3. Sauva, joka löysi ihmisensä

Se oli päivä, jota Viccy oli odottanut lähes viikon jo. Hän oli menossa lounaan jälkeen Viistokujalle. Toki hän saisi mukaansa Adan, jonka tehtävänä olisi hankintojen lisäksi tehtävänä huolehtia Viccyn turvallisuudesta. Ada saattoi ulkopuolisten silmissä vaikuttaa tavanomaiselta palvelustytöltä, tai no eihän tuota kai tytöksi voinut sanoa, kun oli palvellut perheessä Viccyn syntymästä lähtien, mutta todellisuudessa tuo oli koulutettu henkivartija. Erityisesti tehtävänään suojella juurikin Viccyä. Ei tyttöä olisi edes päästetty mukaan Viistokujalle, jos hänen ei olisi tarvetta saada taikasauvaa, kaiken muun Ada tai joku muu perheen palveluskuntaan kuuluvista olisi voinut käydä hankkimassa. Lounas syötiin tavanomaisessa hiljaisuudessa, jonka jälkeen Viccy kävi vaihtamassa ylleen vaatteet, joissa sopi mennä ihmisten ilmoille. Vaatteet, jotka yllä ei haittaisi, vaikka sattuisikin tulemaan paparazzien huomaamaksi. Ei se ollut mitenkään tavatonta, ei kun isä sattui olemaan Jonathan Moreno.

Huoneen ovelta kuului koputus ja Viccyn kehotuksesta sisään astuikin Ada kysyen, oliko Victoria-neiti, kuten tuo häntä kutsui, valmiina lähtemään. Viccyn vastatessa myöntävästi Ada asteli lähemmäksi ojentaen tuolle kättään. Viccy tarttui tuon käsivarresta ja saman tien hän tunsi sen inhottavan tunteen, joka kaikkoontumisesta tuli. Ja pian he olivatkin Vuotavan noidankattilan edessä. Tietenkin kotona oli ilmiintymisenestoloitsut, mutta siihen oli turvallisuussyistä asetettu poikkeukset niin vanhempien kuin Viccyn ja Christopherin henkilökohtaisten suojelijoidenkin osalta.

Viccy päästi irti Adan kädestä heidän suunnatessaan ovesta sisälle Vuotavaan noidankattilaan ja sen lävitse Viistokujalle. Viistokujalla oli selkeästi vilkkaampaa kuin talvisaikaan, mutta se saattoi olla jopa hyvä, sillä saattoi sulautua massaan vain yhtenä Tylypahkassa pian opintonsa aloittavista. Toisaalta Adakin joutui olemaan tavanomaista tarkempana, sillä Viistokujan tungoksessa joutui väistämättäkin lähietäisyydelle muiden kanssa ja se tarjosi myös Morenon perheelle pahaa tahtoville mahdollisuuksia päästä huomaamatta lähelle.

He pääsivät kumminkin lopulta suuremmitta ongelmitta ensimmäiseen kohteeseensa - Ollivandersille. Kyseisessä liikkeessä oli yksi asiakas jo ennen Viccyä, jo sauvoja kokeilemassa, joten tyttö saattajineen jäivät sivumpaan odottamaan ja katsomaan. Lopulta poika löysi itselleen sopivan sauvan ja poistui liikkeestä, jonka jälkeen vanha mies tuntui ensikertaa huomaavan Victorian saapumisen.

“Nuori neiti Moreno! Olenkin odotellut, koska saapuisit luokseni”, mies lausahti innoissaan samalla, kun tuon mittanauha alkoi mittailemaan jokaisen mitattavissa olevan asian Viccyssä. Mies esitti kysymyksen tytön sauvakädestä samalla kun katosi korkeiden hyllyjen väliin. Viccy vastasi tuohon olevansa vasenkätinen ja pian mies palasi sauvan kanssa.

Marjakuusta, feenikslinnun sulka, kaksitoista tuumaa, kuten mies kertoi. Sauva tuntui heti käteen otettaessa täysin väärältä ja herra Ollivanderskin taisi huomata sen, sillä otti sauvan takaisin itselleen kadoten jälleen hyllyjen väliin vain palatakseen pian toisen sauvan kanssa.

Viccy ehti testaamaan kahdeksaa enemmän tai vähemmän itselleen sopimattomaksi osoittautunutta sauvaa ennen kuin herra Ollivanders pysähtyi hetkeksi pohtimaan ääneen ennen kuin katosi jälleen hyllyjen väliin palaten jälleen uuden sauvan kanssa. Kolmetoista tuumaa pyökkiä, ytimenään lohikäärmeen sydänjuuri. Viccy ei tiennyt miten, mutta jo ennen sauvan ottamista omaan käteensä hän tiesi, että hänen sauvansa oli löytynyt. Ja kun hän sitten tarttui sauvaan oli hänen pakko sulkea silmänsä, sillä hänet täytti hyvän olon tuntemukset. Kuin hän olisi juuri tavannut vanhan ystävänsä ensimmäistä kertaa. Herra Ollivanders vaikutti innostuneelta, ehkä jopa yllättyneeltä, että juuri tämä sauva oli valinnut Viccyn. Ja Viccy ei olisi voinut olla onnellisempi siitä, että oli viimein saanut oman sauvan.

Ollivandersin jälkeen Ada johdatteli heitä Viistokujan katuja pitkin liikkeestä toiseen ja päätyivät he valokuvaajien käsiinkin Säilä & Imupaperissa, josta he päätyivät kaikkoontumaan ennen kuin ehtivät tekemään ostoksiaan. Eli joku joutuisi käymään vielä uudelleen Viistokujalla sen lisäksi, että heidän täytyisi vielä ennen koulun alkua saada vaatehtimosta ompelija käymään kotonaan valmistamassa kouluun tarvittavat vaatekerrat niin Viccylle kuin Christopherillekin.