4. Räyhääjä | Tylypahka

Posityyhtynen · 2020-07-04T14:46:38.250Z

Oli aikainen aamu. Alanna makasi sängyssään koulupuku päällä ja tuijotteli pylvässänkynsä kattoa. Tyttö odotti, että muut heräisivät, koska hän ei halunnut lähteä yksin Suureen saliin. Siellä odottaisi varmasti makoisa aamupala, ja ehkä kirje vanhemmilta, kuka tiesi. Lopulta, kun Alanna herätyskello näytti 6.25, nosti Elaine päätään ja haukotteli. "Hu-hu-huomenta", hän toivotti makeasti haukotellen. Myös muut tytöt, Mary ja Ada nostivat päätään ja aukoivat silmiään. "Huomenta!" toivotti Alanna hymyillen. Hän nousi sängynreunalleen istumaan ja katseli huuri järjestämäänsä matka-arkkua, jossa vaatteet olivat hienosti viikattuna. Hän nosti koulukirjansa laukkuun, jonka aikana muut olivat saaneet jo vaatteet päällensä. "Lähdetään!" Mary hihkaisi ja joukko lähti portaikkoon. Kun joukon kärjessä kulkeva Ada astui ensimmäiselle portaalle, muuttuivat portaat yhtäkkiä liukumäeksi. Ada kiljaisi ensin peloissaan, mutta kohta hänen kiljaisunsa muuttui ihailevaksi huokaukseksi. Alanna piti kovasti tuosta liukumäestä. Hänen olisi tehnyt mieli laskea se toistekin, mutta juuri silloin Amalia ilmaantui heidän taakseen. "Te olettekin jo nousseet? No, sittenhän voimmekin lähteä yhdessä Suureen saliin!" Amalia sanoi niin pirteällä ja liioittelevalla äänellä, että Alanna nolostui ja hänen olisi mieli tehnyt sanoa jotain, että olisi saanut mennä yksin. Mutta hän lähti kuitenkin seuraamaan joukkoa. Lopulta pitkän portaissa kävelyn jälkeen he saapuivat eteisaulaan, josta kääntyivät Suureen saliin, joka oli täynnä oppilaita, jotka juttelivat ja veitsiä ja haarukoita, jotka kilisivät. "Tuolla ovatkin jo pojat. Varmaan Eliah toi heidät. Hän on johtajapoika", Amalia selitti, kun tyttöjoukko näytti kysyvältä. Amalia jäi joidenkin seitsemäsluokkalaisten ryhmään ja nelikko jatkoi matkaa kohti pöydän päässä istuvia poikia. "Huomenta!" Alanna toivotti, istahtaen Elainen ja Alexin väliin. "Huomenta! Oliko teilläkin sellaiset pylvässängyt ja liukumäki..." George, joka istui Alannaa vastapäätä, kysyi. "Oli, ja Alanna olisi halunnut jäädä laskemaan sitä", Ada sanoi virnistäen ja Alannan korvat punehtuivat. He söivät. Ruoka oli ihanaa, niin kuin Elainekin tuumasi, taivaallista. Kun Alanna söi jo kolmatta kierrosta paistettuja munia ja makkaroita, alkoi kuulua siipien suhinaa ja pöllöjen huhuilua: pöllöt olivat saapuneet. Elainen silmät näyttivät kuin golfpalloilta, eikä Alanna yhtään ihmetellyt. Pöllöjä oli ainakin parisataa, monen värisiä ja kokoisia. Mutta Alanna tähyili sitä yhtä. Tuloksetta. "Voi ei", kuului Georgen kuiskaus. Häntä kohti lensi iso lehtopöllö, joka kantoi jalassaan jotain iso ja punaista kirjettä. "Mitä nyt?" Elaine ihmetteli. Alanna käänsi katseensa ystäväänsä, tietäen hyvin, mikä Georgea odotti; räyhääjä. Pöllö laskeutui Alexin lautaselle ("Yöh, hän voihkaisi) ja George, joka oli tulipunainen, irrotti kirjeen vapisevin käsin. Elaine oli hypätä ilmaan, kun räyhääjä alkoi yhtäkkiä huutaa kimeällä ja kylmällä naisäänellä, (se oli tosin sata kertaistettu), joka kuului Georgen äidille: "SENKIN SAASTA! NOLAAT SUKUMME, KUN PÄÄDYIT ROHKELIKKOON! WASHINGTONIT OVAT OLLEET VUOSISADAN AJAN LUIHUISIA - VAADIN TUVAN VAIHTOA GREENGRASSILTA! HÄPEÄ! OTTAISIT VELJESTÄSI MALLIA, ROHKELIKKONA HÄIVYT SUVUSTAMME!" Räyhääjä syttyi palamaan ja suli tuhkaksi Luihuisten naurun saattamana. Elaine näytti aivan yhtä hämmästyneeltä ja pelokkaalta, kuin George, josta näkyi enään muutama hiuskihara. "George..." Alanna yritti, mutta turhaan. Onneksi Scott oli noussut opettajien pöydästä ja karjui, että jokainen, joka ei lopettaisi nauruaan, saisi jälki-istuntoa. "Mutta mistä äiti on saanut tietää?" ihmetteli George, joka oli lopulta (aivan yhtä punaisena kuin räyhääjä) noussut pöydän alta. Siihen asti hiljaa ollut Ada tyrkkäsi lehden Georgen käsiin. "Tästä", hän sanoi ja näytti hyvin pahoittelevalta. Kaikki kumartuivat lehden ympärille, jonka etusivulla komeili iso kuva Georgesta, joka istui Rohkelikkopöydässä ykkösluokkalaisten ympäröimänä ja hymyssä suin, räpäytellen välillä silmiään. Mary luki kuvan alapuolelta: GEORGE WASHINGTON - SUVUN ENSIMMÄINEN ROHKELIKKO 153 VUOTEEN George Washington, 11, päätyi Rohkelikkoon Tylypahkassa. Hänen vanhempansa Rolf (37) ja Julia (35) Washington ovat kummastuneita: "George on varmasti vahingossa laitettu Rohkelikkoon. Tietenkin poika itsekin haluaa Luihuiseen", Julia naurahtaa oikoen hattuaan. "Minä kyllä vaadin tuvan vaihtoa", toteaa pojan isä Rolf, joka näyttää suuttuneelta. George on Washingtonin suvun ensimmäinen Rohkelikko 153 vuoteen. Häntä ennen edellinen Rohkelikko oli matami Erica Washington, joka oli töissä Taikaministeriö- (Jatkuu sivu 5, palsta 3) George oli vajonnut taas pöydän alle, ja Luihuisen pöydästä kuului naurua. "George, ei ole mitään tarvetta..." Elaine aloitti, mutta hänet keskeytti Scott, joka riensi paikalle. "Lukujärjestykset. Bones opastaa teitä mieluusti ensimmäisen viikon, niin opitte sitten itse menemään. Teillä on itseasiassa ensimmäinen tunti minun kanssani, mutta menen valmistelemaan edeltä", hän kertoi ojentaen jokaiselle pergamentille painetun lukujärjestyksen. Sitten hän jatkoi kohti Luihuisia. "Voi ei..." sanoi George, kun Scott oli lähtenyt. "Mitä nyt?" Mary kysyi, hymyillen taas hurmaavasti, koska eräs Puuskupuhilainen söpö poika käveli ohi. "Ensimmäinen tunti on Luihuisten kanssa... Muodonmuutoksia", George sanoi tutkaillen lukujärjestystä. "Sinun pitää vain olla välittämättä heistä, sillä..." Alanna aloitti järkevästi, mutta heidän puheensa keskeytti paikalle tullut Amalia. "Hyvä, lähdetäänpäs. Parijonossa, jos saan pyytää. Washington minun kanssani", tyttö sanoi reippaasti ja oppilaat jakautuivat parijonoon, Alannan jäädessä Alexin pariksi. George meni vastustellen Amalian pariksi ja tyttö otti hänen kädestään tiukasti kiinni. Luihuisten ryhmästä (joka kulki vapaana, eikä parijonossa, kuten Rohkelikot) kuului naurahduksia, mutta Amalia ei kuullut tai välittänyt. Luihuiset lähtivät heidän peräänsä. Heidän joukostaan kuului supinaa ja Fred selitti jotain jollekin harmaahiuksiselle pojalle, joka nyökytteli villisti. "Heidän ei sentään tarvitse mennä typerässä parijonossa. Hyvä ettei meille käsketty jotain turvakypäriä tai jotain", kuiskasi Alex vieressään kulkevan Alannan korvaan. "Kiva etten ole ainoa, joka pitää Amaliaa lapsellisena", Alanna vastasi takaisin, vilkuillen heidän edellään reippaasti marssivaa Amaliaa, jolla oli päässään pinkki rusetti ja jonka kaavun etumuksessa oli Johtajatyttö- merkki, joka oli pinkillä koristenauhalla koristeltu. Lyhyen kävelyn päästä he saapuivat muodonmuutosten luokan oven eteen. "Hyvää tuntia, olkaahan reippaasti. Tulen hakemaan sitten tunnin päätyttyä seuraavalle tunnille", sanoi Amalia ja poistui paikalta. Luihuisten joukosta kuului muutama naurahdus ja heitä saattanut poika lähti Amalian perään. "Onkos pikku George nyt iloinen? Kun pääsi kullannuppu-Alannan ja hieno-Amalian kanssa samaan tupaan?" Fred ilkkui. George näytti happamalta. Alanna tunsi poskiensa punehtuvan, kun pari Luihuistyttöa supitti jotain selvästi hänestä. "Oletkos itse iloinen, kun pääsit kaikkein pimeimpään tupaan?" George kysyi haastavasti. Fred kiristi otetta taikasauvastaan, jonka oli vetänyt esiin. "Näytät jotenkin niin iloiselta, kun sait kulkea Amalian käsikynkässä. Oletkohan ihastunut? Hänellä on niin kaunis.." Fred aloitti, mutta hänen lauseensa keskeytyi, kun George veti sauvansa esiin ja huusi: "Tarantallegro!" Fredin jalat alkoivat tanssia, eikä poika näköjään pystynyt lopettamaan sitä. Juuri silloin muodonmuutosten luokan ovi aukeni ja esiin astui Scott. Hän katsoi ensin Frediä, joka tanssi edelleen holtittomasti ja sitten Georgea, joka seisoi sauva ojossa. "Mitä tämä tarkoittaa?" //Tämä kerto enemman kyllä Georgesta, mutta minulla on jatkosuunnitelma..

top of page

This site was designed with the

.com

website builder. Create your website today.Start Now

bottom of page