakaan mitään selkeitä eräisiin puhdasverisiin sukuihin liitettäviä ominaisuuksia. Eikä pojalla selkeästikään ollut kovinkaan suurta tietoutta velhomaailman asioista, sillä muutoin kysymys hänen henkilöllisyydestään olisi asetettu eri tavoin.
Pian pöytiin ilmestyi ruokaa ja heidän alkanut keskeytyi hetkeksi, kun he täyttivät lautasiaan. Tai Viccy täytti lautastaan, Abbey keskittyi lähinnä sanallisesti hämmästelemään ruokaa, joka oli ilmestynyt tyhjästä. Kun tytön lautanen oli täynnä, salli hän katseelleen luvan kiertää salissa laskien päässään tämän vuoden lajiteltujen määriä eri tuvissa. Luihuiseen oli päätynyt selkeästi enemmän kuin muihin tupiin, mitä ei kovinkaan usein tapahtunut. Luihuisten joukossa oli monia Viccylle tuttuja kasvoja, mutta hänen yllätyksekseen siellä oli kohtalaisen monta seurapiirien sukuihin kuulumatontakin. Mielenkiintoista. Rohkelikko ja Korpinkynsi olivat saaneet suunnilleen yhtä paljon uusia, Rohkelikoista Viccy tunsi ainoastaan Emman, mutta Korpinkynnessä oli muutamia tuttuja kasvoja myöskin.
Ja lopulta Viccyn katse palasi hänen oman tupansa pöytään ja neljään seurassaan istuvaan ekaluokkalaiseen. Heitä oli Puuskupuhiin lajiteltu vain viisi, mikä oli selkeästi muita tupia vähemmän. Muut olivat käyneet keskustelemaan keskenään, hetken kuunneltuaan ja keskustelun aiheen selvitettyään liittyi Viccy mukaan keskusteluun nauttien illastaan hyvän ruoan ja mukavan seuran parissa.
***
Alkajaispitojen päätteeksi Puuskupuhien valvojaoppilaat keräsivät tupansa opiskelijat kasaan ja lähtivät johdattelemaan joukkoa tuvalle, näistä yksi kumminkin liittyi Viccyn ja muiden uusien seuraan kertoen matkan aikana paikkoja, jotka he ohittivat ja mitä mistäkin suunasta löytyisi. Viccy joutui myöntämään (hiljaa, päänsä sisässä), etteivät hänen kertomat asiat saaneet minkäänlaista sijaa hänen päästään.
Tupaan päästessä johtajapoika kehotti kaikkia istuutumaan ja piti lyhyen puheen tuvan yhteishengestä, tulevasta lukuvuodesta ja muusta tärkeästä, mistä oli hyvä vuoden aluksi huomauttaa. Mutta puhe oli lyhyt, jonka jälkeen hän kehotti uusia ekaluokkalaisia vielä jäämään hetkeksi hoputtaessaan muita painumaan pehkuihin. Johtajapojan ja viiden ekaluokkalaisen lisäksi oleskeluhuoneessa oli pian vain yksi vanhempi tyttö, jonka johtajapika esitteli Aletheia Chesteriksi. Viccy kurtisti hivenen kulmiaan pohtien, oliko tyttö niitä Chestereitä. Ja ilmeisesti tyttö aavisti Viccyn ajatukset, sillä sai häneltä vastaukseksi pohdintoihinsa pienen nyökkäyksen.
Aletheia oli ilmeisesti kuudennella luokalla ja lupautunut toimimaan heidän vanhempana ystävänään seuraavien viikkojen aikana. Auttamaan luokkien löytämisessä, kouluun sopeutumisessa ja muussa sellaisessa. Johtajapoika lisäsi vielä, että he saisivat tietenkin apua ja ohjaista myös kaikilta muiltakin tuvassa, mutta Aletheia olisi heidän tuttu vanhempi opiskelijansa nyt. Tämän jälkeen johtajapoika lähti poikien kanssa näiden makuusalille ja Aletheia kehotti tyttöjä seuraamaan itseään suunnatessaan pyöreälle ovelle, josta astuttuaan päätyi käytävälle, jonka varrella oli lisää ovia. Niistä ensimmäisen Aletheia osoitti heille kertoen sen olevan ensimmäisen vuoden opiskelijoille.
Sisältä huoneesta löytyi kolme sänkyä, joista yhden päälle oli jo käpertynyt nukkumaan pieni kissanpoika. Aya. Viccy naurahti hieman ja kysyi kahdelta muulta, että kai näille sopii, että siitä tulee hänen sänkynsä. Eikä heitä haitannut.
Tarinassa päästiin hyvin pois siitä Viccyn kavereiden tuomasta paineesta tupalajittelujen suhteen. Viccyn pohdintoja ja huomioita oli kivaa seurata ja yksityiskohtainen kuvailu, kuten lajiteltujen määrän laskeminen loi aidompaa tunnelmaa sekä tilannetta, jonka pystyi hyvin kuvittelemaan mielessä. Jonah Abbeyn tapaaminen ja Viccyn huomion kiinnittäminen Jonahin olemukseen, tietämättömyyteen ja sukunimeen muistutti hyvin lukijaa siitä, kuinka tunnettu Victoria ja hänen sukunsa onkaan. Vaikka Viccy onkin vaikutusvaltaisesta suvusta, missä varmasti pidetään huolta puhdasverisyydestä, hän ei tuominnut Jonahia hänen mahdollisesta verisäädystään. Viccy ei myöskään sanonut siitä mitään, kun Jonah tuntui olevan pihalla siitä, kenen suvusta Viccy oikein onkaan. Se taas erottaa Viccyn hyvin perheestään ja vanhoista ystävistään, kun hänellä on lämmin ja ystävällinen sydän. Alkajaispidot vaikuttivat mieleisiltä ja oli helpottavaakin lukea, että Viccy tuntui sopeutuvan ja tottuvan nopeasti tupaan sekä tupalaisiin. Aletheia Chester vaikuttaa mielenkiintoiselta oppilaalta ja Viccyn ajatus, että oliko Aletheia niitä Chestereitä loi paljon erilaisia kysymyksiä. Odotan jälleen innolla seuraavaa tarinaa!
Saat tästä tarinasta 11 tupapistettä, 6 kaljuunaa, 3 sirppiä ja 4 sulmua!